Suomalainen Maaseutu

Ruisvehnä pienentää rehukustannuksia

Kokoviljasäilörehuna korjattavasta ruisvehnästä saadaan suuria kuiva-ainesatoja. Kevätruisvehnillä on päästy yli 10 000 kilon kuiva-ainesatoihin hehtaarilla. Kasvin kääntöpuolena on kehnohko sulavuus.
Luonnonvarakeskus
Ruisvehnän edut säilörehun tuotannossa ovat iso sato, pienet tuotantokustannukset ja hyvät suojaviljaominaisuudet. Ruisvehnä menestyy Pohjois-Pohjanmaalla asti.

Monilla maito- ja lihakarjatiloilla on alettu viljellä kevätruisvehnää rehuksi. Kasvin hyvät puolet ja kustannustehokkuus rehuketjussa kannattaakin hyödyntää. Luonnonvarakeskus on tutkinut Ruukin toimipisteessään ruisvehnän viljely- ja ruokintaominaisuuksia.

"Ruisvehnällä ja muullakin kokoviljasäilörehulla voidaan pienentää maidon- ja lihantuotannon kustannuksia ja parantaa tuotannon kannattavuutta. Kevätruisvehnillä on päästy parhaimmillaan yli 10 000 kilon kuiva-ainesatoihin hehtaarilla. Ruisvehnästä on siis mahdollista saada kertakorjuulla yhtä suuri sato kuin nurmesta kolmella korjuukerralla", tutkimusprofessori Arto Huuskonen tiivistää.

"Ruisvehnän muita hyviä puolia ovat tilan kasvivalikoiman monipuolistuminen ja työhuippujen tasoittuminen kasvukaudella. Kevätruisvehnä sopii myös hyvin suojakasviksi uutta nurmea perustettaessa, sillä esimerkiksi Nagano-lajikkeen kasvuaika kylvöstä sadonkorjuuseen on noin kolme kuukautta. Kun korjuu voidaan tehdä jo elokuun alussa, pääsevät nurmiheinät kehittymään hyvin loppukesän aikana."

Parhaat sadot Ruukissa tehdyissä kokeissa ovat antaneet Nagano- ja Somtri-lajikkeet, mutta satoero Nilex-lajikkeeseen on ollut pieni. Näiden kolmen lajikkeen kuiva-ainesadot vaihtelivat vuosina 2017–2018 noin 9 000 kilosta yli 10 000 kiloon hehtaarilta.

Ruisvehnän ruokinnalliseen laatuun kannattaa perehtyä huolella, ennen kuin ottaa sen tilan kasvivalikoimaan. Tähän saakka kokoviljasäilörehua on käytetty pääasiassa lihanautojen ja hiehojen ruokinnassa, mutta aperuokinnan yleistyessä kokoviljasäilörehu on erinomainen rehukomponentti myös lypsylehmillä.

"Kokoviljasäilörehujen sulavuus eli D-arvo on jonkin verran matalampi kuin nurmisäilörehulla. Kokoviljasäilörehua saavat sonnit pystyvät kuitenkin kompensoimaan heikompaa sulavuutta rehun syöntimäärää lisäämällä. Nurmisäilörehun osittainen korvaaminen ruisvehnäsäilörehulla ei ole vaikuttanut sonnien kasvu- ja teurastuloksiin. Kun karkearehuna käytettiin pelkkää ruisvehnäsäilörehua, nettokasvu jäi noin kahdeksan prosenttia pienemmäksi kuin pelkkää nurmisäilörehua karkearehuna käytettäessä", Huuskonen kertoo.

Edellä kerrotussa kokeessa nurmisäilörehun D-arvo oli 685 grammaa ja ruisvehnäsäilörehun 622 grammaa kilossa kuiva-ainetta. Ruisvehnän D-arvo oli Ruukissa vuosina 2017 ja 2018 tehdyissä kokeissa noin 600 grammaa kilossa kuiva-ainetta.

Matalahko sulavuus ei Huuskosen mukaan estä ruisvehnäsäilörehun käyttöä lypsylehmien ruokinnassa muun rehun joukossa. Kokoviljasäilörehun heikompi sulavuus ei välttämättä laske tuotosta edes intensiivisellä ruokinnalla olevilla lypsylehmillä.

"Ruisvehnän osuudeksi suositellaan 20–50 prosenttia karkearehun kuiva-aineesta. Tutkimusten perusteella rehun syönti on suurimmillaan kokoviljasäilörehun osuuden ollessa 48 prosenttia. Maidon pitoisuuksia kokoviljasäilörehun käyttö ei oleellisesti muuta", Huuskonen tietää.

Ruisvehnän raakavalkuaispitoisuuskin, 90–100 grammaa kuiva-ainekilossa, on hieman nurmisäilörehua matalampi. Kevätruisvehnä soveltuu viljeltäväksi myös valkuaiskasvien, kuten herneen tai härkäpavun, kanssa seoskasvustona, jolloin kokoviljasäilörehun valkuaispitoisuutta saadaan nostettua.

Ruisvehnä kokoviljasäilörehuna

+ Yhdellä korjuulla iso kuiva-ainesato, matala tuotantokustannus.

+ Hyvä suojavilja.

+ Kestää kohtuullisen hyvin kuivuutta.

+ Sopii lypsylehmille hyvin muun karkearehun joukossa, sonneilla myös yksinään.

- Alhainen sulavuus eli D-arvo (keskim. 600 g/kg ka).

- Matalahko raakavalkuaispitoisuus (n. 90–100 g/kg ka).

- Sulamatonta kuitua enemmän kuin nurmirehuissa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Tiesitkö tätä: Tomaattikilon vesijalanjälki on 91 kertaa suurempi Espanjassa kuin Suomessa – tuore tutkimus alleviivaa kotimaisen tuotannon kestävyyttä

Poimitko metsämarjoja tai hyödynnätkö muita metsien luonnontuotteita? Luke haluaa tietää siitä

Luken professori GTK:n turvetutkimuksesta: "Kattava selvitys, mutta turvetuotanto vaikuttaa myös kasvihuonekaasupäästöihin ja monimuotoisuuteen"