Suomalainen Maaseutu

Video: Näin käy tiheän kaislikon niitto itse tehdyllä koneella

Vankan kaislikon reunustamaa merenlahtea on avattu vesiensuojeluyhdistyksen teettämällä teholeikkurilla Vehmaalla. Tulosta on syntynyt ja ruovikko alkaa perääntyä kolmen niiton jälkeen.
Lauri Kontro
Ponttonien päälle rakennettu niittokone ui matalassa, jolloin ruovikot pystytään leikkaamaan rantaan saakka. Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksellä on kaksi niittokonetta.

Ruovikoiden kasvu järvissä ja merissä on ongelma lähes koko Etelä-Suomessa. Vesistöjen rehevöityminen ja kasvaminen umpeen on tuttu ilmiö matalissa merenlahdissa ja järvien poukamissa.

Uudenkaupungin naapurissa Vehmaalla on kehitetty tekniikkaa ruovikkojen raivaukseen. Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys on suunnitellut ja rakennuttanut kaksi niittovenettä, joiden avulla saadaan paksukin ruovikko raivatuksi pois. Vesistöjen tila paranee, kun ruovikkoja kuritetaan.

Vesiensuojelu Vehmaalla perustuu vapaaehtoisuuteen. Yhdistyksessä on yli sataviisikymmentä jäsentä paikallisista viljelijöistä kesäasukkaisiin.

Yhdistys hallinnoi vesistöhankkeita ja siinä sivussa valistaa ja kouluttaa väkeä. Vesistöjen tilaa halutaan parantaa niittämällä, ruoppaamalla, patoamalla ja rakentamalla kosteikoita.

Yhteiset ruovikkoalueiden niittotalkoot alkavat olla perinnettä ja ovat näkyvä toimintamuoto. Yli 10 kilometrin pituinen Suomenlahdelta sisämaahan työntyvä Vehmassalmi ja sen jatke Himoistenlahti ovat kasvaneet paikoin pahasti umpeen.

Ruovikoiden leikkaaminen on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi parantaa järvien ja merenlahtien tilaa.

Järviruoko on sitkeä kasvi, joka kasvaa hanakasti senkin jälkeen, kun muut suojelutoimet on otettu käyttöön ja ravinnepäästöjä maalta vesistöihin on saatu vähenemään.

Ruovikoiden säännöllinen leikkaaminen nopeuttaa vesien kirkastumista, kun umpeenkasvaminen loppuu.

Ruovikon leikkaamiseen soveltuvaa kalustoa ei ole juuri saatavilla, joten Vehmaalla päätettiin rakentaa niittoveneet itse.

Ruovikkokoneet ovat yhdistyksen jäsenten käytössä ja niitä vuokrataan myös ulkopuolisille. Mökkiläiset voivat kunnostaa omat rantansa omatoimisesti.

Uusimman niittoveneen, Kaisla-Yaran runkona on alumiinikaukalo, jota tyrkkii eteenpäin tavallinen 20 hevosvoiman perämoottori.

Keulassa on viisi metriä leveä niittoterä, mikä takaa, että tulosta syntyy nopeasti.

Leikattujen ruohokasojen kuljettaminen ja nostaminen rannalle on usein pullonkaula.

Niittovene ehtii kaataa enemmän kuin korjuuveneet pystyvät viemään kuormia rantaan. Toisinaan leikattuja kuormia joudutaan uittamaan pitkiä matkoja, mikä vie aikaa.

Vehmaan talkoissa niittokoneen perässä on vähintään kolme tai neljä keräilyvenettä. Veneiden keulassa on haravat, jotka keräävät ja työntävät ruokokuormat rannalle, missä kasat siirretään nosturille kuivumaan maalle.

Rannalle nostetulle järviruo’olle ei tahdo olla käyttökohteita. Ruoko sopii bioenergiaksi ja siitä voidaan valmistaa maanparannusainetta.

Vehmaalaisten mukaan veden laatu paranee nopeasti ruovikon raivauksen jälkeen.

Usein ruovikko katoaa viimeistään kolmantena kesänä, jolloin pohjassa olevat juurakot alkavat nousta pintaan.

Näkösyvyys paranee heti ensimmäisenä vuonna. Näkösyvyyttä myös seurataan ja tuloksia voi katsella kunnan verkkosivuilla.

Ruovikon niitto vedestä loppukesällä poistaa ympäristöministeriön mukaan tehokkaasti ravinteita ja vaikuttaa suoraan vesistöjen rehevöitymiseen.

Kertaniitto poistaa keskimäärin 5–10 kiloa fosforia ja 50–100 kiloa typpeä ruovikkohehtaarilta.

Tärkeillä lintuvesillä ruovikkoa niitetään vasta heinäkuun puolivälin jälkeen, kun lintujen pesintä on ohi. Alkukesästä voidaan niittää ruovikoita, joissa vesilintuja ei pesi.

Lue lisää

Kivenmurikat perunan ja sipulin seassa saavat kyytiä tällä koneella

Kotimainen kosteusmittari on sadonkorjaajan luottokaveri

Hampun tulo viljelyyn rohkaisi puimurikaupoille: ”Korjuukoneen yhtiöittäminen sopi kaikille osapuolille

Sata vuotta yhtäjaksoisesti pienviljelijän asialla