Suomalainen Maaseutu

Ari Komulainen menetti puolison liikenneonnettomuudessa – lapset ja tukiverkostot auttoivat pahimman yli

Komulaisen viljelijäperhettä kohtasi suuri suru, kun Päivi-emäntä menehtyi liikenne-onnettomuudessa. Leskeksi jäänyt Ari laittoi karjan pois ja ryhtyi rakentamaan uutta arkea ilman ylimääräisiä työpaineita.
Anne Anttila
Ari Komulainen sanoo uineensa vaimonsa kuoleman jälkeen tummissa vesissä. "Onneksi minulla oli karja, lapset ja viljelijäkollegat. He auttoivat eteenpäin ja tukevat edelleen, jos omat voimat eivät riitä."

Vuolijokinen Ari Komulainen, 60, ei unohda vuoden 2018 helmikuun 15. päivää, ei koskaan.

"Vielä aamulla elimme syntymähuumassa, mutta illalla kaikki päättyi suureen suruun. Päivi oli viemässä pojantytärtämme takaisin kotiin, jonne oli syntynyt muutamaa päivää aikaisemmin vauva." "Paluumatkalla vastaantuleva auto alkoi heittelehtiä ja törmäsi suoraan Päivin ohjaaman auton keulaan. Vaimoni kuoli heti", Ari Komulainen kertaa hiljaisena.

Tapahtuma-aikaan keliolosuhteet olivat huonot ja tie polanteinen.

Tien huonosta kunnosta oli tehty jo aikaisemmin lukuisia ilmoituksia. Tien heikko kunnossapito myötävaikutti Arin mukaan onnettomuuteen.

Onnettomuuden sattuessa Ari oli viljelijöiden koulutuspäivillä Kalajoella.

"Sain tiedon yöllä, kun satuin vilkaisemaan äänettömällä ollutta puhelintani. Aavistin heti, että jotakin on sattunut, kun lapsilta oli tullut lukuisia yhteydenottoja, mutta Päiviltä ei yhtäkään."

Kollegoiden auttamisen halu nousi samantien pintaan, sillä Ari aloitti raskaan kotimatkan kahden viljelijäkaverinsa tukemana.

"Päivin kuolema pudotti kerralla polvilleen, joten läheisteni lisäksi myös kavereiden antama tuki on ollut alusta lähtien ensiarvoisen tärkeää."

"Kun elämä pysähtyy ja arki menee raiteiltaan, on hyvä muistaa, ettei surevaa jätetä yksin. Aina ei tarvita edes lohdutuksen sanoja. Pelkkä läsnäolo riittää."

Puolison yllättävä kuolema muutti pysyvästi lihakarjatilan arjen.

"Tila ja sen kehittäminen oli yhteinen projekti. Yli kolmekymmentä vuotta rakensimme, raivasimme ja teimme pitkää päivää elantomme eteen."

"Ruuhkavuosina leivän jatketta haettiin tilan ulkopuolelta. Minä koneurakoitsijana ja Päivi tykättynä pitopalveluemäntänä. Lisäksi hän oli näppärä numeroiden kanssa."

Emäntä vastasi oman tilan kirjanpidosta ja täytti tarvittaessa muiden tilojen tukipapereita. "Tätä kaikkea on niin kova ikävä. Tavallista arkea ja yhdessä tekemistä."

Anne Anttila
Leskeksi jäätyään Ari sanoo joutuneensa opettelemaan paljon uusia asioita. Ennen hän vältteli keittiöhommia, mutta nykyään on jopa tykästynyt niihin, varsinkin ruoanlaittoon.

Vuosi Päivin poismenosta Ari luopui 150-päisestä karjasta.

"Päätös oli iso, mutta helpottava. Surutyön keskellä oli pakko ajatella myös omaa jaksamista."

"Onneksi minulla on ihanat lapset, Marjut ja Tuomas. Tilanpito jatkuu nyt heidän kanssaan maatalousyhtymänä ja tuotanto keskittyy peltoviljelyyn."

Uuden elämänvaiheen opettelu ilman puolison rakastavaa läsnäoloa on ollut vaikeaa.

"Monet itkut on itketty, sillä varsinkin alussa ikävä ja yksinäisyys eivät hellittäneet hetkeksikään."

"Olen edelleen yksinäinen ja ikäväkin on päivittäistä, mutta suru on muuttunut paljon armeliaammaksi. Tilannetta on helpottanut myös avoimuuteni, sillä olen pystynyt puhumaan auki kaikkein kipeimmätkin asiat."

Anne Anttila
Tyhjilleen jäänyt pihatto jatkaa elämäänsä vuokrattavina varastotiloina. Navetta sopii mainiosti veneiden ja matkailuajoneuvojen talvisäilytykseen, Ari Komulainen kertoo.

Surun äärellä Ari sanoo kokeneensa paljon ymmärrystä ja koko kylän kannattelevan voiman.

"Ympärilläni olevat ihmiset ovat auttaneet hyväksymään tosiasiat ja antaneet voimaa sopeutua muutoksiin. Olen myös oppinut pyytämään apua."

"Olen saanut tukea muun muassa sosiaalisen median Nuoret lesket -sururyhmästä sekä Välitä viljelijästä -verkostosta. Unohtaa ei sovi kaupan kassanjonossa olkapäälle laskeutuneita käsiä."

Vaikka surutyö on edelleen vaiheessa, niin askel kerrallaan Ari on ryhtynyt rakentamaan ympärilleen uutta elämänvaihetta.

"Työ on terapiaa, mutta Päivin kuolema opetti myös sen, että elämässä täytyy olla muutakin kuin katkeamaton ketju kiirettä."

"Elämä on niin arvaamatonta, ja siihen täytyy sisällyttää myös muuta mukavaa."

"Haaveilen myös parisuhteesta. Kaipaan rinnalleni ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen ja tehdä yhdessä vaikka hyvää ruokaa. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin."

Anne Anttila
"Kun elämä pysähtyy ja arki menee raiteiltaan, on hyvä muistaa, ettei surevaa jätetä yksin. Aina ei tarvita edes lohdutuksen sanoja. Pelkkä läsnäolo riittää."

Lue lisää

Tieliikenteessä kuoli viime vuonna 236 ihmistä, iäkkäimpien kuljettajien aiheuttamien onnettomuuksien määrä jatkoi vähenemistään

Kuolonkolareissa nuori kuski usein umpihumalassa – turvavyö olisi pelastanut monta ihmistä

Hankintahakkuita tekevä Seppo Snellman hämmästelee puukaupan hinnoittelua – päätehakkuu pitäisi tehdä tekemisen ilosta

Alle kymppitonnin tuotokset eivät riitä Aholan maitotilalle