Suomalainen Maaseutu

Ylihärmäläisviljelijä: Taiten viljelty peruna on ravinnepommi, eikä höttöhiilarin lähde

Suomalainen Maaseutu 10.10.2018

Rami Liljan viljelymenetelmät ovat modernille maataloudelle kauhistus, sillä hän satsaa maan omavaraisuuteen. Viljelystä on tullut liian kemikaalikeskeistä, Lilja sanoo.


Kirsi Haapamatti

Rami Liljan pelloilla ei juuri kyntöauraa näe. Maan kasvukunnosta huolehditaan muun muassa monipuolisilla viljelykierrolla ja peltojen talviaikaisella kasvipeitteisyydellä. Perunaruttoa varten hän joutuu torjunta-ainetta ruiskuttamaan, tosin 30–50 prosenttia vähemmän kuin normikaavan mukaan viljelevät.

Viime kesänä Kaliforniassa Yhdysvalloissa lääkäreiden konferenssissa keskusteltiin ruuan ravinneköyhyydestä. Ruuan ravitsemuksellinen arvo on heikentynyt, ja tällä on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen. Mukana oli maaperän kasvukunnon tutkimukseen erikoistunut kanadalainen tutkija Jill Clapperton, ylihärmäläisen perunanviljelijän Rami Liljan tuttava.

"Tuntuuhan se aika hassulta, että aiheesta keskusteltiin siellä nyt, kun me täällä Suomen perämetsissä olimme jo kehittäneet juuri tuollaisen tuotteen. Samalla se kertoo siitä, että tähän asiaan aletaan herätä", Rami Lilja sanoo.

Rami Liljan Lilja Farms Oy kasvattaa perunaa Kauhavan Ylihärmässä Etelä-Pohjanmaalla. Tila ei ole luomussa, mutta sen viljelymenetelmät poikkeavat tavanomaisesta. Lilja ei juuri kynnä peltojaan, käyttää mahdollisimman vähän kemiallisia kasvinsuojeluaineita ja lannoittaa viljelyksiään orgaanisella nestelannoitteella ja kuivikelannalla.

"Kaiken ideana on se, että maan kasvukunto, pieneliöstö ja biologia säilyisivät mahdollisimman elinvoimaisena. Niin sanottu normaali, nykyisin tavallinen, viljely heikentää maan toimintaa. Se saa kasvit laiskistumaan, ne eivät kasvata juuria. Se ei ole kestävää."


Rami Lilja esittelee saksalais-, hollantilais-, sveitsiläis- ja brittitutkimuksia, joiden mukaan ruuan ravitsemuksellinen arvo on viime vuosikymmenien aikana romahtanut. Tämä johtuu viljelysmaan biologian köyhyydestä.

"Tuotetaan isoja satoja maatalouskemianteollisuudelta ostetuilla panoksilla, mutta sadon ravitsemukselliseen laatuun saati maaperän kuntoon ei kiinnitetä huomiota."

Liljan mukaan runsaan suolalannoituksen ja kemiallisten torjunta-aineiden varassa harjoitettava maanviljelys ei ole vain rahakysymys. Pian tulosta ei saada rahallakaan.

"Tie tulee pystyyn. Esimerkiksi kasvitautien ja -rikkojen resistenssi kasvaa. Kemiallisessa tauti- ja tuholaistorjunnassa järkytetään ekosysteemiä niin, että tulevina satokausina uhkana voivat olla jotkin ihan muut tuholaiset."

"Esimerkiksi gammayökkösen lisääntymistä edelsi hervoton kirvojen torjunta. Kirvojen torjunta-aineet loppuivat kaupasta. Samalla tultiin tuhonneeksi loispistiäinen, joka puolestaan olisi pitänyt gammayökkösen kurissa. Torjunta-aineista aina puhutaan hienosti, miten ne tuhoavat vain tietyn lajin ja säästävät esimerkiksi leppäkertut. Tällainen puhe osoittaa, miten vähän pellon ekosysteemistä tiedetään."


”Vesiperunaksi” kutsutaan perunaa, joka ei maistu miltään. Marketeissa on myytävänä myös muita vesijuureksia ja -vihanneksia, saattaa kuluttaja usein huomata. Lilja sanoo, että ruoka ei enää maistu ruualta, koska se ei oikeastaan ole sitä. Näyttää hyvältä, mutta on silkkoa sisältä.

Lilja nimesi omat perunansa Superpotuksi ja on markkinoinut niitä juuri niiden hyvällä ravitsemuksellisella arvolla. Hän sanoo, että perunaa suotta parjataan tyhjäksi hiilihydraatiksi – hänen mukaansa taiten viljelty peruna on ravinnepommi ja hitaan hiilihydraatin lähde, ei höttöhiilarin. Miten kauppa tai kuluttaja on ottanut vastaan ”superperunan”?

"Vaihtelevasti. Pitäisi olla valtavasti euroja taskussa, jotta voisin markkinoida tätä laajasti. Nyt kauppaketjuilla on tavoite piilottaa tuotteiden alkuperä ja laatuerot laittamalla kaikki ketjubrändien alle. Superpottua saa tällä hetkellä Halpa-Halleista ja joistakin maakunnan marketeista. Myös muita neuvotteluita on käynnissä."


Rami Lilja sanoo puheidensa ärsyttävän monia. Agrokemianteollisuus on kovan luokan bisnestä, joka ei Liljan mukaan kaipaa hajottavia mielipiteitä. Yksin mies ei agendansa kanssa kuitenkaan ole. Hän on mukana kansainvälisessä viljelijöiden ja asiantuntijoiden verkostossa, jolla on yhteinen tavoite: tuottaa laadukasta ruokaa.

Uudelleenkoulutusta tarvitaan

Rami Lilja kertoo olevansa uskovainen mies, ja hänen missionsa on toteuttaa Jumalan tahto. Raamatussa sanotaan, että ihmisen täytyy paitsi viljellä, myös varjella maata. Tämä on Liljan tavoite, mutta hänen sanomansa ei silti kuulosta uskovaisen paasaukselta, vaan asiaansa perehtyneen viljelijän puheelta.

"Olen koulutukseltani agronomi, mutta täytyy sanoa, että paljon koulussa oppimaani on pitänyt ajatella nyt uudelleen. Samoin pitäisi kaikkien viljelijöiden ajatella. Vaikka isä olisi aina ruiskuttanut glyfosaattia kasvukauden lopuksi, ei se välttämättä oikein ole. Pitäisi uskaltaa ja viitsiä ajatella, millaista viljelyn oikeasti pitäisi olla."

Lilja uskoo, että ruuan laadun ja maan kasvukunnon arvostaminen on nousussa.

"Yhdysvalloissa asiaa tutkitaan nyt kovasti. Siellä on rasitettu viljelysmaiden biologista toimintaa rajusti, joten tilanne on heille akuutti. On myös kehitteillä tapoja, joilla sadon laatua voitaisiin helposti mitata ja testata. Kanadalaisella tutkijalla oli meillä vieraillessaan erityinen mittari, jolla pystytään saamaan mittaustuloksia nopeasti. Minä olen teettänyt testejä myös laboratorioissa."

Aiheeseen liittyvät artikkelit