Suomalainen Maaseutu

Lampuri sen tietää: ”Veitsellä tulos tehdään”

Kemijärveläinen lampuri Markku Korpela teurastaa ja leikkaa kasvattamiensa lampaiden lihat myyntivalmiiksi tuotteiksi ja hyödyntää siinä myös tuotekehittelyä. Oman työn osuutta nostamalla tilalle jää enemmän.
Arto Takalampi
Lampuri Markku Korpelan kymmenen vuotta sitten rakentamassa lampolassa Kemijärven Kostamossa on sata uuhta. Aluksi sivutoimisena alkanut lammastalous vaihtui päätoimiseksi samoihin aikoihin kun uusi lampola valmistui.

Pääsiäinen on lampaanlihan arvo-osien kuten paistien ja viulujen parasta sesonkia, ja lampaanlihantuotannossa mennäänkin pitkälle niiden ehdoilla. Lampaanliha on kuitenkin muutakin kuin arvo-osia, ja lihaa on myytävä pääsiäisen ulkopuolellakin.

Kemijärveläinen lampuri Markku Korpela on pystynyt kasvattamaan lammastaloudesta saatavaa tuottajan osuutta ja laajentamaan lampaanlihan myyntiä ruhon muihinkin osiin jalostamalla lampaanlihan itse.

Hän teurastaa ja leikkaa Kemijärven Kostamon Kummunkylässä kasvattamansa karitsat valmiiksi tuotteiksi asti paikallisessa poroteurastamossa. Hän on osakkaana sen yhteydessä toimivassa leikkaamossa.

Samassa työketjussa on muitakin lampureita sekä poromiehiä, ja vuosien mittaan heistä onkin hitsaantunut yhtenäinen porukka.

"Joku onkin sanonut, että veitsellä tulos tehdään. Oman työn osuutta nostamalla tuotannolle saa lisäarvoa", Korpela vahvistaa.

Tuotetulla lähiruokalihalla on päästy myös kaupungin ruokahuollon tavarantoimittajiksi. Yksityiset taloudet ovat kuitenkin edelleen suurin asiakasryhmä.

"Monet muualle muuttaneetkin kysyvät edelleen, löytyykö sitä karitsaa. Sellainen asiakas on paras, joka tarjoaa kaverillekin karitsaa", Korpela naurahtaa.

Leikkaamosta lähtevä, vakuumiin pakattu karitsanlihatuote on tarroja myöten yhtä valmis tuote kuin missä tahansa isommassakin laitoksessa tai kaupassa. Samoin sen valmistusta valvotaan eläinlääkärin tarkastuksista alkaen normaaliin tapaan.

"Asiakkaalle myyntipakkaus on lähiruuan kasvot. Se kertoo, kuka lihaerän on tuottanut eli se on täysin jäljitettävä. Pienteurastamojen määrä onkin lisääntynyt Suomessa, kun tuottajat haluavat lihalleen parempaa hintaa", Korpela korostaa.

Karitsojen teurastukseen vaaditaan erillinen ammattipätevyystutkinto eikä ketjuun ole asiaa, ellei täytä pätevyysvaatimuksia.

Karitsojen teurastus ja leikkuu limittyvät hänen mukaansa hyvin poroteurastusten kanssa ennen niiden alkamista elo-syyskuulla, porohommien välissä marras-joulukuun taitteessa ja alkutalvesta heti, kun viimeiset porot saadaan leikattua.

"Tästä toiminnasta hyötyy myös teurastamo, koska se pystyy näin nostamaan kapasiteettinsa käyttöastetta", Korpela korostaa.

Arvo-osien lisäksi karitsassa olevan muun lihan markkinoimiseksi Markku Korpela on panostanut tuotekehitykseen yhteistyössä Lapin ammattiopiston Redun kanssa.

"Olemme esimerkiksi kehittäneet yhdessä oikean reseptin mukaan tehdyn karjalanpaistin, Kostamolaisen karjalanpaistikastikkeen, jossa on saman verran karitsaa, nautaa ja sikaa. Karitsa ja nauta tulevat Kostamosta", Korpela sanoo.

"Lähdimme hakemaan tällä lihalle tunnettuutta ja ympärivuotisia markkinoita, missä tuotekehittely on tärkeää. Olemme kehittäneet yhteistyössä myös karitsapitoisen grillimakkaran."

Se kehitettiin Kostamon kylässä jo 25 vuoden ajan järjestetyille maalaismarkkinoille. Siellä oli mahdollisuus tutustuttaa kemijärveläisiä uuteen grillimakkaraan.

Lisäksi ammattiopisto-yhteistyön tulosta ovat karitsan lämminsavupaisti, maksapatee ja maksajauhepihvit. Tuotekehittelyn ansiosta esimerkiksi sisäelimet pyritään tekemään mahdollisimman valmiiksi tuotteiksi ja saamaan sillä niille menekkiä.

"Tämänkokoisessa noin sadan uuhen lampolassa on mahdollisuus omaan jalostukseen. Isommissa lampoloissa aika ei enää riitä siihen", Korpela sanoo.

Parhaimmat lampaantaljat hyödynnetään muokkaamalla ne myyntituotteiksi. Tuula Korpelan mukaan kysyntää on yhä enemmän pienemmiksi pefleteiksi leikatuilla nahoilla.

Tuula ja Markku Korpela aloittivat sivutoimisen lampaanlihantuotannon vuonna 2002 kymmenellä uuhella, mistä tuotantoa laajennettiin pikkuhiljaa nykyiseen noin sataan uuheen.

Alun perin tavoitteena oli, että Tuula vastaa lampaiden hoidosta Markun jatkaessa Kemijärven seurakunnan suntiona. Tilalle alettiin rakentaa uutta kylmäpihattoa, jotta kaikki lampaat saadaan yhteen tilaan.

"Tuulalle tuli kuitenkin ongelmia selän kanssa. Jäin aluksi vuorotteluvapaalle ja sitten vielä virkavapaalle, jolloin rakennushommat viimeisteltiin. Kun tuotantotilat oli saatu tähän nykyiseen mittakaavaan, päätin pitkän harkinnan jälkeen jäädä kokopäivätoimiseksi yrittäjäksi vuonna 2009", Markku kertaa.

Vuosien aikana lampaiden rehuntuotantoa ja laiduntamista varten on myös kunnostettu ja otettu käyttöön useita pieniä peltolohkoja, jotka eivät ole aikoihin olleet tuotantokunnossa.

"Monet maanomistajat ovat lisäksi tarjonneet maitaan ilmaiseksi lampaiden käyttöön, ja vastapalvelukseksi lampaat ovat hoitaneet maiseman kuntoon. Jotkut ovat jopa aidanneet laidunalueen valmiiksi", Markku kiittelee.

Lisäksi tilalla on tehty erilliset sopimukset perinnebiotooppien hoidosta. Esimerkiksi pajukoituneilla pelloilla lampaat tekevät laiduntamalla arvokasta maisemanhoitotyötä hävittämällä pajun muutamassa vuodessa kokonaan pois.

Lue myös:

Viuhuva hännäntöpö kertoo, että mamman maitobaari on auki – hellyttävä video lammastilan keväästä

Syntymän ihme kuittaa lampurin jokakeväisen karitsakooman (MT Plus)

Arto Takalampi
Lampolassa paimenkoira Pekko on hyvää pataa lampaiden kanssa, mutta laitumella se on käskytettäessä tiukka järjestyksenpitäjä.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Australia ja Uusi-Seelanti rikkoivat vanhat ennätyksensä lammasviennissä – vienti Kiinaan vetää ainakin toistaiseksi

MT:n kauppakierroksen masentava tulos: alle kolmannes lammastarjonnasta oli kotimaista, vaikka sitä riitti Ruotsiinkin

Viuhuva hännäntöpö kertoo, että mamman maitobaari on auki – hellyttävä video lammastilan keväästä