Suomalainen Maaseutu

Kuljetusyrittäjä kaipaa tienpitoon tasaista laatua – "Tuntuu siltä, että halvin on paras, kun urakoitsijat vaihtuvat ja aliurakoitsijat kilpailutetaan tiukasti"

Kun alla on 76-tonninen puutavara-auto, kuljettaja olettaa tiestön olen yhdistelmän vaatimassa kunnossa. Aina näin ei ole.
Arto Takalampi
Esa Anttilan toiveissa olisi, että myös metsäteiden kunnosta pidettäisiin jatkuvaa huolta. Kun nykyiset puutavara-autot painavat täydessä kuormassa 76 tonnia ja pankkojen välissä on 60 kiintoa tukkipuuta, teiden on kestettävä.

Kun jalasjärveläisen kuljetusliike E. Kannonlahti Oy:n kymmenen puutavara-autoa sahaavat Satakunnan, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueella puukuormien kanssa metsästä tehtaalle tai terminaaliin, alueen tiestö ja sen kunto tulevat tutuiksi.

Toimitusjohtaja Kai Kannonlahdelta teiden kunnossapito ei kuitenkaan saa täysiä pisteitä. Itsekin ratin takana istuvana hän on miettinyt, onko teiden kunnossapito kallistunut tienhoitajilla liikaa bisneksen puolelle varsinaisen tienpidon sijaan.

"Sitä en lähde arvioimaan, pitääkö urakointimallia muuttaa, sanktioita korottaa vai palata vanhaan TVH-malliin. Silloin tiet ainakin olivat kunnossa, mutta sitä en tiedä, mitä se maksoi", hän sanoo.

Suurimpana tienpidon ongelmana Kannonlahti pitää paikoin alueellisia eroja. Vaikka koko tie on samassa hoitoluokassa, tienhoitajan vaihtuessa myös tien kunto muuttuu. Näin asia ei hänen mukaansa voi olla.

"Jos kerran on raamit eli hoitoluokat olemassa, missä kunnossa tie pitää olla, silloin se pitää olla joka paikassa samanlainen, yhtä hyvä tai yhtä huono. Nykyinen tapa kertoo pelkästään valvonnan puutteesta", hän sanoo.

Yleistämään Kannonlahti ei kuitenkaan lähde. Hänen kokemuksensa mukaan osa tienhoitajista hoitaa hommansa hyvin ja heillä on vielä sitä vanhaa henkeä, että tien kunto on ylpeyden aihe.

"Valitettavasti vain se on katoavaa kansanperinnettä. Nykyään tuntuu siltä, että halvin on paras, kun urakoitsijat vaihtuvat ja aliurakoitsijat kilpailutetaan tiukasti."

"Aiemmin puita metsästä ajettaessa sai pelätä, pääseekö metsästä pois isolle tielle, jossa sitten helpottaa. Nyt metsässä kyllä pärjää, mutta isolle tielle päästessä saakin ajaa kieli keskellä suuta", Kannonlahti vertaa.

E. Kannonlahti Oy ajaa puita Metsähallitukselle, Metsä Groupille ja Stora Ensolle. Yritys toimii myös päällyste- ja maanrakennuspuolella eikä siellä näytä yhtään paremmalta.

Kai Kannonlahden mukaan viime kesä oli surullisen historiallinen teiden päällystyksessä. Päällystettävät tiekilometrit valtion teillä olivat kaikkein pienimmät 60 vuoteen.

"Se on hälyttävä tilanne, joka on täyttä faktaa eikä mikään mielipide. Jokainen voi kuvitella, missä kunnossa tiet ovat näillä päällystysmäärillä. Nämä tiet on kuitenkin joskus ollut varaa rakentaa, mutta nyt niitä ei kyetä hoitamaan."

Kannonlahden päätoimialueella yrityksen puutavara-autoa kuljettava Esa Anttila pitää myönteisenä, että vähitellen myös Suomen poikittaissuuntaista tiestöä on kunnostettu.

"Poikittaisliikenne on tärkeää varsinkin maan metsäteollisuudelle ja sen puukuljetuksille. Parannettavaa toki on", hän sanoo 76-tonnisen puurekan ratissa tasaisen Parkano-Kuru-tieosuuden jälkeen Kuru-Ruovesi-tien pompuissa.

Metsähallituksen leimikoista puita paljon ajavana hän pitää valtion maiden metsätieverkostoa hyvin hoidettuna. Samaa hän toivoisi yksityispuolen metsäteiltäkin.

"Autojen painot ja koko ovat kasvaneet. Kun isosta savotasta haetaan yhdistelmällä puita useita kertoja, tien on kestettävä", hän opastaa.

Myös Anttila pitää ongelmana suuria tienpidon alueittaisia eroja. Ne korostuvat etenkin kelirikko- ja talvikunnossapidon aikaan. Eniten moitittavaa on varsinkin talvikunnossapidossa. Pari viime talvea ovat olleet kunnon talvia, mutta ääriolosuhteissa ongelmat korostuvat.

"Silloin tarvittaisiin aktiivisuutta ja ennen kaikkea ennakointia. Jos illalla sataa vettä ja yöllä pakastaa, se on ennakoitava ja kaluston oltava mennen tullen liikkeellä jo yöllä eikä vasta aamuseitsemältä."

"Silloin jo aamukolmelta lähtevät autot joutuvat liukastelemaan pitkin aamua. Tilanne on sama, jos yöllä satanutta lunta lähdetään auraamaan vasta aamulla, kun se on jo poljettu polanteiksi", hän havainnollistaa.

Anttila myöntää turhautuvansa, kun liukkauden torjunnassa vedotaan aina rahan puutteeseen. Työturvallisuudella ei hänen mielestään voi olla hintaa.

"Esimerkiksi tehdasalueella kiinnitetään työturvallisuuteen erittäin paljon huomiota. Kun kuski lähtee portista ulos peilijäiselle valtion tielle, se työturvallisuusriski ohitetaan rahan puutteeseen vetoamalla", hän puhisee.

Juttu on julkaistu 11.11. ilmestyneessä Suomalaisessa Maaseudussa, joka ilmestyi Postin lakon takia vain näköislehtenä.

Arto Takalampi
E. Kannonlahti Oy:n puutavara-autonkuljettaja Esa Anttila Karvialta on ollut eri puunajossa ja urakoinnissa vuodesta 2003 alkaen, välillä 3 vuotta hakettaen. Tien pidolta hän toivoisi tasalaatuisuutta sekä erityistä huomiota talvikunnossapitoon.
Lue lisää