Suomalainen Maaseutu

Villisiat vaihtuivat kaivinkoneeseen: "Uudella koneella on mukava lähteä hommiin"

Suomalainen Maaseutu 07.12.2018

Polvijärveläinen Toni Pajarinen kyllästyi lihakarjan ja villisikojen kasvatukseen ja panosti koneurakointiin.


Ilpo Paananen
Toni Pajarinen investoi marraskuussa uuden Doosan DX 140 CCR:n. Haastatteluhetkellä työmaana oli naapurin pihaton jaloittelukentän pohja.
Toni Pajarinen investoi marraskuussa uuden Doosan DX 140 CCR:n. Haastatteluhetkellä työmaana oli naapurin pihaton jaloittelukentän pohja.
Ilpo Paananen
Toni Pajarinen pitää tärkeänä urakoitsijoiden verkostoitumista ja yhteistyön lisäämistä
Toni Pajarinen pitää tärkeänä urakoitsijoiden verkostoitumista ja yhteistyön lisäämistä

Jokelan tila siirtyi sukupolvenvaihdoksessa 1996 Toni Pajarisen nimiin. Alkujaan maitoa tuottaneen tilan tuotantosuunta vaihtui lihanautakarjan ja villisikojen kasvatukseen. Villisian lihantuotannon ohessa hän aloitti kaivinkonehommat omalla koneella ja kävi vielä vieraalla kuskina. Kokemusta karttui myös traktoriurakoinnista.

"Ei ollut enää kiinnostusta villisikojen kasvatukseen ja kymmenen vuotta riitti", Pajarinen perustelee kokopäiväiseen koneyrittäjäksi ryhtymistään.

Tilan pellot siirtyivät vuokralle ja uskoa koneyrittämiseen on lisännyt hyvä työtilanne. Pajarisen Jokelan koneurakointi -yritystä työllistää parhaillaan sähköyhtiön avolinjojen kaapelointityöt. Hundai 80 -kaivuri sai marraskuussa rinnalleen uuden Doosan DX 140 CCR:n.

"Mukavahan se on uudella koneella lähteä hommiin, mutta edellyttäähän se sitä, että useammin on myös lähdettävä", urakoitsija sanoo.

Pajarinen myöntää, että sähkölinjojen kaapelointitöissä on buumi meneillään, mutta pelkästään sen varaan ei tulevaisuutta voi rakentaa. Valmiudet on oltava kaikenlaisiin kaivuri ja traktoritöihin. Toiminta-alueena koko Pohjois-Karjala, mutta toistaiseksi pääpaino on alle 50 kilometrin säteellä. Asiakkaina ovat sähköyhtiön lisäksi yksityiset rakentajat, toiset yrittäjät, haja-asutusalueen jätevesijärjestelmien rakentajat sekä maatilat.

"Ensisijaisesti tärkeintä on säilyttää nykyisen kaltainen asiakaskunta ja on pyrittävä hoitamaan kaikki vastaanotetut työt ajallaan."

Uusi kaivuri pääsi heti tosi toimiin naapurin pihaton jaloittelukentän pohjatöihin. Kahden kaivurin lisäksi töitä tehdään Case 125 IH Maxxum -traktorilla. Kesäaika on kaivurimiehen kiireisintä aikaa.

"Loppusyksystä on kiire saada sulan maan työt pois alta ennen talvea."

Urakoitsijalle monenlaisten töiden tekemisen haasteena on töiden aikataulutus. Ensisijainen tavoite on välttää turhaa koneiden siirtelyä työmaalta toiselle kesken urakan.

"Tällä hetkellä minulla on kaapelointitöissä palkattu kuski Perttu Leminen ja vielä apumiehenä Hannu Sormunen", Pajarinen kertoo.

Pajarisen mukaan jalkamies lapioineen on välttämätön monissa tarkoissa kaivutöissä. Sillä vältetään esimerkiksi kaapeleiden rikkomiset ja muut vahingot.

Urakoinnin pidemmän ajan kehittäminen edellyttää kesäajalle painottuvien töiden jakautumista tasaisemmin ympäri vuoden. Kiireaikoja haittaa se, että osalle vuotta kuskien saaminen on entistä vaikeampaa.

"Töitä pitäisi olla myös sydäntalven aikaan, ettei tarvitse jouten olla. Nyt meillä on jonkin verran teiden aurauksia ja kiireavun tarvitsijoille miestuntitöitä."

Pajarinen pitää tärkeänä urakoitsijoiden verkostoitumista ja yhteistyön lisäämistä. Kyse ei ole pelkästä töiden jakamisesta vaan siitä, että eri työkohteisiin saataisiin juuri siihen työhön sopivin kone.

Pajarisella on kokemusta vesakonmurskauksista ja energiapuun korjuusta ja hän uskookin energiapuun korjuun tarjoavan lisätöitä tulevaisuudessa.

"Poikani Aatu on parhaillaan opissa Valtimon metsäoppilaitoksessa ja opiskelee monitoimikoneenkuljettajaksi. Näyttää siltä, että pojassa on konemiehen taipumuksia ja ehkä hänestä saisi kaverin ja aikanaan jatkajan näihin hommiin", yrittäjä pohtii.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT