Suomalainen Maaseutu

Pirttijoen tilalla pienetkin oppivat urakoimaan –"Toinen meistä paalasi ja toinen kääri, ja molemmilla oli kaksi lastamme mukana hytissä"

Suomalainen Maaseutu 23.12.2018

Pirttijoen tilalla Ylöjärven Kurussa yrittäjyys on tullut tutuksi myös lapsille. Isä Marko Pirttijoki urakoi vuoden ympäri.


Samu Pirttijoki
Yhdistelmäpaalaimen työteho lisääntyi eteen liitetyllä karhottimella, jolloin niitetty heinä saadaan kerta-ajolla karholle, paalattua ja käärittyä. Marko Pirttijoen mukaan yhdistelmää käytiinkin hämmästelemässä usein.
Yhdistelmäpaalaimen työteho lisääntyi eteen liitetyllä karhottimella, jolloin niitetty heinä saadaan kerta-ajolla karholle, paalattua ja käärittyä. Marko Pirttijoen mukaan yhdistelmää käytiinkin hämmästelemässä usein.
Arto Takalampi
Reetta Pirttijoen päivät menevät kraniosakraalihoidon antamisessa. Tässä hoidettavana on Marko Pirttijoen kiinni pitämä Sara-hevonen.
Reetta Pirttijoen päivät menevät kraniosakraalihoidon antamisessa. Tässä hoidettavana on Marko Pirttijoen kiinni pitämä Sara-hevonen.
Arto Takalampi
Tilalla on myös isokokoisten shirehevosten kasvatusta, joskin se on vähenemään päin. Tiiamari Pirttijoen tarvitsee ohjeistaa vain sormella vanhaa shirerouvaa.
Tilalla on myös isokokoisten shirehevosten kasvatusta, joskin se on vähenemään päin. Tiiamari Pirttijoen tarvitsee ohjeistaa vain sormella vanhaa shirerouvaa.

Ylöjärveläisellä Reetta ja Marko Pirttijoen emolehmätilalla on ollut alusta lähtien monipuolista urakointia kesäisin ja talvisin. Edes urakointi koko nelilapsisen perheen voimin ei ole ollut vierasta, sillä lasten ollessa pieniä perhe urakoi useana vuonna lähiseudun rehunurmia kuudestaan.

"Toinen meistä paalasi ja toinen kääri, ja molemmilla oli kaksi lastamme mukana hytissä", Reetta muistelee hymyssä suin.

"Kun tytöt olivat jo vanhempia, he jäivät kotiin ja pojat nuorempina olivat enää mukana", jatkaa Marko.

Vanhemmiten tytöt ovat olleet jo myös itse traktorin puikoissa sekä niittämässä että paalaamassa. Markon mukaan lapsia on pienestä lähtien kannustettu yrittämiseen ja ymmärtämään, että rahan eteen on tehtävä työtä.

"Itsekin olemme halunneet olla esimerkkeinä kehittämällä ja pyörittämällä kaikenlaista toimintaa", hän sanoo.

Marko myöntää ottaneensa paljon urakointitöitä myös sillä ajatuksella, että lapset pääsevät toimintaan mukaan. Ensi talvena jo molemmat tytöt Johanna ja Tiiamari voivat alkaa aurata toisella traktorilla.

"Vastaavasti pojista Samu saa traktorikortin kolmen vuoden kuluttua ja voi myös alkaa touhuta tässä mukana. Myös pojista nuorempi, 10-vuotias Miika on koneista kiinnostunut ja tulee perässä", Marko sanoo.

Marko aloitti urakoinnin emolehmätilan töiden ohessa pari vuotta sen jälkeen, kun tila siirtyi heille vuonna 2005. Ensimmäisenä alkoivat teiden lanaukset ja auraukset sekä Metsähallitukselle, metsäyhtiöille että yksityisteillekin.

Enimmillään Metsähallituksen urakkana olivat 250 kilometrin lanaukset kahdesti vuodessa. Välillä ne vähenivät, mutta jatkuvat jälleen. Niiden rinnalla ovat lisääntyneet kaivurikuskeille tehtävät maanajot sekä muut maansiirtohommat.

Talvisin lumenaurausta on 500–800 kilometrin lenkki. Lähdöt ja kilometrit vaihtelevat täysin talven lumitilanteen mukaan.

"Esimerkiksi viime talvena oli 18 lähtöä ja kilometrejä kertyi 14 000, mutta parina edellistalvena vähemmän, koska lunta ei juuri ollut. Vuonna 2012 lunta oli metri, ja lähtöjä 28", Marko vertaa.

Matkaan hän lähtee pitkälle oman harkinnan tai tienkäyttäjien ilmoitusten perusteella. Auraukset painottuvat vain niille teille, joilla on toimintaa.

Paalausurakointi lisääntyi ja samalla toiminta-alue laajeni kolme vuotta sitten, kun Marko hankki kombikoneen. Tänä vuonna työhön saatiin vielä lisää tehoa, sillä traktorin eteen liitetty karhotin tekee niiton jäljiltä kuusimetristä karhoa samalla paalattavaksi.

Toiminta-alue kattaa Pirkanmaan pohjoisalueen lisäksi osia Etelä-Pohjanmaasta ja Keski-Suomesta. Vuotuinen paalausala on noin 400–500 hehtaaria ja paalimäärä sadosta riippuen 3 000–4 000 paalia.

Lähtökohtana Pirttijoella on urakoinnissa, että hankituille koneille olisi hyvin töitä. Harkinnassa on vielä ottaa urakointiin mukaan kuivalannan levitys, koska se rytmittyisi hyvin muun urakoinnin lomaan. Isomman lantakärryn hankintaa puoltaisi myös lisääntyvä oma käyttö.

Urakoinnista huolimatta maatalous ja emolehmätuotanto ovat tilan pääelinkeino, mutta se kuitenkin mahdollistaa tuotantomuotona urakoinnin. Urakoinnilla pystytään myös tasaamaan tulopuolta, sillä emolehmistä tulot painottuvat syksyyn.

"Tavoitteenamme on kehittää edelleen tilaa mahdollisuuksien mukaan lisäämällä eläinmäärää ja peltoalaa. Kun me aloitimme, nautoja oli 15 ja peltoa 16 hehtaaria, nyt nautoja on 80 ja peltoa 100 hehtaaria", Marko sanoo.

Tilan sonnivasikat menevät seitsenkuisina välitykseen, samoin osa lehmävasikoista ja loput niistä jäävät itselle uusiksi emoiksi. Pellot ovat luomussa, mutta lehmät eivät riittävän laidunalan puutteen vuoksi.

Teuraaksi menevät lehmät teurastetaan rahtiteurastamossa, josta liha tulee valmiiksi pakattuna suoramyyntiin ja vakioasiakkaille.

"Kysyntä kasvaa koko ajan, ja käytännössä lihat on jaettu jo matkalla teurastamosta kotiin. Osan lihasta olemme teettäneet myös makkaraksi", Marko sanoo.

Reetta Pirttijoen oman hevosen saamisesta yhdeksänvuotiaana alkanut hevosharrastus jatkuu edelleen. Tilalla on sekä shirehevosen kasvatusta että poniravitoimintaa. Näistä edellinen on tosin vähenemään päin, koska ison hevosen myyminen on Reetan mukaan Suomessa vaikeaa.

"Monet ovat epäileväisiä ostamaan varsaa, vaikka sen saisi koulutettua paremmin ja sellaiseksi, kuin sen itse haluaa", hän ihmettelee.

Sen sijaan poniravitoiminta on tilalla entistä aktiivisempaa. Reetan hevosharrastus on periytynyt myös perheen tytöille Johannalle ja Tiiamarille, jotka ovat poniravitoiminnassa kiinteästi mukana. Tallissa on kolme omaa ponia sekä kaksi ponia vuokrapaikalla.

"Tytöillä on yrittäjyys vahvasti verissä. Tulevanakin joulunaikana he esimerkiksi pitävät hevosleirejä eri-ikäisille lapsille ja antavat ratsastustunteja. Välillä kengitämme porukalla hevosia", Reetta kuvaa.

Reetta toimii hevosharrastuksen lisäksi lähes täyspäiväisesti osteopatiasta lähtöisin olevan hoitomuodon, kraniosakraalihoidon (CST) terapeuttina ja on kyseisen hoitomuodon kouluttaja alan koulussa Tampereella.

Hänen mukaansa tämä kokonaisvaltainen kehoterapia, jossa pyritään vapauttamaan selkäydinnesteen kierto, soveltuu sekä eläimille ja ihmisille.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT