Suomalainen Maaseutu

Kaisa Huttunen antaa esimerkillään rohkeutta karjataloutta harkitseville: Ryhtyi maitotilan emännäksi vain 20-vuotiaana

Suomalainen Maaseutu 29.01.2018

Kiuruvetisestä Kaisa Huttusesta tuli maidontuottaja nopean toiminnan taktiikalla. Kotitilaansa isännöivä Kaisa on antanut esimerkillään rohkeutta myös muille karjataloutta harkitseville naisihmisille.


Anne Anttila

Kaisa Huttunen hoitaa 44 lypsävän maitotilaansa yksin. "Isäntä on tilan ulkopuolella töissä, joten teen päivittäiset karjanhoito- ja konetyöt itse."

Kiuruvedellä sijaitseva Aittomäen tila on ollut Kaisa Huttusen valtakuntaa jo 16 vuoden ajan.

"Sukupolvenvaihdos tapahtui vauhdilla ja kaikkien sääntöjen vastaisesti. Olin juuri päässyt lukiosta, kun vanhemmat alkoivat puhumaan maidontuotannon lopettamista. Pelkällä peltoviljelyllä tila olisi ollut kuitenkin vain kallis harrastus, joten päätin jatkaa tilanpitoa entiseen malliin."

Kapulan vaihto Aittomäen tilalla toteutettiin puolen vuoden aikana.

"Samalla kun ruletti pyörähti käyntiin, suoritin pakolliset opintoviikot maatalousopinnoista. Vauhtia riitti, sillä saman vuoden aikana suoriuduin myös maatalouden perustutkinnosta näyttöineen sekä tein tilakaupat. Muodollisesti pätevänä isäntänä otin tilan nimiini vuoden 2002 heinäkuun 26. päivä. Ikää oli vasta 20, mutta intoa sitäkin enemmän", Kaisa taustoittaa hymyillen.

Sukupolvenvaihdoksen aikoihin Aittomäen tilalla oli 12 lehmää ja 25 hehtaaria peltoa. Tila oli pieni, mutta tiluksia isännöi kuitenkin sinnikäs emäntä.

"Se oli selvä, että maidontuotannolla jatketaan. Peltopuolen viljelyyn ei ollut kalustoa eikä oikein intoakaan. Sen sijaan lypsykarjatalous ja sen kehittäminen tuntui mielekkäältä, mutta samalla myös järkevimmältä ratkaisulta."


Parin vuoden ajan Kaisa pyöritti tilaansa entiseen malliin, mutta taustalla kypsyi ajatus kuitenkin karjamäärän lisäämisestä.

"Kyseessä oli hyvin maltillinen siirto. Ulkoistin hiehojen kasvatuksen ja tätä kautta saimme nuorkarjapuolelle muutaman lisäpaikan lehmille."

Navetassa tehtyjen muutosten jälkeen Kaisa sai nostettua lypsävien määrän kahteenkymmeneen.

"Tällä määrällä ei ollut kuitenkaan pärjäämisen mahdollisuuksia, joten edessä oli joko muutos tai laajennus. Tykkään kuitenkin niin paljon lehmistä ja navettahommista, että lähdin panostamaan tosissani maidontuotannon kehittämiseen."

Kaisa pyöritteli hyvin monenlaisia ideoita, uudesta pihattonavetasta lähtien.

"Päädyin kuitenkin vaihtoehdoista kustannustehokkaimpaan. En rakennuttanut erillistä tilakeskusta, vaan 46-paikkainen pihatto tehtiin vuonna 2014 vanhaan latokuivuri- ja laakasiilorakennukseen.

Lypsyllä lehmät käyvät edelleen vanhassa navetassa, sillä aseman teko vanhanmalliseen ja matalaan navettaan olisi ollut haasteellista. Ja toimii tämä näinkin, sillä käytössä olevat lypsy-yksiköt keräävät lypsytapahtuman tiedot suoraan tietokoneelle."


Kaisa sanoo nykyisen toimintamallin olevan vain välivaihe.

"Toiveena olisi siirtyä jossakin vaiheessa robottilypsyyn. Lypsyn automatisointi toisi työaikaan joustoa, kevennystä askareisiin ja olisi edelleenkin yhden ihmisen hoidettavissa vaikka lehmämäärä vähän nousisikin."

Kaisa sanoo kehittävänsä tilaa kuitenkin hyvin maltillisin askelin.

"Jokainen liike ja investointikohde mietitään tarkkaan. Tili tulee kuitenkin hyvästä maidosta, joten pääroolissa on eläinten hyvinvointi ja sen kehittäminen. Myös kiinnostus alaan ja omaan osaamiseensa on tärkeää. Kokemuksesta tiedän, että aina voi tehdä jotakin toisin ja entistä paremmin."


Kaisan mukaan maatalous on nykyään hyvin nopeatempoista ja muutosherkkää, joten paras keino välttää edes osa karikoista, on pitää tuntosarvet ylhäällä ja mieli avoimena. Myös karjanjalostus on Kaisalle tärkeää.

"Tavoitteena on ”näkymätön” lehmä. Tällä tarkoitan sitä, että lehmään ei tarvitse kiinnittää huomiota kuin poikimisen, siemennyksen ja umpeenlaiton yhteydessä. Silloin, kun karja syö, lypsää ja pysyy terveenä, myös jalostustyössä on onnistuttu."

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT