Suomalainen Maaseutu

Kerääjäkasvit kiinnostavat ja ala kasvaa, mutta sopivat kasvit ja kylvötavat ovat yhä haussa

Viljojen ja muiden satokasvien sekaan kylvettiin viime vuonna aluskasveja tai kerääjäkasveja 139 000 hehtaaria. Tutkijan mielestä onnistuneita kohteita saisi olla enemmän.
Sanne Katainen
Erikoistutkija Hannu Känkänen Lukelta on tutkinut kerääjäkasveja yli 20 vuoden ajan. Hyödyt ovat kiistattomia, mutta hyvin onnistuneita kohteita voisi olla enemmän.

Maatalouden yhtenä ilmasto- ja ympäristövalttina pidetyt kerääjäkasvit ovat edelleen lähtökuopissa, vaikka kylvöala kasvoi 139 000 hehtaariin viime vuona. Onnistuneita kerääjäkasvien kasvustoja voisi olla enemmänkin, toteaa erikoistutkija Hannu Känkänen Lukelta.

Känkänen väitteli kerääjäkasveista vuonna 2010 ja tutki aihetta lisää UusiRaha-hankkeessa viime vuosikymmenen lopulla.

Kerääjäkasveilta odotetaan monenlaisia hyötyjä. Eroosio vähenee, ravinteiden ja etenkin fosforin päästöt pienenevät ja ravinteet jäävät kasvien käyttöön. Pellon orgaanisen aineksen määräkin voi nousta.

Känkäsen mukaan tutkittua tietoa on runsaasti, mutta lisää tarvittaisiin. Tutkimusta tukevat edelläkävijöiden ja eturivin viljelijöiden kokeilut.

Luken selvityksessä on käytetty yleensä yhtä kerääjäkasvia tai kahden lajin seoksia. Yleisimmät lajit ovat olleet yksivuotinen raiheinä, monivuotiset heinät kuten timotei sekä apilat. Lajikirjo on kasvanut viime vuosina erikoiskasveilla kuten mesiköillä ja hunajakukalla.

Känkänen rohkaisee kokeilemaan siemenseoksia.

Lajikirjo voi varmistaa, että ainakin jokin laji menestyy. Samoin maaperän mikrobit hyötyvät, kun lajeja on paljon. Monimuotoisuutta saa lisää, kun valitsee syväjuurisia sekä matalaan kasvavia lajeja.

Kukkivat kasvit auttavat hyönteisiä, vaikka kukkiminen jää myöhäiskesään.

Yhdysvalloissa kerääjäkasveina suositaan monilajisia siemenseoksia, joissa lajeja voi olla yhdeksän, jopa enemmän. Mukana on kukkivia kasveja, yrttejä, heiniä ja palkokasveja kuten mailasta ja apilaa.

Tyypillisesti kerääjäkasvit kylvetään pääkasvin kuten viljan rikkatorjunnan jälkeen pintaan. Siemeniä saatetaan mullata haralla. Kasvukausi on rapakon takana kuitenkin Suomea pidempi.

Suomessa kerääjäkasvit kylvetään yleensä kevätkylvön yhteydessä piensiemenlaatikosta joko kylvövakoon tai pellon pinnalle, jolloin jyräpyörät tai hara multaavat siemeniä. Kaikenlaista on kokeiltu, on kylvetty roudan päälle tai äestyksen jälkeen pintaan ennen kylvöä.

Onnistumisen mahdollisuudet pienenevät, jos kerääjäkasvit kylvetään jenkkien tapaan vasta rikkaruiskutuksen jälkeen oraalle. Jonkinlainen multaus on silloin tarpeen esimerkiksi rikkaäkeellä, Känkänen miettii.

Suomessa kasvukausi on lyhyt ja kerääjäkasvit eivät juuri haittaa pääkasvia ja satoa. Pääkasvin kilpailukyky kannattaa kuitenkin varmistaa.

Suosituin kerääjäkasvi, italianraiheinä, on liian kova kilpailija tattarille, mutta valkoapila sopii. Känkänen tuntee viljelijän, joka on kylvänyt valkoapilaa koko tattarialalle aluskasviksi hyvällä menestyksellä.

Känkäsen mukaan kerääjäkasvien onnistuminen riippuu myös pellon kunnosta. Aluskasvit hyötyvät pääkasvien tavoin hyvässä kasvukunnossa olevasta pellosta. Toisaalta jos kuivatuksessa on ongelmia, aluskasvit kärsivät pääkasvin tavoin.

Suurimmat hyödyt aluskasveista saadaan tutkimusten mukaan silloin, kun kasvukunnossa on vielä hieman parantamisen varaa, Känkänen kertoo.

Kun seoksessa on apilaa tai palkokasveja, maahan kertyy myös typpeä, ehkä 20–30 kiloa hehtaarille.

Tanskassa ja Norjassa on havaittu, että typpilannoitusta voidaan vähentää usean kerääjäkasvivuoden jälkeen myös aluskasvina olevien heinien jälkeen ilman, että satoa menetetään.

Kerääjäkasvin valinnassa kannattaa miettiä seuraavaa vuotta, sillä moni kasveista kuten italianraiheinä talvehtii.

Lue lisää

Kolmentoista satatonnarin maitotilalla viihdytään navetassa

Maissista tuli pohjoispohjalaisen maitotilan perusrehua

Suunnitelmat emolehmäpihaton laajentamisesta vaihtuivat 374 hehtaarin metsäkauppaan: "Metsämaahan sijoitetut eurot eivät valu koskaan hukkaan"

"Ajokoneet ovat yksinkertaisesti liian painavia märkiin olosuhteisiin" – puunkorjaajat kilpasilla kevääntulon kanssa