Suomalainen Maaseutu

"Ei siinä tarvitse enää punttisalille lähteä, kun päivässä jaetaan parituhatta kiloa rehua käsivoimin"

Anna Jäsberg luotsaa lihakarjaan erikoistunutta kotitilaansa luottavaisin mielin. Toimelias kannonkoskelaisyrittäjä valmistautuu laajennusprojektiin, joka toteutetaan asteittain. Ensimmäisessä vaiheessa tilalle nousee uusi juottola.
Anne Anttila
Anna kipparoi kotitilaansa käytännössä yksin, mutta taustatukea töihin ja ideoihin antaa edelleen myös hänen isänsä. "Vielä kun saisi kauppamiesten suunnalta tulevat ennakkoluulot kitkettyä, niin kaikki olisi todella mallillaan", Anna sanoo.

Anna Jäsbergille on ollut pikkutytöstä lähtien selvää, että hän jatkaa kotitilansa pitoa. Sukupolvenvaihdos Jäsbergin lihakarjatilalla toteutettiin vuoden 2018 kesäkuussa.

"Olihan se uuden alkua, vaikka tilan työt ja tavat olivat jo entuudestaan tuttuja. Tiesin kuitenkin mihin ryhdyin ja näin parin vuoden kokemuksella voin sanoa, että ratkaisu oli täysin oikea", tilan isännäksi itseään kutsuva Anna puhelee tyytyväisenä.

Agrologiksi (AMK) kouluttautunut Anna sanoo tehneensä jo ennen sukupolvenvaihdosta selkeät toimintasuunnitelmat.

"Periaatteeni on, että asteittain hyvä tulee. Kuulun myös niihin, joiden täytyy perustella kaikki investoinnit myös itselleen. Kaikessa on ajateltava euroja ja samalla investointien mukanaan tuomaa todellista hyötyä. Virheliikkeisiin ei ole varaa."

Jäsbergin tilalla kasvatetaan sonneja ternistä teuraaksi ja eläinpaikkoja on tällä hetkellä 126. Tuotantotiloina toimii vuonna 2000 rakennettu navetta.

"Kaikessa on ajateltava kustannuksia, joten nykyisestä navetasta otetaan kaikki irti. Toki keskiössä on eläinten hyvinvointi, joten navettaa on päivitetty tarpeen mukaan. Muutama vuosi sitten laitoimme kennoikkunat sekä ritilämatot ja hiljattain uusittiin vastaavasti vesilinjat ja vaihdettiin juomakupit."

Annan mukaan pienikin panostus kannattaa.

"Esimerkiksi kennoikkunoiden avulla saatiin parannettua ilmanvaihtoa. Tämä näkyi saman tien rehunkulutuksen kasvuna ja myöhemmin teuraspainossa. Myös sonnipoikien hengitystieongelmat ovat ajan myötä vähentyneet."

Annan navetassa riittää myös työtä, sillä kaikki tehdään käsityönä. Jopa vilja ja säilörehu jaetaan eläimille ilman konevoimaa.

"Ei siinä tarvitse enää punttisalille lähteä, kun päivässä jaetaan parituhatta kiloa rehua käsivoimin", Anna paljastaa hymyillen.

Anna sanoo saaneena lihasonnien kasvatukseen hyvät lähtökohdat.

"Kotitilan opit auttoivat luontevasti eteenpäin, mutta lopullinen karjasilmä kehittyi kuitenkin työharjoittelupaikassani, vasikkakasvattamossa. Sieltä sain hyvät suuntaviivat esimerkiksi oikeanlaiselle ruokinnalle. Vasikan kohdalla ruokinnan täytyy olla riittävän tuhtia. Avainasemassa on väkirehu, mutta säilörehuakaan ei saa unohtaa."

Myös lannan laatu on Annan mukaan päivittäisessä seurannassa.

"Haasteista suurimpia ovat eläintaudit. Niihin ja niiden leviämiseen ei voi juurikaan vaikuttaa, mutta kaikki voitava kuitenkin tehdään."

Myös tuleva laajennusprojekti on Annan mukaan suunniteltu erityisesti eläintauteja silmällä pitäen.

"Tilaa tulee riittävästi eli noin kolme neliötä vasikkaa kohden ja myös hygieniataso pyritään nostamaan mahdollisimman korkealle. Niinpä tulevaan kesään ajoittuva navettaprojekti toteutetaan siten, että teemme kaksi erillistä rakennusta; toiseen tulee juottamo ja toiseen teinilä."

"Ja jos kaikki etenee suunnitelmien mukaan, niin aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua olisi ajatuksissa rakentaa myös erillinen loppukasvattamo."

Ensimmäisen vaiheen myötä tilan kasvatuspaikat nousevat sataanviiteenkymmeneen ja nykyinen navetta on suunnitelmissa muuttaa lihahiehoille.

"Toiminta nytkähtää mukavasti eteenpäin ja tekniikan myötä myös helpottuu. Erityisen suurella innolla odotan olkilietsolla varustettua apevaunua", Anna paljastaa hymyillen.

Lue lisää