Ruoka

Brysselin keittiössä kokataan Suomi-twistillä – Belgiansuomalaisille maistuu lohisoppa ja karjalanpaisti

Suomalais­perhe nauttii kaupungin tarjoamista herkuista: lähileipomon voi­sarvista ja torien sesonki­kasviksista.
Isä Matti Syyrakki, au pair Roosa Vanhatalo, äiti Hanna Leiponen-Syyrakki sekä Mandi ja Miina Syyrakki rauhoittuvat aamuisin ja iltaisin yhteisen ruuan ääreen.

Kun perheen pienimpien viulutunti on ohi, on aika istua yhteisen pöydän ääreen syömään ja vaihtamaan samalla päivän kuulumiset.

Perheen äiti Hanna Leiponen-Syyrakki nostelee spagettia lautasille, joista pasta liikkuu nopeasti ääntä kohti.

Perjantaina vuorossa on yhtä perheen lempiruuista: pasta bologneseä. Tänään se on poikkeuksellisesti tehty perheen toisen kotipaikkakunnan, Vesilahden, peurasta.

”Mikä olikaan se sääntö, mitä kaikkea ruokaa pitää syödä?” perheen isä Matti Syyrakki kysyy tyttäreltään.

”Jos se ei pure takaisin”, perheen kuopus Mandi, 9, vastaa hetken mietittyään.

Brysselissä ja Vesilahdella kotiaan pitävä perhe on tyytyväinen brysseliläiseen ruokakauppatarjontaan.

Paikallisista raaka-aineista saa pyöräytettyä suomalaisia bravuureja, kuten ”mummon” eli Matin isoäidin reseptillä tehdyn karjalanpaistin.

Erojakin Suomeen toki löytyy. Lihoissa on laajempi valikoima, tuore kala on huomattavasti kalliimpaa ja viikonloppuisin herkutellaan lähileipomon voisarvilla, mitä ei kotona maalla ole tapana tehdä.

Ilmaista kouluruokailua Belgiassa ei ole. Se maksaa noin neljä euroa per päivä mutta pitää sisällään kolme ruokalajia.

”Kouluruoka on joskus hyvää ja joskus ei”, perheen esikoinen Miina, 11, kertoo.

Brysselissä ei ole suomenkaltaista lounaskulttuuria, vaan paikalliset satsaavat iltaruokaan, joka nautitaan seitsemän-kahdeksan korvilla.

”Työlounas on patonki tai mukaan napattava salaatti”, Hanna valaisee.

Perheen ruokaostokset tekee kotona toimistoaan pitävä Matti mutta ruuanlaitto on perheessä kaikkien vastuulla. Miina ja Mandi sekä au pair Roosa auttavat aina, kun ehtivät.

Viikossa yksi päivä on pyhitetty ruokaostoksille.

”Kun ollaan pitkiä päiviä töissä niin tee mieli käyttää lauantaita ruokaostoksiin. Mieluummin käyn yhden kerran isosti ja teen sitten täydennysostoksia”, Matti kertoo.

Jokaiselta perheenjäseneltä löytyy omat ruokabravuurinsa: Matti tekee risottoa tai lohikeittoa, tytöt jauhelihapastaa tai leipovat. Hanna on ”jämäpoliisi”, joka loihtii jäljellejäävistä ruuista pyttipannun.

Tärkeiksi tekijöiksi ruokaostoksilla perhe nostaa laadun ja hinnan. Brysselin kauppojen ilmaisista kauppakassipalveluista on saanut apua kiireisen arjen keskellä.

”Kaupassa katson ensimmäisenä, mikä on hyvännäköistä ja edullista. Täällä on erinomaisia raaka-makkaroita, joita grillailemme ympäri vuoden pihalla”, Matti selventää.

Pihalla seisova, Amerikasta tuotu grilli onkin tiuhassa käytössä. ”Talvella grillatessa tarvitsee otsalampun”, perheen äiti Hanna nauraa.

Koska perheen toinen koti on Vesilahdessa ja molemmat vanhemmat työskentelevät suomalaisille organisaatioille, Suomessa tulee käytyä usein. Sieltä tuodaan tuliaisena Fazerin sinistä ja ruisleipää.

”Viimeiseltä reissultani toin mukanani kilon piparkakkutaikinaa”, Hanna mainitsee.

Varsinkin Mandi vaikuttaa olevan äidin tuomisista hyvin iloinen.

”Pipareita – jee!”, hän kiljahtaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

"Olemme monen mielestä pahiksia, mutta on ekoteko olla karjatila" – Ruoka Akatemiassa otettiin kantaa lihansyöntiin

Yrityssaneeraus, sydäninfarkti ja lopulta korona pysäyttivät työhullun – "Piti miettiä, mitä elämältä oikein haluaa"

100 000 euron palkinto Härkiksen ja Nyhtökauran kehittäjille – "Sattui käymään niin hyvin, että Suomessa tuli samaan aikaan markkinoille kaksi kasviproteiinituotetta, jotka kirittivät toisiaan"

"Tavoitteena syödä punaista lihaa hyvällä omallatunnolla" – muhoslainen lihatila teki keittokirjan, jossa on ohjeet kaikkien ruhonosien käyttöön