Suomalainen Maaseutu

Sauli Mastosalolla on 62 vuoden kokemus metsäteiden rakentamisesta

Tarina kertoo monen tiehankkeen nytkähtäneen eteenpäin vain sillä edellytyksellä, jos Mastosalo saadaan se urakoimaan.
Arto Takalampi
Alavutelainen koneurakoitsija Sauli Mastosalo on rakentanut ja perusparantanut vuonna 1958 alkaneen uransa aikana satoja kilometrejä metsäteitä. Viime vuosina pääpaino on ollut perusparannuksissa, joten tämän reilun kilometrin mittaisen, Otso Metsäpalvelut Oy:n toteuttaman uuden metsätien rakentaminen toi kaivuuseen mukavaa vaihtelua.

Metsätiestö pysyisi paljon paremmassa kunnossa, jos sitä hoidettaisiin säännöllisesti. Näin vältyttäisiin myös kerralla tehtävästä suuremmasta perusparannuksesta, tai ainakin myöhennettäisiin sitä, tiivistää koneurakoitsija Sauli Mastosalo, 77, Alavudelta Etelä-Pohjanmaalta.

"Tärkeintä tienhoitoa on, että metsätie lanataan riittävän usein ja sen kaltevuudet pidetään kunnossa. Vesi pitää saada virtaamaan nopeasti pois tieltä, ettei se imeydy tienrunkoon", hän sanoo.

"Lanauksestakaan ei ole hyötyä, jos tien reunassa oleva korkea palle tai viimeistään tielle asti ulottuva vesakko on estämässä veden kulun."

Mastosalon mukaan tietä vallannut ja auton kylkiä raapiva vesakko onkin varsin yleinen metsäteiden reunoilla. Jos tiekunnan puheenjohtaja on vähänkin asialla, tämä huolehtii heti, että alkava vesakko niitetään tai murskataan.

Hän muistuttaa, että ajallaan tehdyt hoitotoimenpiteet ovat kustannuksiltaan halpoja kilometrejä. Työkustannukset kasvavat aikanaan moninkertaisiksi, jos hoito on laiminlyöty.

"Tavallisesti metsätien perusparannus aloitetaankin kaapimalla kannokko ja vesakko pois tien luiskista. Usein myös kulutuskerros on niin kulunut, että se on tarpeen uusia."

"Vanhemmissa teissä se on alkujaankin ollut huono, joten kantavuutta joudutaan parantamaan vahvistamalla sitä parillakin eri murskekoon kerroksella tonni per metri", Mastosalo sanoo.

Hänen mukaansa varsinkin vanhemmat metsätiet ovat joutuneet koville ja ovat perusparannuksen tarpeessa, kun puutavara-autojen painot ovat nousseet ja puut haetaan melkein kannolta.

Kun Sauli Mastosalo puhuu metsäteiden tekemisestä tai yleensä maansiirrosta, hän tietää mistä puhuu. Urakoinnin omissa nimissään hän aloitti traktorilla vuonna 1958 ja kaivinkoneella vuonna 1960. Noihin aikoihin hän kiersi parina kesänä myös sirkkelisahan kanssa, mutta kaivurissa hän on elämäntyönsä tehnyt.

"Tämä on elämäntapa. Kun pääsee kaivinkoneen puikkoihin, kaikki murheet unohtuvat", hän sanoo noin 20 kaivinkoneen kokemuksella.

Kymmenen viime vuotta hän on tosin urakoinut metsäteitä enää vain kesäisin. Tarkoitus on edelleen jatkaa, jos vain terveyttä riittää. Hän kiittelee, ettei suurempia haavereita ole työmailla sattunut.

Alkuajan kaivurityöt liittyivät pääosin maatalouteen, sitten mukaan tulivat metsätiet, rakennusten pohjatyöt, maantie- ja siltatyöt ja teiden perusparannukset eli missä vain tarvittiin maankaivuuta ja -siirtoa.

Viime vuosikymmenet pääpaino on ollut metsätieurakoissa. Niitä hän arvelee tehneensä Pohjanmaan alueella satoja kilometrejä ensimmäisen, vuosina 1963–64 tekemänsä tien jälkeen.

Metsäteiden rakentaminen on hänen mukaansa muuttunut vuosien mittaan teknisesti. Ennen arvioitiin silmämääräisesti korko ja kaltevuudet, nyt korko tulee satelliittipohjaisena. Samoin nykyisin kannot käännetään ylösalaisin parantamaan pohjan kantavuutta, jos täytemaata ei muuten ole saatavilla.

Mastosalon metsätieurakat ovat olleet lähes poikkeuksetta perusparannuksia. Monen vuoden jälkeen hän pääsi tekemään tänä syksynä kilometrin verran uutta korvaavaa tietä Seinäjoen Itäväylän katkaistua olemassa olevan metsätien.

Hänellä on maine laadukkaan työn tekijänä, ja tarina kertoo monen tiehankkeen nytkähtäneen eteenpäin vain sillä edellytyksellä, jos Mastosalo saadaan se urakoimaan.

"Kyllä se totta on, useammallakin kohteella", mies kuittaa.

Mastosalo tietää vuodesta 1960 lähtien joka päivältä, missä hän on ollut töissä. Aluksi työmaat piti itse kirjata ylös, ja vaikka se vaatimus aikanaan loppuikin, jatkoi hän kirjaamista.

"Esimerkiksi maanteiden ojaluiskien perkaamisia olen tehnyt 3 500 kilometriä ja ensimmäisen tilin sain Alavuden kunnalta vuonna 1958", hän tietää tarkasti.

Suurimmillaan hänen yrityksensä oli 80-luvun alkupuolella, jolloin käytössä oli kolme kaivuria ja kolme kuorma-autoa ja töissä oman väen lisäksi viisi työntekijää. Vakava sairastuminen tuolloin puutiaisen eli punkin aiheuttamaan tautiin muutti tilanteen. Hän vähensi kalustonsa pariin kaivuriin sekä alkoi työskennellä pääosin yksin.

"Joudun kärsimään taudin seurauksista koko loppuelämäni. Punkin puremaan kannattaa siis suhtautua hyvin vakavasti ja hakeutua heti hoitoon", hän painottaa.

Arto Takalampi
Sauli Mastosalo siirtää satamillistä rumpuputkea kosteikkoon metsätietyömaallaan. Uutta korvaavaa metsätietä jouduttiin rakentamaan kilometri Seinäjoen Itäväylän rinnalle väylän katkaistua jo olemassa olevan metsätien.
Lue lisää

Maitotilan sivutöinä aloitetusta koneurakoinnista tuli Kari Kempakselle pääammatti – liperiläinen viihtyy kaivurinpuikoissa vielä 45 vuoden jälkeen

Oma maahantuonti maarakennuskoneiden huoltajan laadun takeena – perheyrityksen vahvuutena on luotettavuus ja halu tehdä parhaansa tiiviillä porukalla

Rehunteko tuo koneyrittäjälle ison osan kesän tuloista – traktorin ja rehukärryn kanssa saa painella ahkerasti pellon ja siilon väliä

Metsäkeskus nopeuttaa metsätietöiden kemeratukipäätöksiä koronan takia