Ruoka

Suomalaiset ruokayhtiöt pelkäävät istua yhteiseen vientipöytään – "Mieluummin ei puhuta mitään eikä sovita mistään"

MTK:n vientijohtajana aloittanut Thimjos Ninios: "Kaura ja luomubroileri ovat ruokaviennin keihäänkärjet."
Sanne Katainen
Hongkongin tai Singaporen näkökulmasta Suomi on arktinen maa. Vientijohtajana aloittanut Thimjos Ninios arvelee arktisen mielikuvankin purevan kuluttajaan ruuan kaukaisilla vientimarkkinoilla.

MTK otti roolin elintarvikesektorin viennin koordinoijana ja mahdollistajana. Joulukuun alusta Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton vientijohtajana työskennellyt Thimjos Ninios sanoo, että helpointa vientiyhteistyö ruokayritysten kesken on silloin, kun puhutaan vaikkapa suomalaisesta lihasta ja vahvistetaan suomalaisen lihan maabrändiä.

"Siinä kaikki ovat mukana, siitä saa lisäarvoa tuotteelle. Jos halutaan puhua yhteistyöstä bisnesmielessä. Minulla on se tunne, että yritykset säikähtävät yhteistyötä kilpailulainsäädännön vuoksi."

Ninios kuvaa tätä kuin muuriksi.

"Mieluummin ei puhuta mitään eikä sovita mistään, koska voi joutua (kilpailulainsäädännön vuoksi) ongelmiin, riski on liian suuri."

Asenteen pitäisi Ninioksen mielestä muuttua: tulisi miettiä, miten lähempää yhteistyötä elintarvikeviennissä voitaisiin tehdä. Muuten yhteistyö typistyy maabrändin kehittämiseksi.

Ruokaviennin keihäänkärjet ovat kaura ja broileri. Näiden kahden tuoteryhmän mahdollisuudet ovat suuret. MTK ja Ninios ovat koonneet yhteiseen vientiprojektiin mukaan yritykset, työ- ja elinkeinoministeriön rahoittaman Food From Finlandin sekä maa- ja metsätalousministeriön alaisen Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran (vuoden alusta osa Ruokavirastoa).

Luonnonvarakeskus Luke puolestaan tekee laskelmia ja markkinatutkimusta, jotta kaurasta ja broilerista saataisiin lisäarvotuotteita vientiin.

Ninioksen mielestä elintarvikeyhtiöt voisivat käyttää yhteisiä resurssejaan, varoja, ihmisiä ja tietotaitoa – Suomessa tai kohdemaissa.

"Vientilogistiikan ja markkinoinnin järjestämiseksi – miksei myyntiäkin voisi tehdä yhteisillä resursseilla."

Isoilla yhtiöillä on omastakin takaa riittävät voimavarat aloittaa myynti ja markkinointi vientimarkkinoilla. Pienemmillä yhtiöillä ei ole sellaisia taloudellisia voimavaroja, joilla ne voisivat harjoittaa myyntiä ja markkinointia useammilla vientikohdemailla.

Ninios näkisi yhteistyön muotoina mahdollisina joko yksittäisen resurssin kohdemaassa tai jopa vientiyhtiön. Juhlapuheissa yhteisen vientiyhtiönkin mahdollisuus on mainittu, mutta käytännössä tällaista ei ole toteutettu.

Vientiyhteistyötäkin voi harjoittaa siten, ettei kilpailulainsäädäntö ole ongelma. Hinnoista ei kuitenkaan voi sopia:

"Yhteistyön muotoa pitää muokata siten, ettei lainsäädäntö rajoita sitä."

Eräillä sektoreilla yhteistyö on vaikeampaa kuin toisilla. Atria ja HKScan eivät hevin yhteistyötä tee.

Yritysyhteistyön osalta haasteelliseksi elintarvikevalvontavirasto Eviran vientitiimiä aiemmin johtanut Thimjos nimeää lihateollisuuden:

"Helpoin taso on ollut puhua suomalaisen lihan maabrändistä."

Kumpikin lihayhtiö on saanut pitkän lupaprosessin päätteeksi avattua sianlihan viennin Kiinaan. Lihatalot ovat julkisestikin kiittäneet Eviran ja ministeriön virkamiesten vaikuttamista lupaprosesseissa. Markkinoillepääsy Kiinaan, Yhdysvaltoihin ja Venäjälle vaatii normaalia enemmän valvontatoimia.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Suomalainen ruoka ei saa omaa liputuspäivää – hallituksen mielestä Suomen luonnon päivä riittää

Näin syntyi Suomen paras olut – Kuopion kaupunkivedelle oli tehtävä temppu jos toinenkin

Oletko tattien taitaja ja käävistä kärryillä? – Testaa MT:n sienivisalla

Söin täällä: Orimattilassa sijaitseva Ravintola Tehdas yllätti