Ruoka

Aarre: Kokki kannustaa suomalaisia tulen ääreen: "Tärkeintä on lähteä luontoon, eikä tehdä hommaa liian vaikeaksi”

Tipi Pesonen rakastaa nuotiolla kokkaamista. Raaka-aineet hän kerää mieluiten suoraan luonnosta.
Johanna Kokkola
Tipi seurasi ammattikoulussa kokiksi opiskelleen veljensä esimerkkiä. ”Isoveli tuli amiksesta kotiin ja teki hyvää safkaa. Silloin mietin, että miekin haluan!”

Tipi on kutsumanimi, jolla kaikki tuntevat Timo Pesosen.

”Eräs henkilö tuli tapaamaan minua työpaikalleni ravintolan keittiöön ja kysyi Timo Pesosta. Työkaverini rupesi isoon ääneen ihmettelemään, että kuka, ei täällä semmoista ole töissä. No, mie siinä sitten sanoin, että kyllä se on miun nimi”, Pesonen kertoo.

Tipi on luvannut kertoa ja näyttää, kuinka kokataan luonnossa avotulella. Tuli räiskähtelee jo kunnon liekillä, mutta vielä on aseteltava esille työvälineet ja raaka-aineet. Samaan aikaan valmistuu useampi ruokalaji, joten kaiken on oltava käden ulottuvilla.

”Kantarellikeittoa, sitten kypsennellään vihanneksia. Vähän savustettua possua, paistetaan tattia ja tehdään siihen lisukkeita. Sitten miulla on pieni siika, kaveri toi sen. Ja mitä nyt tässä keksitään”, Tipi selostaa kaivaessaan esiin kattiloita ja paistinpannua.

Pannulle voita, jossa kuullotetaan sipulit. Sitten lisätään pilkotut kantarellit. Nesteeksi sienikeittoon Tipi lorauttaa kermaa ja yllättäen myös koivunmahlaa. Mahla on kokin itse valuttamaa.

”Kun on laittanut ruokaa kohta 40 vuotta, niin ite keräämällä ja uutta kehittämällä pysyy hauskuus mukana.”

Mahlakauden jälkeen alkavat kuusenkerkät olla keräyskunnossa, ja samoihin aikoihin nousevat maasta korvasienet. Luonnon raaka-aineaitan keruukausi jatkuu lumien tuloon saakka.

”Kyllä Suomessa aina jotain löytää, jos vain kehtaa mennä metsään!”

Tulen äärellä Tipi on kuin kotonaan. Tuumaustaukoja ei tule, työvaiheet vaihtuvat lennossa sen mukaan, miltä pannuilla ja kattilassa näyttää. Välillä hän lisää tuleen kalikan tai levittelee hehkuvia hiiliä.

”Tuli on ihan upea asia, kun ajatellaan eri kypsennystapoja: loimutus, suora tuli, savustus, hautaaminen maahan rosvopaistin tapaan... Nuotiotulella voi valmistaa samat ruoat kuin keittiössäkin, mutta onnistuminen vaatii etukäteissuunnittelua ja jonkin verran tottumusta.”

Suunnittelu on tarpeen erityisesti siksi, että pitopalvelutyössä ruokien on valmistuttava samassa aikataulussa kuin sisäkeittiössä. Tipin mukaan yksi kokki laittaa ruoat enimmillään 12 syöjälle.

Tipin päätyömaana on edelleen ravintolan keittiö, mutta tulevaisuudessa mies toivoo pystyvänsä keskittymään ruoanlaittoon asiakkaille luonnossa.

”Nyt luontokokkauskeikkoja on pari kertaa kuukaudessa. Haaveeni ei ole vielä toteutunut, ja voi olla, että sitä varten pitäisi muuttaa pohjoiseen, jossa turisteja on enemmän.”

2000-luvun alussa Tipi toimi kahtena kesänä luontokokkina Kuolan niemimaalla, jonne saapui kalastusturisteja. Ehkä vielä mieleenpainuvampia olivat kaksi työreissua YK:n leivissä.

”Afrikassa oli aika kiva kokata taivaan alla.”

Tipi kannustaa suomalaisia kokeilemaan nuotiolla kokkaamista. Samalla saa nauttia ulkoilmasta.

”Varsinkin täällä Pohjois-Karjalassa on runsaasti tähän tarkoitukseen sopivia nuotiopaikkoja. Tärkeintä on lähteä luontoon, eikä tehdä hommaa liian vaikeaksi.”

Mitä kaikkea Tipin nuotiokeittiössä syötiin? Millaisia vinkkejä hän antaa aloitteijalle? Lue koko juttu Aarteen sivuilta!

Aiheeseen liittyvät artikkelit

S-ryhmä avasi laskurin, joka kertoo ruokakorin ilmastovaikutuksen

Suomalaiset marjat muuttuvat Ainoa Wineryssä kullaksi – ulkomailta tulleet tilaviiniyrittäjät kahmivat palkintoja

Vyötärölihavuuden ja alkoholin yhteisvaikutus on vielä luultuakin vaarallisempaa: Lihavan maksalle tuopillisesta olutta haittaa yhtä paljon kuin neljästä tuopillisesta laihan maksalle

Suomalaisen Työn Liitto puolustaa Avainlippu-merkkiään: "Esimerkiksi pelkkä tuotteen pakkaaminen ei riitä"