Salolainen maatalousyrittäjä Aki Riski on etsinyt kerääjäkasveille tehokkainta kylvötekniikkaa: "Kerääjäkasvien kylvössä ongelmana on pieni siemenkoko" - Suomalainen Maaseutu - Maaseudun Tulevaisuus
Suomalainen Maaseutu

Salolainen maatalousyrittäjä Aki Riski on etsinyt kerääjäkasveille tehokkainta kylvötekniikkaa: "Kerääjäkasvien kylvössä ongelmana on pieni siemenkoko"

Kerääjäkasveista on hyötyä maaperälle ja viljelijän kukkarolle.
Aki Riski pitää kerääjäkasvien parhaana puolena maan multavuuden lisääntymistä. Parhaimmillaan kerääjäkasvit ehtivät kasvaa kolme kuukautta puinnin jälkeen ennen pellon kyntämistä.

Kerääjäkasvit nousivat viisi vuotta sitten suureen suosioon ympäristökorvauksen sadan euron hehtaarituen ansiosta. Aluksi tuen sai koko pinta-alalle ja viljelyintoa oli enemmän kuin taitoa. Kun kerääjäkasvien tuki rajoitettiin neljännekseen peltoalasta, alettiin kerääjäkasvien viljelytekniikkaan kiinnittää enemmän huomiota.

Maatalousyrittäjä Aki Riski Salosta on kylvänyt kerääjäkasveja kuutena vuonna. Tänä vuonna niitä on 24 prosenttia 200 hehtaarin viljelyalasta. Riski on etsinyt kerääjäkasveille parasta ja tehokkainta kylvötekniikkaa.

"Kerääjäkasvien kylvössä ongelmana on pieni siemenkoko, minkä vuoksi siemeniä on vaikea saada kylvettyä tasaisesti keskipakolevittimellä. Myös itäminen on epävarmaa, jos siemenet jäävät pellon pintaan kärsimään kuivuudesta. Itsellänikin on tästä kokemusta, kun olen kylvänyt kerääjäkasveja traktoriin ja mönkijään kiinnitetyllä piensiementen kylvölaitteella. Olisi tärkeää saada siemenet peitettyä tavalla tai toisella", Riski painottaa.

Tänä vuonna Riski kylvi kerääjäkasveja kolmella eri tavalla: viljan siemenen seassa samaan vannasuraan, jyräyksen yhteydessä etukuormaajaan kiinnitetyllä piensiemenlevittimellä ja kuorettuman rikkomisen yhteydessä kylvökoneella lisälannoitteen kanssa. Hän pitää myös rikkakasviäkeeseen yhdistettyä piensiementen kylvölaitetta hyvänä tapana kylvää kerääjäkasvit.

Tarkastelemme Riskin kanssa samaan vannasuraan kylvettyä kaura-italianraiheinäkasvustoa neljän viikon päästä kylvöstä. Kaura on nätisti oraalla ja ensimmäiset raiheinät alkavat puskea lehtiään maan pinnalle.

"Tämä näyttää kohtuullisen hyvältä. Kaura on saanut sopivan etumatkan kerääjäkasviin. Raiheinä ehtii puinnin jälkeen kasvaa vielä monta kuukautta, sillä kynnän pellot yleensä vasta talven kynnyksellä."

Riski kylvi tänä vuonna kerääjäkasveiksi italianraiheinän lisäksi puna-valkoapilaseosta ja ensimmäistä kertaa myös ruokonataa. Italianraiheinällä hän käyttää viiden kilon siemenmäärää hehtaarilla. Pienehköllä siemenmäärällä pystyy varmistamaan sen, ettei kerääjäkasvi ota kasvustossa liian suurta valtaa.

Riski myy myös kerääjäkasvien siemeniä Tilasiemen-ketjussa. Hän kertoo, että suosituimpia kerääjäkasveja ovat olleet italianraiheinä, timotei sekä valko- ja puna-apilat. Apiloiden menekkiä rajoittaa kasvinsuojelun vaikeutuminen viljoilla. Osa viljelijöistä haluaa kylvää kerääjäkasvit seoksena ja Riski aikookin pakata jatkossa valmiita kerääjäkasviseoksia.

ProAgria Keskusten Liiton kasvintuotannon johtava asiantuntija Sari Peltonen varoitteli viisi vuotta sitten kerääjäkasvien riskeistä pääsatokasville, jos viljelytekniikka ei ole hallussa. Nyt hän kokee kerääjäkasvien viljelyn onnistuneen varsin hyvin.

"Alus- ja kerääjäkasveista on alkanut kertyä enemmän tietoa, mutta silti niissä on vielä pieniä epävarmuuksia. Erityisen tärkeää olisi saada varmistettua itäminen alkukesän kuivuudessa", Peltonen sanoo.

"Kasvukauden aikana aluskasvit saattavat näyttää pääkasvuston alla hyvinkin vaatimattomilta ja sellaisilta niiden pitääkin näyttää. Vasta pääkasvin korjuun jälkeen aluskasvit lähtevät kunnolla kasvuun."

Peltonen näkee, että paras vaihtoehto olisi kerääjäkasvien kylväminen vasta pääkasvin korjuun jälkeen. Kerääjäkasvit ehtisivät pitenevien ja lämpenevien syksyjen aikana kasvattaa silti hyvän kasvuston. Tällöin kerääjäkasvit eivät myöskään haittaisi pääkasvin viljelyä eivätkä kasvinsuojelua.

Peltonen näkee kerääjäkasveissa monia hyviä puolia.

"Kerääjäkasvit lisäävät maahan hiiltä eli orgaanista ainesta. Esimerkiksi viljantuotannossa hiiltä häviää noin 200 kiloa hehtaarilta. Hyvän kerääjäkasvuston avulla hiilen menetys voidaan kompensoida ja vieläpä lisätäkin muutama sata kiloa hiiltä maahan", Peltonen tietää.

"Kerääjäkasvit ovat myös keino monipuolistaa viljelyä, jos viljelykierto ei ole muuten mahdollista. Ne tuovat myös talviaikaista kasvipeitteisyyttä, mikä vähentää eroosion ja ravinnehuuhtouman riskiä."

Lue lisää

13 vuoden kokemus kerääjäkasveista: Vierelän tilalla saatu isoja hyötyjä pienellä rahalla ja vaivalla

Kerääjäkasvi auttaa viljelijää ja ilmastoa

Kerääjäkasveja, kasvipeitteisyyttä ja vaihtelevat viljelykierrot – monimuotoinen pelto tuo paremman tuoton

Kerääjäkasvit olisivat oivallinen vesistö- ja ilmastoteko, mutta silti niiden ala on puolittunut – syynä hallinnollinen päätös