Suomalainen Maaseutu

Maatalouslomittaja ja sorkkahoitaja ei halua laiskotella: "En ole koskaan pelännyt työtä, likaisia saappaita enkä pitkiä päiviä"

Aki Mäkelä kuvailee navettaa maajussin parhaaksi yliopistoksi.
Anne Anttila
Lomitustyön ohella Aki Mäkelä tekee myös sorkkahoitoja. "Sorkkahoitajana olen vielä alkumatkalla, mutta haluan kuitenkin oppia ja kehittyä ja tehdä myös tätä työtä hyvin asiakaslähtöisesti."

Maatalouslomittajana toimiva Aki Mäkelä opetteli lypsämään 12-vuotiaana ja kolme vuotta myöhemmin hän teki jo ensimmäiset keikkansa lomittajan apupoikana. Nuoren perheenisän uusin aluevaltaus on sorkkahoito, johon Aki sanoo kehitelleensä täysin uudenlaisen toimintamallin.

Navetta on maajussin paras yliopisto. Päivääkään ei mene, etteikö kotiin tuomisina ole jotakin uutta ideaa, oppia tai jopa työtaitoa. On hienoa huomata, että tutussakin toimessa voi koko ajan kehittyä.

Näin luonnehtii alavieskalainen Mäkelä, 27, jolle työ karjan parissa on kotoa opittu taitolaji. Kalajoen Käännän kylässä, pienellä lypsykarjatilalla varttunut Aki sanoo omaksuneensa jo pikkupoikana maaseutua kunnioittavan ajatusmallin.

"En ole koskaan pelännyt työtä, likaisia saappaita enkä pitkiä päiviä. Päinvastoin. Arvostus näitä omaa tilaansa luotsaavia arjen sankareita kohtaan on vain ajan myötä jalostunut entisestään. Maatalous, olipa tuotantomuoto mikä tahansa, on taitolaji, joka vaatii tekijältään valtavan ammattitaidon lisäksi myös pyyteetöntä sitoutumista.

Akista ei tullut kuitenkaan kotitilansa jatkajaa, vaikka innostus maamiehen töihin olikin jo olemassa.

"Velipojat ilmaisivat kiinnostuksensa tilanpitoon sen verran varhain, ettei maidontuotannon jatkuvuutta tarvinnut miettiä. Veljekset jäivät tilalle ja minä suuntasin kulkuni lukioon."

"Valkolakin saatuani menin armeijaan, jossa hommasin itselleni rekkakortin. Suunnitelmissa oli hakeutua rekkamiehen hommiin, mutta kaikki halusivat ratin taakse kokeneen kuljettajan. Niinpä nostin tämän haaveen kohdalla kädet pystyyn, siirryin eteenpäin ja ryhdyin lomittajaksi."

Aki ei siirtynyt lomittajaksi ihan pystymetsästä, sillä nuorukainen otti tuntumaa lomitushommiin jo 15-vuotiaana.

"Olin lomittajana toimineen veljeni mukana, joten apupojan roolissa pääsin näkemään työn todellisen luonteen. Mielenkiinto alaan jäi kuitenkin kytemään, joten heti armeijan jälkeen lomitin muutaman kuukauden ajan Kalajoella ja sen jälkeen lähdin Kainuuseen."

"Pesti Kajaanissa jäi kuitenkin yhdeksän kuukauden mittaiseksi, sillä Kalajoen lomatoimenjohtaja Hanna Nikupaavo soitti ja tarjosi alueellaan vakituista lomittajan paikkaa. Tartuin saman tien haasteeseen ja sillä tiellä ollaan. Olen todella tyytyväinen, sillä työ lomittajana on todella mielenkiintoista ja mukavaa", Aki luonnehtii kiitollisena.

Maatalouslomittajana Aki sanoo olevansa paljon vartija, sillä työ tiloilla ei ole pelkästään karjanhoitoa.

"Vaihtelevampaa ammattia on vaikea nimetä. Myös henkilökohtaisesti olen ottanut sen linjan, että minut saa laittaa kaikenlaisiin navetoihin ja työtehtäviäkään en valikoi. Hoidan karjan ja konehommat, teen apeseokset ja korjaan tarvittaessa jopa lantaraapat. Ja sitä mitä en heti osaa, niin opettelen."

Aki pitää myös tärkeänä, että lomittajalta löytyy kaiken muun lisäksi sosiaalisia vuorovaikutustaitoja.

"Kuunteleminen on osa työtä. Niin kiire ei saa olla, etteikö töiden jälkeen olisi aikaa pysähtyä ja puhua tärkeimmät pois."

Karjanhoidon ammattilaisena Aki sanoo olevansa erittäin kiinnostunut myös tuotantoeläinten sorkkahoidosta. Kuluvan vuoden helmikuusta lähtien Aki on ollut mukana kalajokisen eläinlääkärin Viljar Sedrikin perustamassa Lehmätiimissä ja perehtynyt tätä kautta sorkkahoidon saloihin.

"Hoitomuoto tempaisi kerralla mukaansa. Olen todella innostunut ja myös tiedonjanoni on sammumatonta. Käytännössä olen hankkinut tietoa kaikin mahdollisin tavoin, kahlannut netissä, kysellyt, kuunnellut ja omaksut. Lisäksi hankimme kahden muun tiimiläisen kanssa muutaman muovisäkillisen teurassorkkia ja ryhdyimme harjoittelemaan. Alussa teimme myös ilmaisia tilakäyntejä, jotta saimme aitoa tuntumaa hoitotyöhön."

Vaikka Aki sanoo olevansa sorkkahoitajana vielä harjoitteluvaiheessa, niin hoitomuodon tarpeellisuus on tullut kuitenkin jo nähtyä.

"Sitä mukaa kun navetat muuttuvat, sorkkavaivatkin muuttavat muotoaan. Valitettavasti pihatto kuluttaa sorkkia ja yleisin sorkkavika on valkoviivan repeämä. Myös kantasyöpymät ovat yleisiä ja johtuvat usein likaisten ritilöiden mukana tuomasta kosteudesta."

Akin mukaan karjan sorkkavaivoihin tulee reagoida kuitenkin nopeasti, sillä ontuva lehmä näkyy herkästi myös kukkarossa.

"Juuri tämän takia Lehmätiimin käytössä on myös kasattavalla telineellä varustettu akuuttiauto, jonka tavoitteena on suorittaa hoitokäynti 48 tunnin sisällä toimeksiannosta. Tiimin toinen auto on varustettu vastaavasti järeämmällä kalustolla, jolla voidaan hoitaa turvallisesti ja ennen kaikkea tautivapaasti isompi eläinmäärä."

Sorkkahoitajana Aki pitää tärkeänä, että jokaiselle lehmälle tehtäisiin ennaltaehkäisevä sorkkahoito vähintään kaksi kertaa vuodessa.

"Ihanteellisimmat aikakaudet hoidoille olisivat niin sanottu umpikausi eli 6–8 viikkoa ennen poikimista ja siitä toinen puolen vuoden päähän. Tähän pyrimme ja tätä tavoittelemme, sillä terveet sorkat ovat tärkeä osa eläinten hyvinvointia", Aki tietää kertoa.

Lue lisää

"Eihän se ollutkaan niin hankalaa kuin ensin luulin", lomittaja hihkaisee ensimmäisen kokeilun jälkeen – konekoulutus korostaa riittävää harjoittelua Saarijärvellä

Pirkanmaalla varaudutaan koronaepidemian aiheuttamaan lomittajapulaan – tiukan paikan tullen ensin lomitetaan yhden eläintenhoitajan tilat

Lähes koko Pirkanmaan lomitus Sastamalan vastuulle – jättiyksikkö tuottaa 30 000 lomituspäivää

Keva: Maatalouslomittajia jää kunnista suhteellisesti eniten työkyvyttömyyseläkkeelle seuraavien kymmenen vuoden aikana