LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Suomalainen Maaseutu

"Nykypäivän maataloudessa on pystyttävä jakamaan muutakin kuin aamupuuro" – karttulalaisen maitotilan isäntäpari tuumii

Satu ja Marko Jääskeläinen rakentavat kuudenkymmenen lypsävän maitotilaansa asteittain ja avoimin ajatuksin. Isäntäpari hakee ideoita, ajatuksia ja sovelluskelpoisia toimintamalleja tilansa kehittämiseen myös koulutusten kautta.
Anne Anttila
Satu ja Marko Jääskeläinen pitävät tärkeänä, että myös maidontuottaja uskaltaa unelmoida. "Kaikessa ei tarvitse mennä valtavirran mukana. Saavutettavissa olevat haaveet pitävät kuitenkin pyörät pyörimässä."

Karttulalaiset Satu ja Marko Jääskeläinen liputtavat yhdessä tekemisen puolesta.

"Kimppatoiminta lienee edelleen tämän tilan ykkösvahvuuksia ja samalla myös kantavimpia voimia. Kaksin pärjää aina paremmin kuin yksin, sillä nykypäivän maataloudessa on pystyttävä jakamaan muutakin kuin aamupuuro."

Isäntäpari on kipparoinut Markon kotitilaa vuodesta 1997 lähtien. Sukupolvenvaihdoksen aikoihin tilalla oli 12 lypsävää ja reilut kaksi hehtaaria mansikkaa.

"Kahden elinkeinon yhdistelmällä mentiin ensimmäiset seitsemän vuotta, mutta kuitenkin jo alkuvaiheessa ryhdyimme kehittämään myös karjapuolta. Vuonna -99 laajensimme navettaa, jolloin lypsävien määrää saatiin lisättyä puolella. Kuusi vuotta myöhemmin venytimme lisää ja rakensimme parsipaikat neljällekymmenelle lehmälle. Tästä oli hyvä ja samalla myös luontevaa keskittyä täysillä maidontuotantoon", Satu ja Marko muistelevat.

Markolle isännyys on ollut aina itsestään selvyys, mutta Satu sanoo astuneensa emännän virkaan mutkien kautta.

"Olen kasvanut lypsykarjatilalla, mutta ei minusta maidontuottajaa pitänyt tulla. Halusin korkokengissä kopistelevaksi virkanaiseksi ja mielenkiinto kohdistui muun muassa farmasia-alaan. Valitsin kuitenkin toisen kiinnostuksen kohteen ja kouluttauduin sosiaalikasvattajaksi. Mutta unelma virkanaisen roolista muutti muotoaan tämän talon mansikkapellolla. Rakkaus vauhditti hyvin onnekkaalla tavalla uravalintaa", Satu kertoo hymyillen.

Reilun kahden vuosikymmenen aikana Jääskeläisen lypsykarjatilaa on kehitetty isäntäparin itsensä luomin askelmerkein. Merkittävin aikaloikka sijoittuu vuoteen 2013, jolloin tilalle nousi uusi, yhden robotin pihatto.

"Taustalla oli kuitenkin vuosien mittainen harkinta-aika. Kiersimme lukuisissa navettaesittelyissä, teimme kannattavuuslaskelmia ja pohdimme vaihtoehtoja."

"Projektia jarrutteli myös yleinen mielipide, ettei yhden robotin navettaa edes kannata tehdä. Meillä ei riittänyt kuitenkaan peltopinta-ala kahteen robottiin. Niinpä pidimme hetken taukoa, hankimme lisätietoa ja teimme uudet laskelmat."

"Tällä kertaa lukemat näyttivät vihreää ja valoa ja tämän jälkeen projekti pyörähti vauhdilla käyntiin. 93-paikkainen pihatto nousi pystyyn viidessä kuukaudessa ja käyttöön ottokin sujui kaikin puolin mallikkaasti."

Isäntäpari Jääskeläisen mukaan nykypäivän maatalous vaatii jatkuvaa mukana oloa ja hetkeen tarttumista.

"Aina ei tarvitse rakentaa eikä laajentaa, mutta kehittäminen ei saa koskaan pysähtyä. Toki toisenkin robotin hankkimista on mietitty, mutta sen aika ei ole vielä. Sen sijaan keskitämme voimavarat ja mielenkiinnon eläinten hyvinvointiin. Sen kokonaisvaltainen kehittäminen, ylläpitäminen ja parantaminen on loputon työsarka."

"Omaksi ikuisuusprojektiksi voidaan sanoa myös peltoviljelyä. Vuodet eivät ole veljiä keskenään, mutta ruokaa tarvitaan aina, joten kokeilimme tänä kesänä ensimmäistä kertaa myös maissin viljelyä."

Avoimuudesta ja rohkeasta elämänotteesta kertoo lisäksi se, että isäntäpari osallistuu mielellään myös erilaisiin alan koulutustapahtumiin.

"Muutama kurssi vuodessa pitää mielen virkeänä ja aina sieltä jää tiedonjyviä omankin laarin pohjalle. Ja jatkossa ehkä enemmänkin, sillä opiskelen parhaillaan agrologiksi (AMK). En kouluttaudu kuitenkaan viran vaan oman tilan takia. Tavoitteena on, että voin tehdä esimerkiksi ruokintasuunnitelmat ja talouslaskelmat itse tai ainakin pystyn seuraamaan niitä. Säästöä se on pienikin säästö", emäntä paljastaa hymyillen.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Lehmien laitumellelaskut ovat Ruotsissakin suosittuja – nyt nuori tuottaja järjestää ensimmäisen "sisällepäästötapahtuman"

Pieni maitotila ei tingi eläinaineksen laadusta – "Lehmä ei ole kuitenkaan pelkkä maidontekokone"

Maidontuotanto vaatii pelisilmää