Suomalainen Maaseutu

Kalkitusurakoitsija joutuu seuraamaan tarkkaan lumitilannetta: "Puoli metriä alkaa olla tietty raja näihin hommiin"

Suomalainen Maaseutu 02.03.2019 Sastamala

Vaikka lumitilanteet vaihtelevatkin vuosittain lavialaisen kalkitusurakoitsijan Pekka Heinolan toimialueella, silti takana on useampikin hyvä kalkkivuosi.


Arto Takalampi
Viljelijä Aku Kökkö letkauttaa, että kyllä talon ikkunasta näkyvän pellon kunnosta on huolehdittava. Kalkitusurakoitsija Pekka Heinola tekee työtä käskettyä ja levittää kalkkia talon ikkunan alla olevalle uusittavalle nurmelle.
Viljelijä Aku Kökkö letkauttaa, että kyllä talon ikkunasta näkyvän pellon kunnosta on huolehdittava. Kalkitusurakoitsija Pekka Heinola tekee työtä käskettyä ja levittää kalkkia talon ikkunan alla olevalle uusittavalle nurmelle.
Arto Takalampi
Aku Kökkö (vas.) ja Pekka Heinola tapaavat talvisin kalkituksen merkeissä, sillä Kökkö kalkitsee nurmiaan vuosittain aina uusimisen yhteydessä.
Aku Kökkö (vas.) ja Pekka Heinola tapaavat talvisin kalkituksen merkeissä, sillä Kökkö kalkitsee nurmiaan vuosittain aina uusimisen yhteydessä.
Arto Takalampi
Lumiolosuhteet vaihtelevat Pohjois-Satakunnan ja -Pirkanmaan vedenjakaja-alueella. Pekka Heinolan Valtra vetää vielä vaivatta kuormaa lähes puolimetrisessä pakkaslumessa.
Lumiolosuhteet vaihtelevat Pohjois-Satakunnan ja -Pirkanmaan vedenjakaja-alueella. Pekka Heinolan Valtra vetää vielä vaivatta kuormaa lähes puolimetrisessä pakkaslumessa.

Omien sanojensa mukaan jo pikkunassikasta kalkkihommia tehnyt urakoitsija Pekka Heinola on huomannut, etteivät kalkkitalvet ja kalkittavat alueet ole veljeksiä.

"Välillä lunta on paikoin niin paljon, ettei levitys onnistu ja toisaalla taas onnistuu", hän tiivistää tilanteen.

Erikoiseksi Heinolan työmaat tekee alueiden vaihtelevuus lumitilanteen sekä maastonmuotojen mukaan. Laviassa asuvana hän urakoi Pohjois-Satakunnan ja -Pirkanmaan alueella eli käytännössä Tampere-Pori -valtatien 11 molemmin puolin.

Etenkin viime talvi oli tällä alueella kaksijakoinen. Alueen eteläosissa Sastamalan seuduilla olosuhteet olivat hyvät. Rannikolla Porin seudulla on harvoin, jos koskaan liikaa lunta, joten levittäminen onnistui siellä hyvin läpi talven.

Sen sijaan pohjoisempana Hämeenkyrö-Ikaalinen-Ylöjärvi-alueella lunta on lähes joka vuosi paljon enemmän. Myös alueen paikoin rinteiset pellot tekevät urakoitsijan työpäivistä mielenkiintoisia.

"Esimerkiksi viime vuonna lunta oli 60 senttiä roudattoman maan päällä, mikä teki yhdistelmän liikkumisen vaikeaksi. Vaikka levittäminen oli tuolla alueella haasteellista, vuosi oli edellisvuoden tapaan kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä", Heinola sanoo.

Myös viime syksynä sänkikalkitukset sujuivat kuivan kesän jäljiltä ongelmitta ja traktoriin kertyi paljon tunteja.

Talvikalkitukset Heinola pääsi aloittamaan tälle kaudelle jo joulukuun puolivälissä, kun maa oli jo roudassa ja työmaat olivat hyviä levittää. Lisäksi osa viljelijöistä halusi levitykset viime vuoden puolella.

"Töitä on ollut sen jälkeen tasaisesti sellaista parin kuorman päivävauhtia. Enemmänkin mahtuisi, mutta onhan tässä vielä talvea jäljellä. Kokonaisuudessaan tämäkin talvi näyttää hyvältä, myös kelien puolesta, kunhan lumentulo loppuisi", hän sanoo.

Heinolan Valtra möyri haastattelupäivänä mouhijärveläisen Aku Kökkön kynnöspellolla vielä noin 40–50-senttisessä pakkaslumessa, ja vaunun pohja raapi jo lumen pintaa. Suojaamaton ja puuterimainen pakkaslumi ei ollut tasoittanut kynnöstä, mikä tuntuu hytissä.

"Puoli metriä alkaa olla tietty raja näihin hommiin. Tuleva suojasää madaltaa ja tiivistää lunta, mikä helpottaa kulkemista. Omat ongelmansa tulee sen jälkeen pakkasen kovettamasta kuoresta", Heinola kuvaili tuolloin tulossa olevien säämuutosten vaikutusta levitystyöhön.

Kalkitushommia Pekka Heinola on jatkanut isänsä peruina. Vaikka miehellä on ikää vasta 35 vuotta, kalkkiuraa on takana jo parisen kymmentä vuotta.

"Vuonna 2006 teimme sukupolvenvaihdoksen ja samalla toiminta siirtyi omiin nimiin", hän sanoo.

Talvisin hän urakoi vain kalkituksia. Käytössä on kaksikin levitysyksikköä, joista toista ajaa tarvittaessa Heinolan isä.

Kalkin levitysmäärät vaihtelevat levitysolosuhteiden mukaan eli vuosittain 4 000–10 000 tonnissa. Kalusto käy lisäksi teräskuonan, tuhkan tai broilerin kuivikelannan levitykseen.

Sulan maan kaudella Heinolan tärkein työmaa on turvekentällä, jolla urakointi on volyymiltaan samansuuruista kalkituksen kanssa.

Hän aloitti turvekentillä aluksi vieraalla töissä ollen vuonna 2000. Sukupolvenvaihdoksen jälkeen hän jatkoi yrittäjänä ensin aliurakoitsijana ja vuodesta 2009 lähtien työmaan pääurakoitsijana. Ensi kesän jälkeen työt siirtyvät uudelle turvetyömaalle.

"Kalkitus- ja turvetyöt nivoutuvat hyvin yhteen ajallisesti. Molemmissa pystyy käyttämään samaa vetokalustoa, joissa riittää tehoa kalkitusvaunun ja 40 kuution aumausvaunun vetoon", hän korostaa.

Monipuolista urakointiaan Heinola täydensi pari vuotta sitten hankkimansa kaivinkoneen urakoinnilla sekä seulotun mullan myynnillä. Sukutilan peltotyöt hän tekee itse omalla kalustollaan, mutta laitteistoltaan kunnostetussa kuivaajassa hän kuivaa myös rahtina.

Mouhijärveläinen Aku Kökkö on pyrkinyt kalkitsemaan nurmiaan säännöllisesti aina niiden uusimisen yhteydessä siitä lähtien, kun tila siirtyi hänelle vuonna 2014. Tilalla kasvatetaan luomussa olevia emolehmiä, jolloin kalkituksen merkitys vielä korostuu.

"Jos maa on hapanta, kasvit eivät pysty hyödyntämään karjanlannan ravinteita. Kalkitusta on tarkoitus jatkaa tällä tavoin ainakin niin kauan kuin pellot ovat luomussa."

Kalkituksen tarvetta lisää se, että kaikki tilan pellot ovat lähtökohtaisesti happamia, koska ne ovat rannikon happamien sulfaattimaiden esiintymisaluetta. Nyt kalkittua, uusittavaa lohkoa on peruskunnostettu, muun muassa ojitettu syksyllä sekä täytetty lettopaikka.

Kökkön mukaan happaman maapohjan vuoksi on kyntäessä oltava erityisen tarkkana. Jos auroilla menee vähänkin liian syvälle, pintaan nousee harmaata, erittäin hapanta jankkoa. Siinä ei kasva yhtään mitään.

Moni viljelijä tietää kalkituksen hyödyt ja kalkitsisi maitaan enemmän, mutta maatalouden kannattavuuden heikkeneminen ohjaa hankintoja vain kaikkein tärkeimpiin. Saman Aku Kökkökin vahvistaa pohtiessaan, maksaako kalkitus koskaan itseään takaisin.

"Tuntuu, ettei näin huonoa vuotta ole ennen ollut", hän sanoo.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT