Suomalainen Maaseutu

Uusi tila syntyi tyhjästä

Tytti ja Marko Repo aloittivat emolehmätuotannon täysin nollasta ja ovat tehneet alalla muutenkin hyvin poikkeuksellisia siirtoja. Kuusi vuotta sitten Revon isäntäpari siirsi tilan toimintoineen Haapavedeltä Lumijoelle ja vielä kertaalleen kaikki oli aloitettava täysin alusta.
Anne Anttila
Tytti ja Marko Repo ovat opetelleet emolehmätuotannon toimintatavat täysin alkeista. "Moni asia on edennyt kantapään kautta, mutta virheet opettavat parhaiten", isäntäpari paljastaa hymyillen. Juttu on julkaistu toukokuun Suomalaisessa Maaseudussa.

Kun toinen tila ajetaan alas ja toista ryhdytään nostamaan, niin siinä tarvitaan intoa, mutta ennen kaikkea aitoa paloa maatalouteen ja sen kehittämiseen. Näin luonnehtivat Kokkopuron luomutilan isäntäpari, Tytti ja Marko Repo.

Lumijoella sijaitseva emolehmätila on lajissaan poikkeus, sillä vielä kuusi vuotta sitten nykyisellä tilalla ei ollut muuta kuin omakotitalo pihapiireineen.

Vuosien saatossa tilaa on raivattu ja rakennettu pala kerrallaan. Tällä hetkellä hereford-emoja on 110 ja omaa peltoa noin 170 hehtaaria.

"Kehitys jatkaa kulkuaan ja unelmat elävät. Seuraava tavoite on laajentaa olemassa olevaa pihattoa, jotta saamme myös poikimatilat saman katon alle. Mutta pidemmän tähtäimen haaveena on kuitenkin toinen navetta nykyisen rinnalle. Periaatteemme on, että paikoilleen ei saa jäädä. Matkassa pysyminen vaatii jatkuvaa kehitystä, laajentamista ja investointeja", Tytti ja Marko kertovat.

Ennen Lumijoelle siirtymistään Tytti ja Marko ehtivät luotsata isännän Haapavedellä sijaitsevaa kotitilaa lähemmäs kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2005 tehdyn sukupolvenvaihdoksen aikoihin tilalla harjoitettiin vielä kasvinviljelyä, mutta kaksi vuotta myöhemmin nuori isäntäpari muutti tuotantosuuntaa ja hankki ensimmäiset emolehmät.

"Siitä se sitten lähti. Tilaa ryhdyttiin määrätietoisesti laajentamaan, maata ostettiin ja kunnostettiin ja samalla myös karjamäärää lisättiin. Viljelyala saatiin nostettua 150 hehtaariin ja emojen määrä noin neljäänkymmeneen, mutta sitten tulivat rajat vastaan. Tilan sijainti oli haasteellinen ja peltolohkot pieniä, joten päädyimme katselemaan kokonaan uutta tilaa."

Vaihtoehtoja kartoitettiin eri puolilta Suomea, mutta sopivin löytyi kuitenkin Lumijoelta, Tytin entiseltä kotipaikalta.

"Ostimme kotitalon tontteineen ja ryhdyimme hankkimaan lisämaata ympäriltä. Muuttovaiheessa myimme myös karjan pois, mutta tilalle ostettiin lähes saman tien viisikymmentä highland-rotuista hiehoa. Kokeilimme muutaman vuoden myös loppukasvatusta, mutta kate oli kuitenkin niin ohut, joten päätimme keskittyä täysillä emolehmätuotantoon", Tytti ja Marko kertovat.

Toimintojen siirtäminen Haapavedeltä Lumijoelle vei kokonaisuudessaan kolme vuotta.

"Alkuvaiheessa hoidimme kahta tilaa rinnatusten, mutta siinä vaiheessa kun saimme vuokrattua läheltä lisämaata rehualaksi, Haapavesi sai jäädä."

Kokkopuron emolehmätila on kasvanut nykyiseen kokoluokkaansa ripeään tahtiin. Taustalla on isäntäparin saumaton yhteistyö, kehittämisen halu sekä määrätietoinen asenne.

"Unohtaa ei sovi myöskään rakkautta lajiin. Elämme unelmaamme, joten mielenkiinto työhön on syvää ja oppimisen halu suuri. Mitään ei jätetä sattuman varaan, joten hankimme tietoa, osallistumme koulutuksiin ja kuljemme muutenkin aistit avoimina. Myös läheisten ja hyvien yhteistyökumppaneiden tuki on korvaamatonta."

Myös konehommat hallitsevan isäntäparin keskinäinen työnjako on selkeä.

"Marko vastaa peltojen raivauksesta ja muokkauksesta ja minä tuotannossa olevien peltojen viljelyksestä sekä sadonkorjuusta. Rehun ajo ja kylvötyöt ovat tulleet vuosien saatossa sen verran tutuksi, että tarjoamme urakointia myös tilan ulkopuolelle", Tytti paljastaa.

Peltotöiden ohella Tytin vastuualueeseen kuuluu myös karjanhoito.

"Tavoitteenamme on tuottaa laadukasta eläinainesta, joten panostamme siihen, että eläin on hyvin käyttäytyvä, kestävä ja terve. Laadun takaavat myös hyvät vuokrasonnit."

Tytti ja Marko tekevät yhdessä myös erilaisia hyvinvointia lisääviä kokeiluja.

"Yksi tärkeimmistä liittyy ruokintaan. Esimerkiksi vasikoille annetaan sinimailasesta tehtyä kuivaheinää. Tämä on osoittautunut hyvin kustannustehokkaaksi ratkaisuksi, sillä hyvien ravintoarvojen ja energiamäärän ansiosta olemme saaneet myös kasvut kohdalleen. Lisäksi ostoväkirehun käyttö on saatu sinimailasen myötä laskettua minimiin", isäntäpari iloitsee.

Tilalla pidetään kiinni myös siitä, että pakkasaikana tarjolla oleva rehu ei saa olla kylmää. Kokemus on osoittanut, että kylmä ja kostea rehu lisää hengitystie-infektioiden määrää. Lisäksi kylmä rehu huonontaa vasikoiden kasvua, koska syöntihalukkuus vähenee ja kylmyys vie eläimen energiaa.

"Niin tästä kuin monesta muustakin haasteesta olemme selvinneet puuttumalla ongelmiin heti. Rohkeus kokeilla sekä halu kehittyä ja kehittää ovat vahvuuksia, jotka antavat kestävän pohjan myös tulevaisuudelle."

Lue lisää

Veljekset eivät jääneet aikailemaan: Sukupolvenvaihdos, tuotantosuunnan muutos ja uusi pihatto vain parissa vuodessa – "On ollut melkoista haipakkaa"

Maidontuottajat Anna ja Satu Niiranen luottavat lehmien ruokinnassa robotin apuun: "Kone ei erehdy"

"En tiennyt alussa edes sitä, mikä on hieho" – Maija ja Teemu Muuraiskankaan tavoitteellinen työ tuo tulosta navetassa

Maalarin haalarit vaihtuivat emolehmiin – Eevi-Sofia Hallikainen toteutti unelmansa ja itselleen maatilan