LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Suomalainen Maaseutu

"Huonoa myydään vain kerran, mutta laadulla päästään samaan kahvipöytään toisenkin kerran"

Klapiyrittäjä Pauli Hukarin mukaan polttopuukaupan jatkuvuus on kiinni hyvistä vakioasiakkaista. Vaikka klapikaupan katteet ovat matkan varrella ohentuneet, niin lisäansiosta kälviäläisyrittäjä hankkii pihapuiden kaadoilla sekä pienillä harvennushakkuilla.
Anne Anttila
Kälviän klapimieheksi nimetty Pauli Hukari on tehnyt polttopuita ammatikseen jo 15 vuoden ajan. "Puuta tarvitaan jatkossakin. Ei puulla lämmittäminen ilmastopuheisiin lopu", Pauli sanoo toiveikkaana.

Kälviäläinen Pauli Hukari ei haikaile suuruuden perään.

"Olen pienellä tilalla kasvanut, pienen talon perinyt ja pienenä sen myös pitänyt, joten tällä ajatusmallilla on tehty viimeiset 15 vuotta myös polttopuukauppaa", klapimes Hukari luonnehtii hymyillen.

Pauli tekee polttopuukauppaa ammatikseen.

"Katteet ovat kovin ohuet, mutta kyllä tällä pärjää, kun pitää kulut pienenä ja asiakkaat tyytyväisinä. Periaatteeni on, että huonoa myydään vain kerran, mutta laadulla päästään samaan kahvipöytään vielä toisenkin kerran."

Yksin yrittäväksi itseään luonnehtiva Pauli Hukari sanoo polttopuukaupan työllistävän ympärivuotisesti.

"Raaka-aine lähtee suurimmaksi osaksi omasta metsästä, joten aloitan metsätyöt syksyllä. Talven yli seison klapikoneen äärellä, keväällä alkaa kuivattelu ja syksy menee myyntihommissa. Teen 400–600 motin vuosivauhtia, joten määrät eivät ole hurjia, mutta riittävät kuitenkin yhdelle miehelle."

Pauli tekee polttopuita sekä koivusta että sekapuusta.

"Koivu on tämän lajin kuningas ja myös lämpöarvoltaan paras. Mutta ei hinnaltaan halvempi sekaklapikaan myymättä jää. Sitä menee mukavasti eri puolille Kokkolaa ja vähän muuallekin. Sekaklapia on kiitelty myös hyvin piippuystävälliseksi puuksi", Pauli kertoo.

Pitkän linjan klapikauppiaana Pauli Hukari on oppinut kehittämään toimintaa hyvin kustannustehokkain ratkaisuin.

"Kun kyseessä on asiakkaalle menevä polttopuu, niin avainsanana on laatu. Siitä ei kannata tinkiä, ei klapikoneen ääressä eikä myöskään kuivatusvaiheessa."

Paulin mukaan ketjun tärkein ja merkittävin osuus on oikeanlainen varastointi.

"Hyvänkin puun saa pilalle väärällä varastoinnilla, joten paras paikka polttopuulle on ilmava rakennus ja jos mahdollista, niin aurinkoiselta ja tuuliselta paikalla. Henkilökohtaisesti olen päätynyt edullisiin, mutta toimiviin varastomalleihin, joissa luonto hoitaa kuivatuksen. Varastoissa on maasta irrallaan oleva lankkulattia, harvat verkkoseinät sekä peltikatto."

Pauli sanoo tehneensä klapivarastoista myös sen verran korkeita, että täyttö on helppo suorittaa traktorin etukuormaajalla.

"Katon olen kiinnittänyt kuormausliinoilla, joten täyttövaiheessa katto on helppo ottaa pois. Pienillä ratkaisuilla helpotetaan työtä, mutta säästetään ajan lisäksi myös euroja."

Pauli sanoo polttopuukaupan olevan sen verran verissä, että mies aikoo jatkaa sitä vielä eläkepäivilläänkin.

"Rivit harvenevat tässäkin ammattikunnassa. Syitä on monia, kuten työn vaativuus sekä raaka-aineen saatavuus. Minultakin alkavat omat metsävarat loppua. Ainakin koivun osalta. Onneksi hyvät kauppasuhteet ovat vielä tallella ja voin ostaa pitkää tavaraa suoraan Junnikkalan Sahalta. Monet puutavarayhtiöt eivät myy pieniä eriä, mutta onneksi Kalajoki on mieluisa poikkeus."

Polttopuukaupasta saatava kate ei ole Paulin mukaan se suurin alalle innoittaja.

"Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei yhden miehen yrittämisellä saada tästä työstä juuri muuta iloa kuin sosiaalista seuraa ja raitista ilmaa. Katteet ovat sen verran ohuet, ettei niillä investointeja tehdä. Uudesta kalustosta ei kannata edes haaveilla, mutta vanhallakin pärjää, kun pitää vehkeet kunnossa. Mutta kun on ikänsä metsässä kulkenut ja pihkan hajuun tottunut, niin lopettaminen toisi arkeen ison aukon."

Jatkossa Pauli keskittyy puhtaasti nykyiseen toimintamalliin ja jos kysyntää ilmenee, niin hän tekee mielellään myös pihapuiden kaatoa ja jopa pieniä harvennushakkuita.

"Tällaiselle pienimuotoiselle "kärrykaupalle" voisi olla tilausta, sillä suuret yhtiöthän eivät pieniä määriä edes osta", Pauli sanoo.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Tämän projektin Helsingin yliopisto valitsi työntekijöidensä viime vuoden lentojen päästöjen hyvittämiseen

Tiesitkö tätä koivusta? Yksitoista faktaa kotimaisesta lehtipuusta

Nyt on otollinen hetki klapisavotalle – urakkaa ei kannatta jättää kesälle