Suomalainen Maaseutu

Petteri Hurskainen osti työpaikkansa: "Kai sitä voi sanoa yrittäjyyden olevan verissä"

Suomalainen Maaseutu 02.03.2019 Kitee

Kiteeläinen Petteri Hurskainen tarttui tilaisuuteen ja vaihtoi palkkakuskin hommat metsäkoneyrittäjyyteen. Kone ja urakat löytyivät sopivan läheltä.


Ilpo Paananen
Puihin kertynyt lumi on hankaloittanut poistettavien ja jätettävien puiden valintaa.
Puihin kertynyt lumi on hankaloittanut poistettavien ja jätettävien puiden valintaa.
Ilpo Paananen
Pertti Leskinen (vas.) toivotti metsäkoneurakointia jatkavalle Petteri Hurskaiselle  onnea yrittäjän taipaleelle.
Pertti Leskinen (vas.) toivotti metsäkoneurakointia jatkavalle Petteri Hurskaiselle onnea yrittäjän taipaleelle.

Metsäkoneyrittäjyys ennätti olla Petteri Hurskaisen, 28, mielessä jo pidempään. Kokemusta oli kertynyt vieraan palveluksessa reilut 10 vuotta. Urakoitsijaksi ryhtyminen tuli ajankohtaiseksi kun luopumista suunnitellut työnantaja Pertti Leskinen tarjosi hakkuukoneettaan ostettavaksi.

"Kai sitä voi sanoa yrittäjyyden olevan verissä, sillä isäni on toiminut puunkuljetusyrittäjänä", Hurskainen kertoo.

Hän sanoo itse kokeneensa metsäkoneurakoinnin monipuolisempana ja haastavampana alana. Kahta samanlaista päivää ei metsässä ole.

Nuoren miehen ryhtymistä urakoitsijaksi helpotti se, että hakkuukoneen myötäjäisinä tuli Leskisen jo valmiiksi sopimia työmaita. Leskinen on hoitanut myös puiden metsäajon Timberjack 810 D vuokrakoneella.

"Olen lupautunut järjestelemään hakkuita ja hoitamaan metsäajon ainakin aluksi", Leskinen sanoo.

Hän hankki ensimmäisen motonsa 1990 ja toimi Enson sopimusurakoitsijana sekä myös metsäkonekoulun työharjoittelun ohjaajana.

"Hankintahakkuita on hakattu jo aiemmin muiden töiden ohella", Leskinen kertoo.

Hän tietää kokemuksesta, ettei metsäkoneurakointiin kaikista ole. Yrittäjältä vaaditaan sitoutumisen lisäksi vastuullisuutta.

Hurskainen aloitti urakoinnit vuoden alussa Leskiseltä ostamallaan Ponsse Beaverillä perustamansa HUPE Forestin nimiin. Tammikuussa hakkuut keskittyivät Tuupovaaran metsiin ja helmikuun alussa Kiteen suuntaan. Hakkuukelit ovat olleet kohtuulliset. Tammikuussa luonnistui jo pienen suometsäkohteen korjuu. Maa on routinut ja ainoastaan puihin kertyneestä lumesta on ollut haittaa.

"Tammikuun lopun pakkasjaksolla oltiin vain yksi päivä rokulissa. Pakkasta oli aamulla -33 astetta, ja katsottiin viisaammaksi jättää koneet käynnistämättä", Hurskainen kertoo.

Leskinen sanoo, että -25 pakkasastetta alkaa olla koneitten ja työn mielekkyyden kannalta jo äärirajoilla. Sen sijaan puolenmetrin hangesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Ainoastaan puihin kertynyt lumi hankaloittaa ylitiheillä, esiraivaamattomilla havupuuvaltaisilla leimikoilla poistettavien ja jätettävien puiden valintaa.

"Ainahan se olisi mielekkäämpää hakata esiraivattua kuviota, mutta mennään kohteen mukaan", Hurskainen sanoo.

Hurskainen aikoo lähteä urakointiin maltilla ilman suuria koneinvestointeja. Tämä talvikausi hakataan pelkästään hankintahakkuita. Ajokoneen tarvetta vähentää se, että monet isännät ajavat puut itse. Isännille tehtävät hakkuukohteet vaihtelevat puolesta hehtaarista yli 10 hehtaariin.

"On selvää, että jossakin vaiheessa omaan ajokoneen hankinta tulee ajankohtaiseksi. Mutta sitä ennen urakointi on saatava jaloilleen."

Hurskainen ei pidä poissuljettuna sitä, että jatkossakin puiden metsäajon hoitaisi toinen ajokoneyrittäjä. Hän uskoo, että ilman sopimusurakointiakin voi päästä urakonnin alkuun. Siirtyminen jonkin isomman metsäfirman sopimusurakoitsijaksi on kuitenkin mielessä.

"Olisihan se sopimusurakoitsijaksi pääseminen pidemmällä ajalla hyvä asia. Luulen, että silloin olisi kuitenkin uudemman hakkuukoneen hankkiminen edessä."

Hurskainen uskoo metsäalan tulevaisuuteen. Leskinen on hänen kanssaan samaa mieltä. Puheita hakkuiden rajoittamiseksi he pitävät liioiteltuina.

"Suojeluasiat ovat tärkeitä, ja minullakin on muutaman hehtaarin suojelumetsä, mutta talousmetsä on talousmetsä ja Suomi elää metsästä", Leskinen sanoo.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT