Suomalainen Maaseutu

Lapissa puretaan valtavia metsänhoitorästejä Ruotsiin sellupuuksi – "Työmaat ovat yleensä ylitiheitä"

Suomalainen Maaseutu 07.06.2018 Reutuaapa

Hoitamattoman tureikon harvennus on tuiki tavallinen työmaa metsäkoneurakoitsija Erkki Varajärvelle. Viivyttely ja laiminlyönnit taimikon ja nuoren metsän hoidossa kostautuvat tukkitilissä.


Kari Lindholm

Metsä muuttuu hyvään kasvukuntoon, kun puustoa harvennetaan sata mottia hehtaarilta.

Metsä muuttuu hyvään kasvukuntoon, kun puustoa harvennetaan sata mottia hehtaarilta.
Kari Lindholm
"Harvennusleimikot ovat aina tiheitä, korjuuvauriot vältetään ammattitaidolla", sanovat Tervolan Reutuaavalla hakkuutöissä olevat Ville Palokangas (vas.), Erkki Varajärvi ja Jukka Mänty.
Kari Lindholm
Harvennusleimikoissa, jossa taimikonhoito on lyöty laimin, rungot ovat mutkaisia ja niiden litratilavuus on vaatimaton.
Harvennusleimikoissa, jossa taimikonhoito on lyöty laimin, rungot ovat mutkaisia ja niiden litratilavuus on vaatimaton.

Punainen ja puhtaaksi puunattu Komatsu hyrisee Tervolan Reutuaavalla kesäkuun alun helteessä. 18 tonnin hakkuukone on sopivan ketterä ja kevyt pienen puuston käsittelyyn.

Lämmin ja tuulinen kevät kuivatti Etelä-Lapin metsämaat ajokuntoon ennätysaikaisin, mutta tällä työmaalla tuuli tuivertaa vain koneen peräpäässä. Komatsun edessä kohoaa puinen, tuulenpitävä seinämä. Jälleen kerran työmaana on vailla kuria kasvanut nuori metsä, jossa taimikonhoitoon ei ole tuhlattu aikaa eikä varoja. Ensiharvennuksenkin olisi voinut tehdä jo parikymmentä vuotta sitten.

"Työmaat ovat yleensä ylitiheitä. Ennakkoraivatut kohteet voi laskea yhden käden sormissa viimeisen 10 vuoden ajalta. Puiden pieni koko ja työn hitaus syövät kannattavuutta", Länsi-Pohjan metsänhoitoyhdistykselle työskentelevä koneurakoitsija Erkki Varajärvi Tervolasta kertoo.

Varajärvi toteaa, että tässäkin harvennusleimikossa tukkiprosentti jää pieneksi, mikä madaltaa tulevaisuuden tukkitiliä. Rungot ovat mutkalla tekemättömän taimikonhoidon takia, ja tukkia putoaa kuiduksi.


Valtaosa Reutuaavan työmaalta kertyvästä harvennuspuusta on havukuitua, jonka määränpäänä on Ruotsi. Kuusitukki toimitetaan Tervolan sahalle, mäntytukki ja hioke Kemin Veitsiluotoon Stora Ensolle.

"Poistuma on noin 100 kiintokuutiometriä hehtaarille, kasvuun jäävän puuston pohjapinta-ala on 16", hakkuukoneen kuljettaja Ville Palokangas kertoo.

Toinen tukkikertymää vähentävä riesa Lapin kasvullisilla metsämailla on tervasroson nopeasti etenevä tautimuoto. Aggressiivinen tervasroso iskee nuoreen metsään, jopa taimikoihin ja tappaa tautiin sairastuneet puut muutamassa vuodessa.

"Tällä kohteella joka kymmenes mänty kaadetaan tervasroson takia", Varajärvi sanoo.


Metsien hoitamattomuus korostuu etenkin Lounais-Lapissa, jossa maat ovat vanhaa merenpohjaa. Ravinteita ja kasvua riittää.

Hoitorästejä on toki muuallakin Lapissa. Metsäkeskuksen mukaan maakunnassa on ensiharvennusrästejä noin 400 000 hehtaarilla ja taimikonhoitorästejä 300 000 hehtaarilla. Pohjois-Suomessa vuotuinen taimikonhoitotavoite on 65 000 hehtaaria. Tavoitteesta jäädään vuosittain 15 000 hehtaaria.

Erkki Varajärven mielestä pääsyy hoitorästien kertymiseen on puusta maksettava huono hinta, joka ei motivoi kalliisiin hoitotöihin.

"Pitää toivoa kädet ristissä, että kiinalaiset tulisivat tänne tehtaineen. Kunnon kilpailu nostaisi kantohintaa."


Pohjoisessa kasvavan metsän matala tuotto-odotus ei kannusta myöskään huolehtimaan metsän uudistamisesta, joka koetaan huonosti kannattavaksi ja kalliiksi työlajiksi uudistamisen Kemera-tuen päätyttyä.

Moni lappilainen maanomistaja jättää nykyään taimet istuttamatta sekä laikutukset ja kylvöt tekemättä luottaen siihen, että metsä nousee hakkuualalle aikanaan luontaisesti. Uusi metsälaki mahdollistaa tämän.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT