Ruoka

Sallisen veljekset harmittelevat Itämeren tilaa: "Aikoinaan saattoi olla sata turskaa veneen pohjalla"

Ruoka 24.06.2017

Tuomas ja Markus Sallinen ovat Itämerta seilatessaan nähneet meren tilan heikkenemisen ja kalalajien muutoksen. Turskaa, siikaa ja kampelaa ei enää tahdo saada.


Jarkko Sirkiä
Tuomas (vas.) ja Markus Sallinen kiittävät edesmennyttä äitiään hyvästä perinnöstä. ”Äiti ei antanut tarkkoja määriä vaan sanoi aina, että maista!”Sallisen poikien kirja on ylistys äidin ruuille.

Säveltäjä Aulis Sallisen pojat perivät lapsuuden saaristokesistä rakkauden luontoon ja kalaan.

”Meillä syötiin kalaa niin paljon, että lihaa oli ehkä kerran tai pari kesässä. Jos makkaraa saatiin, se maistui tosi hyvältä, koska sitä oli niin harvoin”, muistelevat Tuomas ja Markus Sallinen lapsuuden kesiään Hiittisten ulko­saaristossa.

Sallisten äiti oli niin hyvä ruuanlaittaja, että pojille kalaruuat maistuvat edelleen parhailta. Jopa niin hyviltä, että Tuomas, Markus ja ­Taneli kirjoittivat kirjan äidin parhaista kala­resepteistä.

”Äidin tapa suhtautua ruuanlaittoon oli tavattoman luova. Hän uskalsi kokeilla. Oikeastaan hän oli ammattikokki, sillä hän teki ammatikseen ruokaa perheelleen”, Tuomas Sallinen pohtii.

Sallisten äiti menehtyi parikymmentä ­vuotta sitten 61-vuotiaana sairauskohtaukseen. Hän oli kuitenkin kirjoittanut reseptejään muistiin, ja kun isä-Aulis antoi äidin muistivihkon pojille, nämä saivat idean tehdä niistä kirjan.

Markus Sallinen, 54, soittaa alttoviulua Helsingin kaupunginorkesterissa. Vapaa-aikojaan hän viettää Inkoon mökillä ja veneilemässä. Haastatteluunkin hän on tulee Inkoon ulkosaaristosta, missä hän on ollut neljä päivää kavereidensa kanssa kalastamassa.

Tuomas Sallinen, 59, käsikirjoittaa ja ohjaa elokuvia. Hän ei itse kalasta mutta nauttii purjehtimisesta ja ostaa usein kalaa.

Veljeksistä kolmannella, Tanelilla, on mökki Hiittisissä. Vanhin veli, Jussi, kuoli 59-vuotiaana.

Miehet saivat lapsuuden kesien perinnöksi rakkauden mereen ja saaristoon. ”En voisi kuvitella kesää ilman saaristoa. Se on mykistävä, hieno”, Markus ylistää. ”Kun sen taudin saat, siitä et pääse eroon.”

Pojat asuivat lapsena Vantaalla, mutta heti kun koulut loppuivat, perhe muutti mökille Hiittisiin. Siellä tärkeiksi tulivat naapurit Uno ja Karin Wennerström, joilta pojat oppivat tärkeitä taitoja ja joilta perhe osti ruokatarvikkeita.

”Kestoherkku oli savustettu kampela. Me pojat autettiin isää verkkojen laskussa, nostossa ja putsaamisessa ja perattiin kalat. Isä savusti kampelat, ja ne syötiin tarkasti”, Tuomas muistelee.

Keittiö oli äidin valtakuntaa. Pojat saivat auttaa tiskaamisessa ja perunoiden kuorimisessa, mutta äiti yksin vastasi ruuanlaitosta. Silti pojista on aikuisina kehittynyt hyviä ruuan­laittajia.

”Kotoa muutettuani soittelin äidille ja kyselin reseptejä. Olin kopsannut niitä vihkoonkin. Ongelmana oli vain, ettei kaupasta saanut samanlaista tuoretta kalaa, mihin olimme tottuneet saaressa. Ja kampela on aika arvokasta, eikä suomalaista tahdo enää saada, vaan se tulee Saksasta”, Markus harmittelee.

Tuomas muistaa, että kun saatiin pilkillä turskaa, niin äiti saman tien putsasi kalat ja teki fish&chipsit. Tai paistoi silakat voissa ihan tuoreeltaan.

”Vaikka suosikkikalani oli kyllä grillattu ahven, kun äiti itse marinoi sen. Vieläkin tulee vesi kielelle, kun sitä muistelee.”

Juhannuksena Sallisen saaressa syötiin kalaa vähän hienommin. Äiti kattoi pöydän tavallista juhlavammin ja näki vaivaa aterian eteen. Oli alkupalat ja juhlavaa kalaruokaa.

Suomenlahdella seilatessaan sekä Tuomas että Markus ovat nähneet, miten Itämeren tila on heikentynyt 30 vuodessa. Levälauttoja saattaa nähdä jo kesäkuun alussa ja keskikesällä voi joutua purjehtimaan tuntitolkulla hernerokkamaisen massan seassa.

”Itämeren tila mietityttää. Myös kalalajisto on muuttunut. Siikaa, kampelaa ja turskaa ei enää tahdo saada, nyt tulee lahnaa. Aikoinaan saattoi olla sata turskaa veneen pohjalla tai ämpäritolkulla silakkaa. Tai sitten ei juuri mitään.”

Markus lisää, että kalastuksen viehätys onkin juuri siinä, ettei saalista voi ennakoida.

Saariston lapsuuden perinnöksi miehet lukevat myös sen, etteivät he ole mitenkään avuttomia, mitä tulee vene-, keittiö- tai kalastusasioihin.

”Maaseudulla eläminen on rikastavaa.”

Sallisen rantahauki

Voitele vuoka. Laita perunat pohjalle ja hieman suolaa päälle. Lisää sipulirenkaita ja maustepippureita.

Nosta hauen palat päällimmäiseksi voinokareen kera.

Paketoi vuoka foliolla tiiviiksi.

Kypsennä rauhallisella avotulella.

Tuomas, Markus ja Taneli Sallinen: Sallisen saaressa. Äidin parhaat kalareseptit. 159 sivua. Nemo.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT