Suomalainen Maaseutu

"Maidontuotannossa tarvitaan näkemystä, kokemusta ja rohkeutta poiketa jopa totutuista tavoista"

Heli ja Juha Keräsen maitotilalla on muutettu työmenetelmiä ja huomioitu jaksaminen. Merkittäviin muutoksiin lukeutuu siirtyminen robottilypsyyn.
Anne Anttila
Heli ja Juha Keränen muuttivat sonninavetan lypsypihatoksi ja siirtyivät samalla robottilypsyyn. Entisiä tiloja hyödyntäen säästyi rakennuskustannuksissa sievoinen summa.

Kiuruvetiset Heli ja Juha Keränen kuvailevat maataloutta kestävyyttä vaativaksi ultramaratoniksi.

"Maidontuotannossa tarvitaan näkemystä, kokemusta ja rohkeutta poiketa jopa totutuista tavoista. Kaikkien ei tarvitse mahtua samaan muottiin."

Heli ja Juha ottivat isännän kotitilan nimiinsä vuonna 1997. Agrologeiksi kouluttautunut isäntäpari lähti tilanpitoon kolmellatoista lehmällä sekä kahdellakymmenellä viidellä peltohehtaarilla.

"Ensimmäisenä kesänä navettaa laajennettiin ja parsipaikkoja tehtiin 32. Tällä määrällä jatkettiin seuraavat kuusi vuotta, jonka jälkeen navettaan tehtiin vielä kuusi lisäpaikkaa. Näin saimme nostettua lypsävien määrän 38:aan", Heli Keränen kuvaa tilanpidon alkutaipaletta.

Ohjenuoraksi otettiin alusta alkaen, että investoinnit tehdään vain tarpeeseen ja tulevaisuutta ajatellen. Niinpä vuosi 2008 oli omanlaisensa tienristeys, kun tilalle rakennettiin 120-paikkainen sonninavetta. Ajatus oli, että perheen poika jatkaa tilanpitoa ja tuotantomuotona olisi sonnien kasvatus.

"Ennen lopullista sukupolvenvaihdosta oli tarkoitus perustaa maatalousyhtymä ja pitää sonnien rinnalla nykyistä lypsykarjaa. Vuonna 2017 suunta vaihtui ja päätimme keskittyä vain lypsykarjaan, joten muutimme sonninavetan lypsypihatoksi ja hankimme käytetyn robotin."

"Lypsytyöt jatkuivat kuitenkin kahdessa navetassa, sillä tilan kuudestakymmenestä lehmästä vain 40 mahtui robottipihattoon. Samalla teimme umpilehmille omat tilat muuttamalla ladon pehkupohjaiseksi kylmäpihatoksi.

Suunnitelmat etenivät ja muuttivat muotoaan, kun poika perusti perheen toiselle paikkakunnalle. Ennen suunnitelmien peruuntumista Keräsen tilalla pyöriteltiin hetken aikaa ajatusta jopa uudesta robottipihatosta.

"Tilarakenne olisi antanut siihen mahdollisuuden. Suunnitelmien muuttumisen seurauksena tilan kehitystyötä toki jatkettiin, mutta pienemmillä panoksilla. Kuluvan vuoden aikana olemme jatkaneet olemassa olevaa robottinavettaa sen verran, että saimme siirrettyä parsinavetassa olleet lehmät muiden joukkoon. Samalla otimme käyttöön toisen robotin ja myös tämän hankimme käytettynä", pariskunta kertoo.

Anne Anttila
Tilan karjan EKM-tuotos on ylittänyt 12 000 kilon rajapyykin.

Navetan laajennus on toteutettu isäntäparin mukaan mahdollisimman pienellä budjetilla.

"Hyödynsimme paljon entistä sekä hankimme käytettyä ja käytöstä poistettua. Näin säästimme mukavan määrän euroja."

Tilalla on tällä hetkellä 80 lypsävää.

"Rakennukset, karja ja koneet ovat hyvässä kunnossa. Myös EKM-tuotos on saatu nostettua 12 000 kiloon, joten nyt keskitytään vain karjan hyvinvointiin ja sen ylläpitämiseen."

Keräset kertovat tehneensä pitkän matkan saavuttaakseen nykyisen tuotostason.

"Muutoksia on tehty niin työmenetelmiin kuin toimintamalleihinkin. Onhan siinä ollut paljon opettelemista, kun tilalla on otettu käyttöön robottilypsy, aperuokinta ja omat menetelmänsä myös peltoviljelyyn sekä vasikoiden hoitamiseen. Mukana pysyminen on tärkeää, kunhan muistaa, että hyväkään tekniikka ei korvaa omaa silmää eikä ammattitaitoa."

Anne Anttila
Karjan hyvinvointi ja sen ylläpitäminen ovat asioita, jotka vaativat jatkuvaa seurantaa ja kehitystyötä. Rapsutuksiakaan ei tässä navetassa säästellä, Heli Keränen sanoo.

Muutokset ovat tuoneet mukanaan kuitenkin tarvittavaa kehitystä ja näkyvät toivotulla tavalla myös tuotoksessa.

"Siirtyminen aperuokintaan näkyi heti maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksien nousuna. Aperesepti on ollut alusta lähtien hyvin yksinkertainen. Maistuva seos koostuu tasokkaasta säilörehusta, omasta ohra-kaurapohjaisesta viljasta sekä rypsistä ja kivennäisistä", Juha Keränen kertoo.

Myös vasikoiden hoitoon liittyvien toimintatapojen tehostaminen oli Heli Keräsen mukaan hyvä ratkaisu.

"Käytössä on lukkoaidat ja juottaminen tapahtuu tuttisangosta. Vasikat myös nupotetaan, joten työ pienten puolella vie paljon aikaa ja on muutenkin tarkkaa.

Maidontuottajien periaatteisiin on aina kuulunut, että tilaa voi kehittää muullakin tavalla kuin kasvattamalla kokoluokkaa ja lisäämällä karjaa.

"Eivät kaikki halua ympärilleen suurta ja kallista ratkaisua. Kaikenkokoisille ja myös niille pienemmille tiloille tulisi antaa mahdollisuus. Oma jaksaminen on otettava koko ajan huomioon, sillä tilan suurimpiin riskeihin kuuluu yrittäjien terveyden menettäminen", Keräset pohtivat.

Anne Anttila
Oma jaksaminen on otettava koko ajan huomioon, sillä tilan suurimpiin riskeihin kuuluu yrittäjien terveyden menettäminen, Juha Keränen muistuttaa.

Lue lisää

"Jos tuntee syntyneensä tilanpitoon, niin sitä tunnetta ei puheilla pehmitetä"

Kustannukset kuriin ja turhat neliöt pois: "Uusi robottipihatto pyöri mielessä jo vuosia"

Väitös: Eläinten hyvinvointiin kannattaa sijoittaa

Nuorempi polvi jatkaa Ilomantsissa yhteistyön voimalla – ”Maalla on oma vapaus ja rauha”