Ruoka

Uutistausta: Vihreillä on pitkä matka koko Suomen puolueeksi

Vihreät ylsi huhtikuun alussa järjestetyissä kuntavaaleissa historiallisen hyvään tulokseen.

Vaalivoitollaan puolue menestyi hyvin niin etelän suurissa kaupungeissa Helsingissä, Tampereella ja Turussa kuin Tampereen pohjoispuolisen Suomen keskuksissa.Merkittävä läpimurto oli Jyväskylän vihertyminen yhdessä illassa.

Huomionarvoista on, että perinteisesti leimallisen kaupunkilainen puolue onnistui myös nostamaan kannatustaan syrjäseuduilla ja sai useissa maaseutumaisissa kunnissa läpi ensimmäiset valtuutettunsa.

Vihreiden nousukiidon taustalla on niin paikallisia kuin valtakunnallisiakin syitä. Esimerkiksi Jyväskylässä nähtiin Touko Aalto -ilmiö, johon yhdistyi ihmisten pettymys perinteisten valtapuolueiden SDP:n, keskustan ja kokoomuksen tapaan hoitaa kaupungin asioita.

Toisaalta Sipilän porvarihallituksen suosio on alamaissa. Suomalaisten tuomio hallituksen harjoittamalle politiikalle koulutus- ja sosiaalipuolen kovine säästöineen oli vaaleissa varsin tyly.

Kuivin jaloin hallitusrintamasta selvisi ainoastaan kokoomus, joskin sekin vain Jan Vapaavuoren Helsingissä saavuttaman hurjan äänimäärän turvin. Pääministeripuolue keskusta koki kirvelevän tappion ja perussuomalaiset romahti maanrakoon.

Kolmas syy vihreiden nousuun on se, että puolue on ottanut oppositioasemastaan kaiken ilon irti. Suomeksi sanottuna vihreä politiikka on ollut räiskyvän populistista.

Kun vihreiden oppositiopolitiikan linjaa seuraa, tuntuisi puolue olevan samanaikaisesti oikealla, keskellä ja vasemmalla tilanteesta riippuen. Lisäksi vihreät poliitikot käyttävät luovan kaoottisesti puheenvuoroja niin voimakkaan metropolipolitiikan ja maaseudun tyhjentämisen kuin maaseudun kehittämisenkin puolesta.

Siinä, missä vihreät maakuntien kansanedustajat Hanna Halmeenpää ja Krista Mikkonen yrittävät mennä aluepolitiikassa perinteisten keskustalaisten ohi, on puolueen cityvihreiden helsinkiläisten Osmo Soininvaaran ja Hannu Oskalan  suhtautuminen Tampereen pohjoispuoliseen Suomeen kauniisti sanottuna inhorealistinen.

Kakofoninen linja voi oppositiosta käsin toimia varsin hyvin vielä lähestyvissä maakunta- ja eduskuntavaaleissa. Jos ja kun vihreät tekee paluun hallitusvastuuseen, on linjakkuutta kuitenkin pakko alkaa löytyä.

Vihreät valitsee kesäkuussa uuden puheenjohtajan Tampereella.

Ehdolle kisaan ovat tähän mennessä ilmoittautuneet helsinkiläiset Emma Kari ja Maria Ohisalo, tamperelainen Olli-Poika Parviainen, Krista Mikkonen Joensuusta sekä uusimpana Touko Aalto Jyväskylästä.

Helsinkiläisen Ozan Yanarin puheenjohtajakilpaan lähtöä arvuutellaan vielä.

Uuden puheenjohtajan valinta määrittelee voimakkaasti vihreän politiikan suuntaa tulevina vuosina.

Ville Niinistön johdolla pääkaupungin betoninvihreästä puolueesta alettiin rakentaa yleispuoluetta, jolla on laajempi agenda kuin vain ympäristö- ja yksilömoraalikysymykset, ja joka pyrkii aktiivisesti kasvattamaan kannatustaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Projekti on vielä pahasti kesken, mutta kuntavaalit olivat maakuntien valloituksen myrskyvaroitus, jonka jälkeen muiden puolueiden on pakko jatkossa ottaa vihreät entistä vakavammin ainakin maakuntakeskuksissa.

Kysymys kuitenkin kuuluu, onko vihreiden seuraavalla puheenjohtajalla halua ja kykyä jatkaa yleispuoluehanketta?

Matka uskottavaksi koko Suomen puolueeksi on edelleen pitkä.

Vihreisiin kohdistuu yhä valtavia ennakkoluuloja maakunnissa ja maaseudulla. Vihreä politiikka edustaa monelle luonnosta vieraantunutta ja maaseutuelinkeinoille vihamielistä idealistista puuhastelua.

Imagoltaan punavihreän helsinkiläisen Karin valinta puoluejohtoon voisi voimistaa negatiivisia ennakko-oletuksia entisestään, ja murentaa siten tavoiteltua asemaa yleispuolueena.

Ainakin maakuntien kannalta parempia puoluejohtajia olisivat todennäköisesti Mikkonen Joensuusta tai Aalto Jyväskylästä.

Mutta valittiinpa puheenjohtajaksi kuka tahansa, on vihreiden viimein kyettävä kirkastamaan epäselvää linjaansa.

Halutaanko aidosti ajatella koko Suomea vai onko kyseessä helsinkiläinen klikki muuta Suomea vastaan?

Karahtaako vihreiden yleispuolueprojekti kesällä Tampereella kenties karille, vai nouseeko se uudelle aallolle?

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ruokatutkimuksen professori epäilee punaisen lihan vaaroja korostavia tutkimuksia – "Velvollisuuteni on tuoda keskusteluun myös toista näkökulmaa"

"Epäreilusti toimivien kannattaa olla huolissaan" – näin ministeri Leppä vastaa Lidlin avoimeen kirjeeseen

Ei huolta, savustettuja tai palvattuja liha- ja kalatuotteita saa myydä jatkossakin – perinteen jatkuminen on taattu pysyvällä poikkeusluvalla

Mikko Kärnä haluaa poistaa alle 5,5 -prosenttisilta oluilta alkoholiveron: "Suomen ensimmäiset panimot perustettiin aikanaan juoppouden poistamiseksi"