Ruoka

Hämmentääkö rasvakeskustelu? Tiedä tämä, ennen kuin valitset voitelusi!

Pohjoismaiset ravitsemussuositukset sopivat pohjoismaiselle väestölle ja nojaavat laajaan tutkimusnäyttöön, sanoo ravitsemusterapian professori Ursula Schwab.
Markku Vuorikari
Rypsiöljy sisältää ihmiselle välttämättömiä rasvoja.

Ravitsemusterapeutti Hanna Partanen totesi MT:n uutisessa, että kovien ja pehmeiden rasvojen ero on edelleen monille ihmisille kovin epäselvä.

Uutinen synnytti Facebook-sivulla kommenttien tulvan. Moni keskustelija myös puolusti kookosöljyä ja muita kovia rasvoja erilaisiin verkkolähteisiin tukeutuen.

MT kysyi ravitsemusterapian professori Ursula Schwabilta, mikä rasvakeskustelussa on totta ja mikä tarua.

Schwab kouluttaa ravitsemusterapeutteja Itä-Suomen Yliopistossa Kuopiossa ja tekee potilastyötä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Hän on myös valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsen ja osallistui pohjoismaisten ravitsemussuositusten laadintaan.

Aika ajoin nousee esiin kirjoituksia ja myös akateemisia tutkimuksia, joiden anti on tavalla tai toisella ristiriidassa totuttujen ravitsemussuositusten kanssa.

Yksi syy ristiriidalle on, että tutkimuksia tehdään eri maissa ja eri väestöpohjilla. Esimerkiksi Neurological Science -lehdessä julkaistu tutkimus toteaa tyydyttyneiden rasvojen – eli niiden "pahojen" – saannin olevan yhteydessä alentuneeseen riskiin saada aivohalvaus. Nopea johtopäätös: Pahat rasvat ovatkin hyviä!

Yhteys kuitenkin havaittiin ainoastaan itäaasialaisilla, mutta ei naisilla, vähintään kohtuudella tyydyttyneitä rasvoja syövillä eikä ylipainoisilla.

"Ruokavaliot, perintötekijät ja elämäntavat ovat erilaisia Aasiassa kuin Pohjoismaissa", Schwab toteaa.

Esimerkkinä eroista voi mainita painoindeksin: Länsimaalaisilla 24–25 luetaan normaaliksi, mutta keskivertokiinalainen on samoilla mitoilla todennäköisesti sairas.

Ravitsemussuositusten laadinnassa peruslähtökohta on, että huomioon otetaan vain sellaisia tutkimuksia, joissa väestöpohja on sama kuin suositusten kohderyhmällä.

"Toinen tärkeä muistettava on, että väestötutkimuksissa ei voi koskaan sanoa että 'jokin vaikuttaa johonkin', vaan jokin asia on yhteydessä toiseen asiaan", Schwab korostaa. Yhteyden syytä ei voi selvittää väestötutkimuksesta.

Yleisistä ravitsemussuosituksista kannattaa myös muistaa, että ne on tehty terveelle, kohtuullisesti liikkuvalle ihmiselle. Esimerkiksi osteoporoosia potevalle on omat hoitosuositukset, joissa ohjeistetaan osteoporoosiin liittyvistä ravitsemusasioista.

Yksilö voi kokea eri ravintoaineiden vaikutukset toisin kuin suositukset sanovat. Onkin tosiasia, että yksilöllinen vaihtelu on suurta, sillä perintötekijät vaikuttavat voimakkaasti moneen ravitsemukseen liittyvään asiaan.

"Kaikki odottavat kieli pitkällä tuloksia yksilöllisistä eroista. Helpottaisi hirveästi meidän työtämme, jos tiedettäisiin esimerkiksi kolesterolin imeytymiseen liittyvät perintötekijät. Tällä hetkellä on vain hirveän vähän tietoa."

Joitakin tuloksia tosin on jo käytettävissä:

"Silloin tällöin vastaanotolle tulee kolesterolipotilas, jolla on määritetty geeni, jonka perusteella voi ohjeistaa potilasta, tarvitseeko välttää kananmunia vai ei."

Entä kookosrasva, saako ja kannattaako sitä syödä vai ei?

Joko tai -vastauksia ei voi antaa vaikka media niitä haluaisi, Schwab kuittaa.

Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa kookosöljyn kuten voinkaan syömistä ei kielletä. Se kuuluu "sattumien" ryhmään eli aineisiin, joita voi käyttää silloin tällöin. Pääasialliseksi rasvan lähteeksi kookosöljy on huono, koska se ei tarjoa kaikkia välttämättömiä rasvoja.

"Kookosrasvan iso ongelma on, että kovaa rasvaa on yli 90 prosenttia eikä se sisällä välttämättömiä rasvoja, joiden saannista on pulaa. Suomalaisten rasvanlaatuongelmaa ei paranneta kookosöljyä syömällä."

Entä käydäänkö tutkijoiden kesken vastaavaa rasvasotaa kuin julkisessa keskustelussa? Onko olemassa jotakin perustavanlaatuisia epäselvyyksiä?

Yksityiskohtaisia eroja eri rasvahappojen välillä ei tarkkaan tunneta. Eri maiden suositukset eivät kuitenkaan juuri poikkea toisistaan, Schwab huomauttaa.

Viime vuosina ravitsemussuosituksia on uusittu useissa saksankielisissä maissa ja Yhdysvalloissa. Syyskuussa valmistuivat Euroopan sydänjärjestön suositukset.

"Suositukset ovat hyvin samanlaiset. On hyvä huomata, että työ jota pohjoismaisissa suosituksissa on tehty, on toistettu samoin tuloksin muuallakin."

Puutteellisesti tehtyjä tutkimuksia käytetään usein lyömäaseena keskustelussa ja niihin viitataan omien näkemysten tukemiseksi. Yksi tällainen tuloksiltaan hyvin poikkeava tutkimus oli Patty W. Siri-Tarinon artikkeli American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. Se lytättiin jo ilmestyessään, mikä on hyvin poikkeuksellista.

”Se on varoittava esimerkki siitä, miten tutkimusta ei pitäisi tehdä."

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Näiden kolmen ruokatuotteen vientiä suomalaiset tehostaisivat

Kultainen Juustohöylä -palkinto Jukolan Juustolle – voittajajuustot syntyvät veljesten yhteistyönä

"Iskee tarinaa kuin kapakassa kaverille juttelisi" – ruokatoimittajat valitsivat Japanin katuruoka -kirjan vuoden parhaaksi kotimaiseksi

Hans Välimäki kertoo, mitkä ovat suomalaisten ravintoloiden suurimmat ongelmat – lisäksi hän paljastaa pahimmat ammatilliset mokansa