Suomalainen Maaseutu

Tuotantomuoto pysyi sillä maitotili on säännöllinen: "Päätimme heti alussa, että hulluttelemaan emme lähde"

Marjo ja Tauno Bruunin maidontuotantotilalla ei mennä valtavirran mukana. Investoinnit harkitaan tarkkaan ja laajennuksissa otetaan huomioon myös tulevaisuuden tarpeet.
Anne Anttila
Marjo ja Tauno Bruun ovat isännöineet emännän kotitilaa 15 vuoden ajan. "Tämä on meidän näköisemme tila, jossa tartutaan mieluummin lapioon kuin istutaan koulutuspäivillä."

Se oli sanomattakin selvää, että maidontuotannolla jatketaan. Muu tuotantomuoto ei edes käynyt mielessä. Tällaisilla ajatuksilla keiteleläiset Marjo ja Tauno Bruun aloittivat tilanpidon 15 vuotta sitten.

"Onhan tässä matkassa ollut monenlaista mutkaa, mutta lehmien pidosta tulee kuitenkin säännöllinen tili. Määrä toki vaihtelee, mutta päivästä toiseen on pärjätty", isäntäpari luonnehtii hymyillen.

Sukupolvenvaihdoksen aikoihin emännän kotitilalla oli 13 lypsävää, mutta parsipaikat kuitenkin kahdellekymmenelle lehmälle.

"Päätimme heti alussa, että hulluttelemaan emme lähde. Velkataakka on pidetty mahdollisimman pienenä ja laajennukset on tehty vain tarpeeseen. Tällä tilalla on menty aina karja edellä ja tästä pidämme myös jatkossa kiinni."

Ja laatumaidon tuottaminen on huomioitu myös valtakunnallisella tasolla, sillä Bruunin tila on palkittu useampaan kertaan Walter Ehrström -säätiön kultaisella mitalilla.

Marjosta ei pitänyt tulla kotitilansa emäntää eikä Taunosta isäntää.

"Tässä sitä kuitenkin ollaan, vaikka alunperin kouluttauduin puistopuutarhuriksi ja haaveilin floristin ammatista. Loppupeleissä kukkasidonta ei ollut kuitenkaan minun juttuni", Marjo taustoittaa.

Myös Tauno suunnitteli toisenlaista uraa.

"Kiersin 15 vuotta lomittajana ja kiertäisin ehkä vieläkin, ellei Marjo olisi napannut mukaansa ja tuonut tilalle emännän mieheksi. En kuitenkaan valita, sillä tällä koulutuspohjalla rengistä isännäksi on oikein mukava saavutus", maamieskoulun käynyt ja nykyään MTK-Keiteleen yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Tauno paljastaa naureskellen.

Bruunin tilan isäntäpari sanoo lähteneensä liikkeelle matalan velkapääoman taktiikalla.

"Sama taktiikka on edelleen suuressa kunniassa. Tila pidetään elinkelpoisena ja toimintamalli ajan tasalla, mutta hulluttelemaan emme lähde. Investoinnit tehdään tarpeeseen ja karjan hyvinvointia ajatellen. Tärkeintä ei ole uusi traktori, vaan terve, stressitön ja tuottava karja."

Bruunin tilalla maitoa tuotetaan perinteiseen malliin. Parsinavetassa on 32 parsipaikkaa, mutta lypsyssä on tällä hetkellä 28. Saman katon alla on myös nuorkarja.

Navettaa laajennettiin viimeksi kymmenen vuotta sitten ja muutama vuosi sitten rakennukseen vaihdettiin uudet ikkunat.

"Ja se korjataan, mikä repsottaa. Tämän suurempia emme ole lähteneet tekemään, sillä vielä muutama vuosi sitten haaveilimme kokonaan uudesta, yhden robotin pihatosta. Olimme sisäistäneet asian ja piirtäjäkin oli valmiina, mutta pankista tuli hankkeelle täystyrmäys. Rahoittajan mielestä kuuluimme nelikymppisinä riskiryhmään eli olimme liian vanhoja rakentamaan. Kielteistä päätöstä tuki lisäksi se, ettei meillä ollut tiedossa myöskään varmaa jatkajaa."

Bruunin isäntäpari myöntää, että alkuvaiheessa hankkeen kariutuminen tuntui pahalta takaiskulta, mutta ajan myötä täystyrmäys osoittautuikin onnenpotkuksi.

"Näillä tuottajahinnoilla ja nykyisellä ilmastokeskustelulla olemme kiitollisia, että voimme nukkua yömme nyt levollisesti ilman miljoonavelkaa."

Marjo ja Tauno liputtavat pienten tilojen, mutta samalla myös parsinavetoiden puolesta.

"Meillä on omat isot vahvuutemme, joista tärkeimpiin lukeutuvat yksilöllinen karjanhoito sekä perinteitä kunnioittava toimintamalli. Töitä on paljon, mutta kiire on itse tehtyä. Niinpä esimerkiksi naapuriapu on asia, jota annetaan ja vastaan otetaan pyyteettömästi."

Tulevaisuutta Bruunin isäntäpari rakentaa harkituin askelmerkein.

"Hiljattain hankimme uusinta teknologiaa sisältävän DeLaval Evanza -lypsimen vaihtokasetilla. Muuten budjetti on tiukka ja turhat rönsyt karsittu pois. Toki ulkopuolisia neuvontapalveluita käytetään edelleen, mutta karjantarkkailusta sanouduimme irti. Mielestämme kokemus, oma karjasilmä ja ennen kaikkea rakkaus lehmiin riittävät myös siihen, miten ja minkä verran lehmä tuottaa."

Juttu on julkaistu 11.11. ilmestyneessä Suomalaisessa Maaseudussa, joka ilmestyi Postin lakon takia vain näköislehtenä.

Lue lisää