Suomalainen Maaseutu

Pariskunta yhdisti tilojensa karjat – uusi maitotila nousi kahdessa vuodessa maailman parhaiden joukkoon

Suomalainen Maaseutu 10.02.2018

Päivi Pakaraisella ja Erno Rastilalla on yhdistelmämalli. Tavoitteena on nyt nostaa lehmien keskipoikiminen yli kolmeen kertaan.


Johanna Heinonen

Pakaraisen ja Rastilan tilan holsteinlehmät ovat nopealypsyisiä, maidonvirtaus on Lelyn asteikolla keskimäärin 3,1. Lypsynopeus on yksi lehmän tärkeimpiä ominaisuuksia, kun halutaan saada robotin kapasiteetti tehokkaaseen käyttöön.

Pakaraisen ja Rastilan tilan holsteinlehmät ovat nopealypsyisiä, maidonvirtaus on Lelyn asteikolla keskimäärin 3,1. Lypsynopeus on yksi lehmän tärkeimpiä ominaisuuksia, kun halutaan saada robotin kapasiteetti tehokkaaseen käyttöön.
Johanna Heinonen
Impala on isäntä Erno Rastilan lempilehmä. Sen elinikäistuotos on 62 500kg.
Impala on isäntä Erno Rastilan lempilehmä. Sen elinikäistuotos on 62 500kg.
Johanna Heinonen
Päivi Pakarainen arvostaa lehmissä kestävyyttä. Mieluisalle lehmälle annetaan mahdollisuus, 
eikä poisteta sitä kovin pienestä.
Päivi Pakarainen arvostaa lehmissä kestävyyttä. Mieluisalle lehmälle annetaan mahdollisuus, 
eikä poisteta sitä kovin pienestä.

Vuonna 2014 valmistunut navetta Hämeenlinnan Lammilla on saatu huippuiskuun ennätysajassa: Jo vuonna 2016 tila lypsi 848 000 kiloa yhdellä robotilla ja lunasti paikan maailman 200 parhaan Lely-tilan joukossa.

Myös vuonna 2017 tilalla päästiin yli 840 000 kilon.

Kun Päivi Pakarainen ja Erno Rastila vajaa kymmenen vuotta sitten tapasivat, oli molemmilla omat tilat. Erno lypsi 35 lehmää kylmäpihatossa Kalvolassa ja Päivi 30 lehmän karjaa combinavetassa Lammilla.

Pariskunta ei antanut haastavan tilarakenteen ja 50 kilometrin välimatkan estää itseään, vaan he alkoivat määrätietoisesti suunnitella tilojen yhdistämistä.

Monenlaisten suunnitelmien jälkeen he päätyivät rakentamaan Lammille kokonaan uuden navetan, johon molempien karjat yhdistettiin. Hiehot kasvatetaan Ernon kylmäpihatossa.

Eläimiä siirretään tilojen välillä neljä kertaa vuodessa. Kuljetusyrittäjä hakee Lammilta satsin vieroitettuja lehmävasikoita, vie ne Kalvolaan ja tuo paluumatkalla lähiaikoina poikivat hiehot Lammille.

Aiemmin hiehot muuttivat vielä välissä siemennettäviksi toiselle tilalle, mutta nyt yhteistyökuviot ovat muuttumassa ja jatkossa hiehot myös siemennetään Kalvolassa. Tätä varten pariskunta on hankkinut hiehoille aktiivisuusmittauksen.

Lypsy uudessa pihatossa alkoi maaliskuussa 2014. Edeltävä talvi suosi rakentamista ja navetta valmistui nopeammin kuin oli suunniteltu.

"Meidän piti rakentaa kesällä 2014, mutta saimme luvat kuntoon etuajassa ja ajateltiin, että tehdään jotain valmiiksi ennen talvea. Sitä talvea ei sitten oikeastaan tullutkaan", Päivi muistelee.

Uusia eläimiä ei laajennusta varten ostettu, vaan navetta täyttyi, kun karjat laskettiin yhteen.

"Meillä ei ollut mitään paniikkia saada uutta navettaa käyttöön, kun kaikille lehmille oli paikka vanhoissa tiloissa, eikä ollut sellaista tilannetta, että kymmenen hiehoa on poikimassa kuusen alle", Erno naurahtaa.


Navetta on kuusirivinen, ruokintapöytä on keskellä. Molemmat puolet ovat vapaasti lypsylehmien käytössä, sillä keskellä ruokintapöytää on välikäytävä. Käytävän päällä on ylösnostettava silta läpiajoa varten, mutta sitä tarvitaan harvoin. Lypsylehmien säilörehu ajetaan pöydän toiselle puolelle ja umpilehmien puolelle tuodaan kortisempaa tavaraa, jota lypsävätkin pääsevät halutessaan syömään omalta puoleltaan. Tilalla on käytössä erillisruokinta.

Tuotokset Pakaraisen ja Rastilan lehmillä olivat kunnossa jo vanhoissa navetoissa, keskituotos oli molemmilla 10 000–11 000 kiloa. Robottilypsyyn siirryttyä tuotos nousi yli 11 500 kilon. Tasainen korkea tuotos on ollut avaimena myös robotin lypsämiin koviin vuosituotoksiin.

Erityisesti poikimisten tasainen sijoittuminen vuoden ympäri on tärkeää, kun halutaan robotin kapasiteetti kunnolla käyttöön.

"Tavoitteena meillä on terveet ja pitkäikäiset lehmät. Keskipoikimakerta on 2,9 ja tavoitteena on nostaa se yli kolmen", Päivi kertoo.

"Ja saada vihdoin se 850 000 kiloa rikki", Erno jatkaa.

Suomen Lely Centerin päällikkö Jussi Savander kertoo, että maailman kaikilta Lely -tiloilta lasketaan kalenterivuosittain robottikohtainen keskiarvo vuorokausituotoksista. Tuoreimman listan paras tila löytyi Espanjasta. Yhden robotin tilalla lypsettiin vuonna 2016 keskimäärin 3 221 kiloa vuorokaudessa.

Suomesta listalle pääsi kolme tilaa. Pakaraisen ja Rastilan tila oli sijalla 158 vuorokausituotoksella 2 327 kiloa.

"Lely on myynyt vuosien saatossa yli 28 000 lyp
syrobottia ympäri maailman, joten tällä listalla ovat vain parhaista parhaimmat. Todella hienoa, että mukana on suomalaistilojakin", Savander iloitsee.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT