Maaseudun Tulevaisuus

Seppo Vuokko: Pisteitä pedoista

Pienpetojen – minkin, supikoiran, ketun ja näädän – pyynnistä metsästysseurat ja riistanhoitoyhdistykset jakavat pisteitä metsästäjille ja vuoden lopulla parhaat eli eniten pikkupetoja tappaneet tavataan palkita.

Pienpetojen tappamista pidetään riistanhoitotyönä. Tarkoituksena on turvata erityisesti kana- ja vesilintujen pesintä. Supikoira ja minkki ovat tulokaslajeja, joiden metsästystä voidaan perustella myös vieraslajien torjuntana.

Minkin ja supikoiran hävittäminen metsästämällä taitaa kuitenkin olla toiveajattelua, niin vahvan jalansijan ne ovat jo Suomen luonnossa saaneet ja niin hyvä on niiden lisääntymiskyky. Siellä, missä pyynti on ollut kaikkein tehokkainta, erityisesti rajatuilla saaristoalueilla, pyynnistä on voitu osoittaa hyötyäkin.

Lokkien, tiirojen ja sorsalintujen lisääntyminen onnistuu keskimääräistä paremmin niillä saarilla, joilla minkkien loukutus on ollut jatkuvaa. Siitä ovat kyllä tainneet hyötyä myös valkoposki- ja kanadanhanhi, ehkä merimetsokin. Sisämaan vaihtelevassa metsämaastossa eläimet siirtyvät niin nopeasti alueelta toiselle, ettei petojahdilla ole olennaista vaikutusta lintujen määriin.

Aina kun luontoa sorkitaan, tulee myös sivuvaikutuksia. Pienpedot syövät pienriistaa: myyriä, hiiriä, sammakoita, hyönteisiä; minkki myös kaloja. Kun pienpetokantaa kuritetaan, huoahtaa myyräkansa helpotuksesta.

Turun Ruissalo on yksi alueista, joilla pienpetoja on pyydetty tehokkaasti. Siitäkö johtuu, että vesimyyriä on ylenmäärin; kiusallisen runsaita ovat myös kanadanhanhi ja valkoposkihanhi. Kettujahti on saattanut edistää metsäkauriinkin runsastumista. Ruissalon kasvitieteellinen puutarha on kärsinyt myyrien, rusakoiden ja metsäkauriiden runsaudesta: kaikki istutukset täytyy suojat hyvin, mutta silti osa istutuksista tuhoutuu.

Samalla tavoin pienpetojahti vaikuttaa sisämaassa. Innokas pienpetojen jahtaaja voi hetken miettiä omaakin rooliaan, kun tarkastelee myyrätuhoja taimistossaan!

Erityisesti kettu ja supikoira, jotka ovat oikeastaan keskisuuria petoja, ovat hyviä myyräntappajia.

Luonnon tasapaino on hämärä käsite, jota on vaikea tutkia. Ravintoketju muodostuu siitä, että isommat syövät pienempiään: myyrä syö kasvin, kettu syö myyrän, susi syö ketun.

Ravintoketju on aina yksinkertaistus: pikemminkin pitäisi puhua ravintoverkosta, jossa on lukuisia solmukohtia. Ravintoverkko alkaa aina kasveista, jotka tuottavat perusravinnon sitomalla auringon energiaa kemialliseksi energiaksi.

Ravintoketjun voi katkaista poistamalla siitä jonkun lenkin, mutta ravintoverkossa ja luonnossa yhden lajin poisto ei toimi samalla tavoin. Kun ravintoverkosta joku solmu katkaistaan, ravinto ja energia kiertää korkeammalla tasolle oleville kuluttajille toista kautta.

Ravintoverkon yläreunassa olevat suuret pedot ovat ratkaisevan tärkeitä koko luonnon ekosysteemille. Suuret pedot säätelevät pienempien petojen määrää: jos jäniksiä ei juuri nyt ole tarjolla, ilves nappaa ketun tai supikoiran. Tehokkainta keskisuurten petojen kannansäätelyä onkin suurpetojen suojelu!

Suden palaaminen Yellowstoneen muutti jopa kansallispuiston kasvistoa: kun hirvet ja kauriit vähenivät, haapa ja pajut pystyivät uudistumaan!

Lue lisää

Video: Kuinka maatalouden ilmastovaatimuksista voidaan päättää nyt, kun päästöjen tutkimus on vasta kesken? Keskustelu kävi kuumana KoneAgriassa

Venäläinen filmiryhmä palasi avaruusasemalta – teki ensimmäistä Maan kiertoradalla kuvattavaa elokuvaa

MT Hevoset -ohjelman jaksossa käydään Vieremällä Väisäsen perheen luona: "Ei meillä olisi tämmöistä katrasta, jos ei koko perhe olisi ollut myötämielinen"

Lumentulo jatkuu Lapissa – yksittäisellä asemalla on mitattu jo miltei puoli metriä lunta