Monitoimitilalliset Piia-Maria ja Jarkko Rautiainen liputtavat laadun ja ammattitaidon puolesta: "Pääluku on pidetty samana, sillä keskiössä ei ole määrä vaan hyvä lopputulos" - Suomalainen Maaseutu - Maaseudun Tulevaisuus
Suomalainen Maaseutu

Monitoimitilalliset Piia-Maria ja Jarkko Rautiainen liputtavat laadun ja ammattitaidon puolesta: "Pääluku on pidetty samana, sillä keskiössä ei ole määrä vaan hyvä lopputulos"

Tilan emolehmät kasvatetaan omassa pihatossa ja lypsykarja hoidetaan vuokranavetassa.
Piia-Maria ja Jarkko Rautiainen tutustuvat mielellään myös muihin tiloihin ja ovat hakeneet kokemuksia ja näkemyksiä ulkomaita myöten. – Tilasokeus hiipii huomaamatta, joten ulkomailta saa hyviä vinkkejä muun muassa karjasilmän kalibrointiin.

Meille tämä on unelma-ammatti. Mielenkiinto karjanhoitoon on sen verran pysyvää laatua, että halusimme emolehmien rinnalle myös lehmiä."

Näin luonnehtivat työtään toholampiset Piia-Maria ja Jarkko Rautiainen, jotka aloittivat tilanpidon tavallisuudesta poikkeavammalla tavalla.

"Ennen tilakauppoja toimimme kumpikin maatalouslomittajina. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun veljeni tarjosi mahdollisuutta jatkaa karjanhoitoa kotitilallani, otimme haasteen vastaan. Neljääntoista vuoteen mahtuu monenlaista ajan jaksoa, onnistumisia, mukautumista ja luonnollisesti myös pettymyksiä. Parasta kaikessa on kuitenkin hyvinvoiva karja. Laadun varmistamiseksi emme säästele työtunteja", Piia-Maria taustoittaa.

Alkuvaiheessa Rautiaisen tilalla oli vain emolehmiä sekä alunperin lypsykarjalle 90-luvun alkupuolella rakennettu pihatto.

"Reilulla kolmellakymmenellä emolla lähdettiin liikkeelle, mutta taustalla kyti ajatus myös lypsykarjasta. Samalla kun kiersimme lomittamassa, etsimme myös sopivaa ja ostettavissa olevaa maitotilaa. Kuusi vuotta sitten toiveemme toteutui, kun entuudestaan tuttu isäntä oli valmis myymään lypsykarjan. Miettimisaikaa ei tarvittu. Teimme kaupat 42:sta lehmästä ja vuokrasimme tilalla olleen parsinavetan. Tämä osoittautui erittäin toimivaksi ratkaisuksi. Siitäkin huolimatta, että meillä on nyt kaksi erillistä navettaa ja lypsettävät ovat muutaman kilometrin päässä kotitilalta."

Välimatkasta huolimatta sekä emojen että lypsykarjan hoito luonnistuu mutkattomasti.

"Lehmät lypsetään kolme kertaa päivässä ja oman perheen voimin tehdään lähes kaikki tilan työt. Pyrimme siihen, että osaamisalue on laaja ja pystymme tarvittaessa auttamaan toisiamme vaikka peltotöissä. Vanhimmilta lapsilta luonnistuvat myös navettahommat, joten näin varmistamme, että ketju pysyy tiukankin paikan tullen katkeamattomana."

Piia-Maria ja Jarkko ovat kehittäneet kahden tuotantomuodon karjatilaansa tasaisin askelmerkein.

"Etenemme laatu edellä, niin emojen kuin lypsävienkin taholta. Pääluku on pidetty samana, sillä keskiössä ei ole määrä vaan hyvä lopputulos. Esimerkiksi maidontuotannossa keskituotos on vajaat 13 000 kiloa ja myös emojen puolella pyrimme siihen, että jalostuskäyttöön kasvatettavat simmentalit ovat laadultaan parasta A-luokkaa."

Isäntäparin mukaan laatu lähtee ruokinnasta ja ennen kaikkea laadukkaasta säilörehusta.

"Ruokinnan pääkomponentit, säilörehu ja ohra, tulevat itseltä. Käytännön syistä käytössämme on kuitenkin erillisruokinta. Apeseostakin on kokeiltu mutta sen tekeminen sitoi liikaa koneita ja oli muutenkin liian työllistävä."

Ruokinnan keskiössä on monipuolisuuden lisäksi myös ennakoitavuus.

"Valkuaisen ja energian menetys on kallis paukku, joten säilörehu tehdään tietoisesti astetta väkevämmäksi. Lisäksi osa sadosta korjataan kuivaheinäksi ja säilötään pikkupaaleihin. Näin saamme tarvittaessa lisäkuitua. Emolehmille annamme lisäksi umpeenlaiton yhteydessä olkea, joka on myös osoittautunut erinomaiseksi lisäkuidun lähteeksi. Hyvät komponentit, laadukasta väkirehua myöten näkyvät luonnollisesti maitokiloissa, mutta laadukas ruokinta on aina onnistumisen summa. Kyseessä ei ole pikalaji vaan jatkuvaa räätälöintiä vaativa maraton", ruokinnasta vastaava Jarkko kertoo.

Rautiaisen tilalla luottamus maatalouteen on vahvalla pohjalla. Tästä kertoo osaltaan se, että isäntäpari on miettinyt jopa uuden pihaton rakentamista.

"Piirustukset kahden robotin lypsypihatosta odottelevat oikeaa hetkeä. Mitään ei ole kuitenkaan päätetty, sillä olemme miettineet myös muita vaihtoehtoja. Keskusteluja on käyty emolehmäpihaton laajentamisesta ja jopa yhteisnavetasta", isäntäpari paljastaa.

Tilalla mietitään myös vetovastuun jakamista, sillä yksi perheen pojista on tulossa jo vuoden kuluttua toimintaan mukaan.

"Siinä vaiheessa tulee mietintään joko maatalousyhtymän tai osakeyhtiön perustaminen. Aika näyttää miten edetään, sillä tähän hommaan ei saa lähteä vastentahtoisesti."

Lue lisää

"En tiennyt alussa edes sitä, mikä on hieho" – Maija ja Teemu Muuraiskankaan tavoitteellinen työ tuo tulosta navetassa

Maalarin haalarit vaihtuivat emolehmiin – Eevi-Sofia Hallikainen toteutti unelmansa ja itselleen maatilan

Onnistumiset innostavat Antti ja Jenni Tuukkasta kehittämään ja laajentamaan maitotilaansa – "Päätimme edetä yhden navetan taktiikalla"

Heikki Rintalalla on pieni mutta tuottava lypsykarja: ”Olen aina tykännyt karjanhoidosta”