Suomalainen Maaseutu

Pois alta, kivet ja kannot – metsäauraus pitää pintansa

Kuntta kääntää kylkeään ja kivet kolisevat terästä vasten, kun kuutospillari kiskoo perässään metsäauraa uudistusalalla. Vanhan liiton metsämiesten vaalima metsäauraus on pitänyt pintansa ainakin Pohjois-Suomessa.
Kari Lindholm
Metsäauran vetojuhta Caterpillar D6 pyrkii toisinaan hypähtämään takajaloilleen, vaikka sillä on elopainoa 23,5 tonnia

Rovaniemellä toimivan Marttiinin konepajan valmistama monitoiminen metsäaura ja sen eteen valjastettu Caterpillar D6 kääntävät maata syrjälleen Itä-Lapissa.

Moottorin pauhu ja auran jyminä täyttävät hakkuuaukon. Välillä näyttää siltä, että takajaloilleen tuon tuostakin pyrkivä riski vetojuhta kellahtaa kyljelleen rinteessä, mutta pompottelu jatkuu yli kivien ja kantojen.

Pillarin kuutoskoneen murina tyrehtyy, kun kuljettaja Antero Manninen Kemijärveltä aloittaa ansaitun kahvitauon.

"Ryhdyin aurahommiin vuonna 1981. Työmaat ulottuvat Koillismaalta Itä-Lappiin", Manninen kertoo.

Mannisen työnantajana on Koneyhtymä Arto Tervola Ky Kemijärveltä, jolla Caterpillareita on käytössä kaksin kappalein. Yrityksen asiakkaina ovat alueen yhteismetsät ja metsänhoitoyhdistykset. Tänä suvena aurattavana on noin 800 hehtaaria.

Hommaa piisaa myöhäiseen syksyyn, sillä yhden hehtaarin auraamisessa kuluu keskimäärin puolitoista tuntia, ja kohteet ovat levällään maakunnassa. Metsäauraus loppuu Lapissa roudan ja lumen takia marras-joulukuun vaihteen tienoilla.

Työtä on haitannut poikkeuksellisen sateinen kesä, joka on kastellut maan läpimäräksi. Tällä on merkitystä, kun aurauskohteetkin ovat etupäässä märkiä ja paksukunttaisia kuusen maita.

Pillarin perään kytketyn säätöauran korkeutta ja ottokulmaa voidaan säätää hydraulisesti: painonapeilla koneen hytistä. Auran pitääkin olla tarkasti säädetty, sillä auraussyvyys saa olla nykyään korkeintaan 25 senttimetriä kuntan rajasta. Tämä enimmäissyvyys johtuu metsän sertifioinnista.

"Veden juoksuttamiseksi joudutaan toisinaan auraamaan hieman syvempikin kuru."

Auraamissuunta tähdätään pääsääntöisesti maaston korkeuskäyrien mukaiseksi, jotta vesi ei veisi maita mukanaan. Jos auraa joudutaan kiskomaan maaston jyrkkyyden takia ylä- tai alamäkeen, ohjeena on aurauskatkoksien tekeminen eroosion välttämiseksi. Katkoksia tehdään myös edistämään palstan konetöitä jatkossa.

Marttiinin säätöaura paljastaa maanpinnan kuntan alta noin 180 senttimetrin leveydeltä. Taimet istutetaan auran kääntämään palteeseen.

"Ennen aurattiin niin syvältä kuin aura otti. Ojat olivat valtavat. Syväauraukset lopetettiin 1980-luvulla."

Auran veturiksi valjastetun pitkäalustaisen 23,5 tonnin Caterpillar D6:n voimat riittävät metsäauran kiskomiseen mainiosti. Polttoöljyä kuluu 35–40 litraa tunnissa. Pillarin huollot tehdään usein maastossa, ja yleensä yhtiön huoltoauto seuraa mukana työmaan tuntumaan.

Pillarin puskulevylle ei auraushommissa ole käyttöä, mutta jos palstalle joudutaan tekemään kulkureitti, sopii puskulevy siihen paremmin kuin hyvin.

"Ja onhan puskuterälle käyttöä myös talviteiden teossa", Manninen lisää.

Auraus käytännössä korvasi paljon työvoimaa ja aikaa vaatineen metsämaan kulotuksen 1960-luvun lopulla. Samalla päästiin eroon tulen karkailusta. Pillari ei turmele pystymetsää, kuten punakukko, ellei kuski sitten nukahda ohjaimiin.

Metsähallitus luopui valtionmaiden aurauksesta jo 1990-luvun alussa, vaikka aurauskohteiden uudistamistulokset olivat usein hyvinkin kannustavia. Aurauksen haittapuolena on auratun alueen voimakas vesakoituminen.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Hallitusneuvotteluissa sovittiin taloudesta – Haavisto ja Sipilä ovat puineet hakkuita ja turpeen käyttöä kahdestaan: "Olemme puheväleissä vielä"

"Tasaista tuottoa ja vaivatonta omistamista" – ei ihme että markkinointi-isku innosti Kauhavalla

Rakentaminen isoin syyllinen Suomen metsäkatoon – Video kertoo mihin kaikkeen metsää katoaa Suomessa ja Ruotsissa