Suorakylvö toimii kaikilla maalajeilla - Suomalainen Maaseutu - Maaseudun Tulevaisuus
Suomalainen Maaseutu

Suorakylvö toimii kaikilla maalajeilla

Janakkalalainen Samuel Jussila on todistanut, että suorakylvö toimii kaikilla maalajeilla. Ja myös siemenviljelytilalla. Peltojen ojituksen pitää kuitenkin olla kunnossa.
Markku Pulkkinen

Samuel Jussila on tyytyväinen suorakylvetyn Wicki-vehnän kasvustoon. Satoa on odotettavissa yli kuusi tonnia hehtaarilta. Takana näkyy juuri valmistunut, siemenviljelytilan tarpeisiin räätälöity kuivuri.

Jussila katselee elokuun alussa varsin tyytyväisenä tasaista Wicki-kevätvehnäkasvustoa. Odotuksissa on yli kuuden tonnin hehtaarisato. Jussilalla on hyvät kokemukset suorakylvöstä 13 vuoden ajalta.

– Siirryin suorakylvöön vuonna 2004, heti kun sain tilan omistukseeni. Tärkein syy suorakylvön valitsemiseen oli työajan säästö. Koneita piti myös alussa päivittää järkevillä kustannuksilla. Suorakylvökoneen ostaminen säästi muilta konehankinnoilta, Samuel Jussila perustelee.

Hän hoitaa nyt reilun 120 hehtaarin siemenviljelytilan pääosin yksin. Isä, Markku Jussila, avustaa sesongeissa ja toimii henkisenä tukea. Yhdessä he myös pohtivat aikanaan suorakylvöön siirtymistäkin.

Peltotyöt hoituvat yhdellä, sadan hevosvoiman traktorilla. Ruiskun ja suorakylvökoneen vuorottelu onnistuu helposti, kun molemmat koneet ovat hinattavia. Keväällä työkone traktorin perässä vaihtuu lähes päivittäin, sillä ehtivä mies urakoi muillekin tiloille kylvöjä ja ruiskutuksia.

Suorakylväjän vuosi alkaa puinnista. Puinnin jälki vaikuttaa paljon kylvötyöhön.

– Sänki kannattaa jättää mahdollisimman korkeaksi, jotta kylvöä haittaavaa kasvijätettä jää maan pinnalle mahdollisimman vähän. Leveäpöytäisissä puimureissa pitää olla silppurin yhteydessä ruumenten levittäjä, jotta kasvijätteet leviävät tasaisesti. Puimurin pitää liikkua niin kauan, kun silppuri sylkee olkea. Muuten jää kylvöä haittaavia olkikasoja eikä siemen pääse kunnolla kosketuksiin maan kanssa, Jussila tähdentää.

Liika kasvimassa tuottaa ongelmia etenkin syyskylvössä. Jussila kylvääkin syysviljat tavallisesti härkäpavun tai kaksitahoisen ohran jälkeen, jolloin kasvimassaa jää peltoon vähemmän.

Kevät alkaa glyfosaattiruiskutuksilla. Jussila lähtee 24-metrisen ruiskun kanssa pellolle suunnilleen silloin, kun muut aloittavat muokkaukset. Glyfosaatti saa vaikuttaa muutaman päivän. Jos kelit ovat hankalat, saa yhden päivän vaikutusaikakin välillä riittää.

Härkäpavun kohdalla Jussila toimii toisin. Hän kylvää ensin pavun ja ruiskuttaa glyfosaatin juuri ennen pavun pintaan tuloa. Näin kevätruiskutuksella saadaan torjuttua juolavehnän lisäksi muitakin rikkakasveja, joiden torjunta härkäpapukasvustosta on muutoin kallista ja melko tehotontakin.

Jussila toppuuttelee pelkoja rikkakasvien lisääntymisestä suorakylvön yhteydessä. Rikkakasvipankkia ei muodostu, kunhan glyfosaattia ja muita rikkakasviaineita käytetään säännöllisesti.

Kylvösiemenen määrää Jussila on nostanut viljoilla suorakylvöön siirryttyään kymmenellä prosentilla.

Glyfosaatin käytön mahdollisesta kieltämisestä ProAgrian kasvintuotannon neuvojanakin työskentelevä Jussila ei ole erityisen huolissaan.

– Glyfosaatin käyttöä ei todennäköisesti kielletä, mutta jos kiellettäisiin, niin uskon kasvinsuojelufirmoilla olevan kehitteillä korvaavia aineita ja myös lajikkeita, jotka kestävät tiettyjä, maata putsaavia torjunta-aineita.

Korrensääteen käyttämisessä on monta etua sekä suorakylvön että siemenviljelyn kannalta. Olkisilpun määrä pienenee ja pystyssä oleva sänki sulattaa paremmin lunta. Siemenviljelyssä lakokohdista saattaisi myös jäädä puimatonta viljaa haittaamaan seuraavan vuoden siementuotantoa.

Kasvinvuorotus on luonnollinen osa siemenviljelytilan suunnittelua. On varottava kasveja, joita on vaikea torjua seuraavan vuoden sadosta. Myös olkijätteestä leviäviä kasvitauteja voidaan vähentää oikealla viljelykierrolla.

Syksyn säistä ja puintien ajankohdasta riippuu, kylvääkö Jussila syyslajeja lainkaan. Viime syksynä kylvömahdollisuuksia ei ollut. Tämä kesänä pelloilla onkin kasvanut vain keväällä kylvettyä vehnää, ohraa, kauraa ja härkäpapua. Uutena kasvina viljelyyn tuli kumina.

Satotason väitetään yleensä notkahtavan suorakylvöön siirryttäessä, mutta Jussilan tilalla se nousi samalla, kun viljelyn intensiivisyyskin lisääntyi sukupolvenvaihdoksen myötä.

– Sen olen oppinut, että ojitus ja maan pinnan muodot pitää olla kunnossa, kun siirtyy suorakylvöön. Ojitusta kannattaa tarpeen vaatiessa korjata ja lisäojiakin kaivaa. Etenkin ohra on herkkä huonoille kosteusoloille, Jussila tietää.

– Omista pelloistani osa on 1970-luvun tiiliputkilla 20 metrin välein ojitettuja. Olenkin suunnitellut uusia imuojia vanhojen ojien väleihin.

Jussilakin tarvitsee silloin tällöin perinteisiä muokkauskoneita.

– Toisilta viljelijöiltä tulevilla pelloilla on joskus epätasaisuutta ja huonoa vesitaloutta, joten ne pitää aluksi kyntää ja muokata. Myös jankkurointia olen harkinnut. Noin viidessä vuodessa pellon pintaan kertyy suorakylväessä muutama sentti eloperäistä ainesta. Se mahdollistaa aikaisemman kylvön ja parantaa orastuvuutta, Jussila summaa.

Suorakylvön edut ja haitat

+ Säästyy työaikaa

+ Säästyy polttoainetta

+ Tarvitaan vähemmän koneita

+ Eloperäinen maa-aines lisääntyy

+ Maan pieneliötoiminta vilkastuu

+ Pienempikin traktori riittää

- Vaatii enemmän ja tarkempaa kasvinsuojelua

- Sato voi notkahtaa hieman ensimmäisinä vuosina

- Ei sovi luomuviljelyyn

Lue lisää

Suorakylvö vähentää typen huuhtoutumista

Professori: Renkaiden levennys ei estä pohjamaan tiivistymistä – vain painon pienentäminen auttaa

Traktori ylös vaosta: Tasamaalta kyntäminen voi ratkaista varsinkin savimaiden ongelmia

Muokkaustapojen vaihtelu säästää polttoainetta ja parantaa laatua: "Savimaita en ole kyntänyt pitkään aikaa"