Suomalainen Maaseutu

"En harrasta hömppää, sillä kasvien tulee olla sekä korjattavia että myytäviä"

Suomalainen Maaseutu 13.10.2018

Sami Heinonen on ylpeä ammatistaan.


Anne Anttila

Sami Heinonen sanoo kasvinsuojelupuolella riittävän mukavasti töitä.

Sami Heinonen sanoo kasvinsuojelupuolella riittävän mukavasti töitä. "Traktoriurakointi sopii muutenkin erittäin hyvin viljanviljelyn rinnalle. Kalustoinvestoinnit pysyvät maltillisina ja koneiden ei tarvitse muutenkaan olla sitä järeintä luokkaa."
Anne Anttila
Monitoimi-isännäksi itseään luonnehtiva Sami Heinonen sanoo olevansa ylpeä maajussin arjestaan.
Monitoimi-isännäksi itseään luonnehtiva Sami Heinonen sanoo olevansa ylpeä maajussin arjestaan. "Leipä ei tule helposti eikä ole leveää, mutta työn antama elämänsisältö on sitäkin maukkaampaa."

Kasvinviljelyyn ja urakointiin erikoistunut Sami Heinonen sai kipinän maatalouteen verenperintönä. Savolainen tietokonemies tekee töitä sydämen palolla ja unelmoi myös tuotantoeläimistä.

Kiuruvetinen Heinonen otti kotitilan nimiinsä vuonna 2010. Aikoinaan Niskalan tilalla kasvatettiin lihasikoja ja suunniteltiin jopa tuotantomuodon laajentamista.

"Äidin selkä ei kuitenkaan kestänyt kovaa työtä, joten -95 lähtivät possut pois ja vanhempani keskittyivät kasvinviljelyyn sekä tilitoimiston pyörittämiseen", Sami taustoittaa.

Myös tilalla varttunut Sami osallistui aktiivisesti peltotöihin.

"Olin mukana, mutta tilipussi tuli pääsääntöisesti muualta. Opiskelin aikoinaan datanomiksi, joten värkkäsin välillä tietokoneiden parissa ja toimin hetken aikaa myös autonkuljettajana. En ole koskaan vältellyt työtä. Kaikki on kelvannut ja kaikkeen olen tarttunut."

Sukupolvenvaihdoksen jälkeen Sami ryhtyi päätoimisesti viljelemään ohraa, kauraa sekä vehnää. Myöhemmin mukaan tulivat myös timotei sekä parin vuoden ajan viljelyksessä ollut kumina.

"Lähdin liikkeelle tutuista kasveista, sillä periaatteeni on, että teen sitä, minkä parhaiten osaan. En harrasta hömppää, sillä kasvien tulee olla sekä korjattavia että myytäviä. Kun viljellään, niin viljellään sitten oikeasti."


Sami sanoo panostavansa määrän sijasta laatuun.

"Viljelyksessä on vajaat 60 hehtaaria ja tällä erää tämä riittää yhden miehen urakoitavaksi. Hintakin on nyt sellaisissa lukemissa, että kulurakennetta on seurattava tarkkaan. Niinpä kylvöstä korjuuseen teen omilla koneilla ja kun tavara menee suoraan tutulle tilalle, niin välilliset kustannukset jäävät kokonaan pois."

Tämän vuoden satoon Sami sanoo olevansa olosuhteet huomioon ottaen kohtalaisen tyytyväinen.

"Normaalikesän takuutuote, ohra, jäi reiluun 3 000 kiloon hehtaarilta. Mutta toisen kerran puinnissa ollut kumina selvisi kuivuudesta ja pelasti kokonaissadon", Sami iloitsee.

Viljanviljelyn ohella Sami harjoittaa myös maatalousurakointia, pääasiassa kasvinsuojelua.

"Tämä sopii parhaiten tämän tilan toimintakaareen, sillä urakointia riittää tasaisesti toukokuun alusta lokakuulle saakka. Kasvinsuojelussa pärjään myös köykäisemmällä traktorilla, kun ruisku on hinattavaa mallia."

Sami urakoi lähinnä Kiuruvedellä ja sen lähialueilla. Vuodessa urakointihehtaareita tulee lähemmäs 1000.

"Tavoitteena on kuitenkin saada lisää hehtaareja ja kehittää samalla kalustoa. Tarvittaessa teen myös pienimuotoista talviurakointia, kuten teiden aurauksia."


Samilla on takataskussaan myös koulutustaan vastaava ammattitaito.

"Tietotekniikka on näkyvässä roolissa myös maaseudulla, joten autan tarvittaessa niin laitehankinnoissa kuin niiden käyttöön otossakin."

Vaikka Sami joutuu nyppimään eurot useammasta eri purosta, niin mies tunnustaa olevansa kuitenkin ylpeä maajussin ammatistaan.

"Onhan tässä oma mielenkiintonsa ja ennen kaikkea vapautensa. Tunnen suunnatonta ammattiylpeyttä, kun saan pellon laidalta katsella oman käden tuotosta ja ihailla traktorin kopista maaseudun todellisia kasvoja. Tämä jää monelta kokematta ja näkemättä."

Kotitilaansa isännöivä Sami sanoo kasvaneensa myös siihen, että työt tehdään hyvin, kelloon ja kalenteriin katsomatta.


Tulevaisuuteen Heinolan tilan isäntä suhtautuu kuitenkin rauhallisin mielin.

"Onhan tässä tuotantosuunnan muutoskin käynyt mielessä. Ajatuksissa on ollut niin emolehmät kuin lihakarjakin, mutta sitovuus mietityttää. Vaakakupissa painavat myös investoinnit sekä uuden oppiminen. Aika kuitenkin näyttää, mihin suuntaan tilaa kehitetään."

"Lähitulevaisuuden tavoitteet ovat kuitenkin selvät; ensin tehdään kahden hehtaarin peltoraivio loppuun ja sen jälkeen mietitään vasta seuraavaa siirtoa."

Aiheeseen liittyvät artikkelit