Suomalainen Maaseutu

Maalarin haalarit vaihtuivat emolehmiin – Eevi-Sofia Hallikainen toteutti unelmansa ja itselleen maatilan

Eevi-Sofia Hallikainen aloitti emolehmätuotannon täysin alkeista, mutta aito kiinnostus alaan on vienyt eteenpäin ja opettanut nuoren tilallisen jopa kyntämään.
Anne Anttila
Eevi-Sofia Hallikainen haaveilee toisesta navetasta, tilasiemennyskurssista sekä karjamäärän lisäämisestä. "Tavoitteena on rakentaa tila, joka työllistäisi itseni lisäksi myös avopuolisoni."

Maatilalla kasvanut Eevi-Sofia Hallikainen, 30, on aina osallistunut kotitilansa töihin, hoitanut karjaa ja noussut tarvittaessa myös traktorin hyttiin. Tervolassa varttunut Eevi kouluttautui kuitenkin pintakäsittelijäksi ja teki maalaushommia perustamansa yrityksen nimissä.

Muutama vuosi sitten eteen tarjoutui mahdollisuus toteuttaa pitkäaikainen unelma omasta tilasta.

"Vanhempani ostivat kyseisen maatilan viimeiset sonnit, joten heidän kauttaan tuli tieto, että nyt olisi sopiva tila myynnissä. Tartuin tilaisuuteen ja tein kaupat."

"Menossa on nyt kolmas kesä ja takana kaksi poikimakautta. Hetkeäkään en ole katunut, vaikka heti alussa otettiin 'naisesta mittaa'. Ensin taiteiltiin rankan poikimakauden lävitse ja sitten tuli rotavirus. Vaikeuksista kuitenkin selvittiin ja samalla myös opittiin", Eevi-Sofia muistelee vuoden 2018 jälkeistä ajan jaksoa.

Hän sanoo lähteneensä tilanpitoon täysin puhtaalta pöydältä.

"Minulla ei ollut muuta kuin kotitilan tuki ja valtava into. Kaikki muu on ollut opettelua. Onneksi tilanpito käynnistyi kohtalaisen vaivattomasti ja pääsin pienillä muutoksilla alkuun. Alkuun hankin viitisenkymmentä emoa ja tällä hetkellä pääluku on noin 80. Puolet emoista on charolaisia ja toinen puolikas risteytysrotuisia. Lopullista rotuvalintaa en ole vielä tehnyt, mutta charolainen kiinnostaa kuitenkin jalostusmielessä."

Kahden vuoden kokemuspohjalla Eevi-Sofia sanoo kuitenkin valinneensa oikean tuotantomuodon.

"Vaikka kaikki on vielä alussa ja osittain jopa uutta ja ihmeellistä, niin emolehmätuotanto on minun juttuni. Jo näinkin lyhyellä aikajanalla olen onnistunut parantamaan eläinainesta ja laitumella 'uurastavat' nyt myös omakasvattamat viisi sonnipoikaa. Haluan oppia alasta kaiken mahdollisen ja olla mukana myös muutoksissa."

Eevi-Sofia kipparoi tilaansa lähinnä yksin.

"Avopuolisoni auttaa mielellään ja myös kotitilalta saan aina apuvoimia tarvittaessa. Lisäksi yhteistyö naapuritilojen kanssa on saumatonta ja osoittautunut erinomaiseksi selkänojaksi myös hädän hetkellä."

Yksi mielenkiintoisimmista ja samalla myös haasteellisimmista osa-alueista Eevi-Sofian mukaan on kuitenkin ruokinta.

"Myös sen osalta olen vielä lähtösuoralla, mutta matkan teko on kuitenkin aloitettu. Menossa on peltojen kunnostus sekä sopivien kasvinviljelylajikkeiden löytäminen. Ruokinnan pääpainopiste tulee olemaan säilörehu, joten laadun ja saannin varmistamiseksi on löydettävä omille pelloille sopivat lajikkeet."

Parin kesän kokemuksella Eevi-Sofia liputtaa myös laiduntamisen puolesta.

"Käytössä on niin sanottu lohkosyöttö. Tämä laidunnustekniikka on osoittautunut emolehmien kohdalla erittäin toimivaksi, sillä energiapitoista ruokaa riittää tasaisesti, kun välillä vaihdetaan lohkoa. Jatkossa lohkoruokintaa harjoitetaan neljällä eri laidunalueella."

Niin ruokinnan kuin karjanhoidonkin suhteen Eevi-Sofia sanoo kulkevansa aistit avoimina.

"Opittavaa ja opeteltavaa riittää, joten otan kaikki mahdolliset tiedonjyvät vastaan. Osallistun mielelläni erilaisiin koulutuksiin sekä pienryhmiin. Olen lisäksi sen verran utelias, että uskallan kysellä ja haluan kuulla myös muiden ihmisten mielipiteitä. Kaikki tiedot, taidot ja neuvot ovat todella tervetulleita."

Myös tulevaisuuden suhteen Eevi-Sofia on tehnyt selkeän toimintasuunnitelman.

"Tavoitteena on toinen navetta ja sen myötä eläinmäärän lisääminen. Ja haaveena on tietenkin muuttaa perheen kanssa kokonaan tilalle, sillä asun edelleen 80 kilometrin päässä Jaatilassa."

Anne Anttila
Tilan 80 emolehmää laiduntavat ja käytössä on myös hyväksi todettu lohkoruokinta.

Tilan vahvuudet

  • Rohkeus, avoimuus ja uteliaisuus.
  • Halu kouluttautua ja oppia uutta.
  • Verkostoituminen.
  • Vahva tilayhteistyö.
  • Selkeä toimintasuunnitelma.
  • Taito hyväksyä myös epäonnistumiset.

Lue lisää

Toni Jakonen kehittää emolehmätuotantoa määrätietoisesti: "Monet asiat tehdään liian vaikeasti, tiedän sen itsekin kantapään kautta oppineena"

Kavanderit tuottavat maitoa yksinkertaisilla ratkaisuilla – karjassa valtikka on siirtynyt ayrshireltä holsteinille

Veljekset eivät jääneet aikailemaan: Sukupolvenvaihdos, tuotantosuunnan muutos ja uusi pihatto vain parissa vuodessa – "On ollut melkoista haipakkaa"

Maidontuottajat Anna ja Satu Niiranen luottavat lehmien ruokinnassa robotin apuun: "Kone ei erehdy"