Suomalainen Maaseutu

Lypsykarjatilan emäntä Johanna Niskanen ei nivelrikosta huolimatta luovu lehmistä

Askareet omalla tilalla ovat keventyneet, mutta työ karjan parissa jatkuu nyt myös seminologin ominaisuudessa.
Anne Anttila
Karjatilan emännyys on Johanna Niskaselle unelma-ammatti. "Luin jo pikkutyttönä kaikki eläimiin liittyvät kirjat kannesta kanteen. Kirjatiedot olen soveltanut myös käytäntöön ja teen tarvittaessa vaikka lehmän hätäteurastuksen."

Lapinlahtelainen Johanna Niskanen sanoo olevansa jokaista solua myöten karjaihminen.

"Vanhempani olivat opettajia, mutta ilmoitin jo pikkutyttönä, että minusta tulee karjakko. Kesäisin pyöräilin talosta taloon ja pyysin, että saan tulla hoitamaan lehmiä. Ja heti kun opin lukemaan, luin läpi kaikki Lapinlahden kirjaston eläinaiheiset kirjat. Ja kymmenvuotiaana, kun muut ahmivat Neiti Etsivää, minä luin parin tiiliskiven paksuista oppikirjaa kengityksestä", Johanna taustoittaa naureskellen.

Yo-viljelijälinjan käynyt Johanna suoritti myös puolet agrologi-opinnoista, mutta kaipuu käytännön töihin oli kuitenkin opiskelijaelämää voimakkaampi.

"Kiersin hetken aikaa lomittajana ja tätä kautta päädyin myös Niskasen tilalle ja tilan nuoreksi emännäksi."

Vuonna -97, jolloin Johanna tuli taloon, tilalla oli 24 lehmää ja muutama vuosi aikaisemmin rakennettu parsinavetta.

"Lypsävien määrä nostettiin kuitenkin lyhyellä aikajänteellä 36:een, mutta muuten laajennukset on tehty pikkuhiljaa ja hyvin maltillisesti. Tällä hetkellä lehmäluku on vajaat 50, mutta tavoitteena on lisätä määrää muutamalla kymmenellä", Johanna sanoo.

Viimeisin laajennus Niskasen tilalla tehtiin pari vuotta sitten, jolloin entinen kuivalantala katettiin ja muutettiin umpilehmille makuuhalliksi. Entisestä hevostallista tehtiin vastaavasti yhtenäinen poikimakarsina.

Lähitulevaisuudessa konehalli muutetaan vastaavasti lehmien makuuhalliksi, mutta itse lypsytyö tulee edelleen jatkumaan parsinavetassa.

"Tämä lisää selkeästi karjan hyvinvointia. Kun karja voi vapaasti liikkua ja myös poikia omassa karsinassaan, niin hyödyt ovat moninkertaiset. Esimerkiksi avustettavat poikimiset ovat erillisen poikimakarsinan myötä loppuneet lähes kokonaan."

Vaikka Johannalla on karjan suhteen edelleen suunnitelmia, niin muutama vuosi sitten todettu nivelrikko sekä vuonna 2014 tapaturmaisesti revennyt polvikierukka rajoittavat kuitenkin raskaita navettatöitä.

"Niinpä päädyin keventämään työtaakkaa ja suoritin seminologin ammattitutkinnon. Viimeiset kolme vuotta olen kiertänyt talosta toiseen ja siementänyt lehmiä. Lisäksi myyn ja toimitan sonninsiemeniä toimiluvan omaaville asiakastiloille. Toinen saapas on kuitenkin tiukasti omalla tilalla, vaikka isännän apuna toimiikin tällä hetkellä oppisopimusharjoittelija", HH Embryon alue-edustajana toimiva Johanna kertoo.

Seminologina ja sonnimyyjänä Johanna sanoo oppineensa tarkentamaan myös omia näkemyksiään karjanjalostuksesta.

"Lehmän ei tarvitse välttämättä olla se navetan kaunein kukkanen. Tärkeintä on riittävä rakenne, myös utareessa sekä sopiva luonne. Nämä tuovat mukanaan myös tarvittavaa kestävyyttä."

Johannan mukaan karjanhoitoa helpottaa myös se, ettei jokaiselle lehmälle valita eri sonnia, vaan karjasta luodaan optimaaliparituksilla mahdollisimman yhtenäinen.

Tiloja kiertävänä seminologina Johanna kehuu vuolaasti myös nykypäivän maitotilallisia.

"Palo maatalouteen ei ole aikakaudesta huolimatta sammunut. Ei vaikka taustalla voi olla jopa jaksamiseen liittyviä notkahduksia. Henkilökohtaisesti pidän tärkeänä, ettei tilallinen jää ongelmiensa kanssa yksin. Vertaistuki ja rinnalla kulkeminen ovat selviytymisen kannalta hyvin ratkaisevassa asemassa."

Johanna arvostaa myös avointa ajatusten vaihtoa.

"Kun luottamukselliset välit on saavutettu, saan tiloilla käydessäni toimia hyvin usein myös niin sanottuna karjakeittiöpsykologina. Varsinkin kokemusten vaihto on noussut suureen arvoon, sillä ajan myötä tiloille kertyy arvokasta kokemustietoa. Oppi, jota ei välttämättä löydy kirjoista, nousee esiin ennen kaikkea karjan hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Hyvänä esimerkkinä voin kertoa mystiset lehmien sairastumiset. Niihin on saatu ammattitovereilta arvokkaita ja jopa henkiä pelastaneita vinkkejä."

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Sairastelun jälkeen suunnitelmissa karjamäärän kolminkertaistaminen: "Nyt mennään päivä kerrallaan!"

Kilpajuoksulla vihreään valtakuntaan: Katso videolta, kuinka Keiju ja Hile kumppaneineen aloittivat laidunkauden!

"Tämä on lypsyrotu, jolla on syöntikykyä, hyvä lypsettävyys sekä kestävyyttä – myös saavutettuihin tuotoksiin olemme tyytyväisiä"