Mainos: Suomen parhaat Erä

Satavuotiaan asevalmistajan menestystarina on osa itsenäisen Suomen historiaa

Sakon päätuotteita ovat nykyään metsästyskiväärit oheisvarusteineen. Yhtiö sai alkunsa sata vuotta sitten, kun suojeluskunnat tarvitsivat pajan korjaamaan sotasaaliiksi saamiaan venäläisvalmisteisia kivääreitä.

Asevalmistaja Sako täyttää tänä vuonna sata vuotta – ne olivat ensimmäiset sata vuotta, Sakossa sanotaan.

– Meillä on hieno ja värikäs historia, mutta katsomme vahvasti tulevaisuuteen, toteaa Sakon toimitusjohtaja Raimo Karjalainen.

Yhtiö sai alkunsa vuonna 1919, kun suojeluskunnat tarvitsivat pajan korjaamaan valkoisen armeijan sotasaaliiksi saamia venäläisvalmisteisia kivääreitä.

Itsenäiseksi taloudelliseksi yksiköksi se muutettiin 1.4.1921, ja sen päivän Sako määrittelee perustamishetkekseen. Silloin Sako ryhtyi korjaamisen lisäksi valmistamaan aseita suojeluskunnalle yhdistämällä Sveitsistä ja Saksasta ostettuja piippuja vanhoihin venäläisiin aseisiin.

Tänä päivänä Sakon päätuotteita ovat metsästyskiväärit oheisvarusteineen, ja asiakkaita – intohimoisia metsästyksen harrastajia – riittää Suomen lisäksi kaikkialla maailmassa.

– Metsästystä harrastettiin Sakon perustamisen aikoihin ahkerasti ja sitä harrastetaan edelleen paljon, joten siinä mielessä maailma ei olekaan muuttunut kovin paljon, Karjalainen miettii.

Viime vuonna Sako lanseerasi ensimmäisen sekä metsästäjille että tarkkuusampujille suunnitellun Sako S20 -hybridikiväärin.

Asepajasta osakeyhtiöksi – ”pystykorvan” kokoaminen alkoi Riihimäellä

Asepajasta tehtiin Suojeluskuntain ase- ja konepaja osakeyhtiö (lyhennettynä Sako Oy) vuonna 1927. Yhtiön omistus jäi edelleen kokonaan suojeluskunnille. Ensimmäiseksi hallintoneuvoston puheenjohtajaksi valittiin kilpa-ampuja ja suojeluskunta-aktiivi P. E. Svinhufvud. Samalla Sako muutti Helsingistä Riihimäelle tehdastontille, jolla se yhä edelleen toimii.

Riihimäellä aloitettiin uuden kiväärimallin m/28:n kokoaminen. Pystykorvaksi kutsuttu kivääri osoittautui laadultaan jopa paremmaksi kuin puolustusvoimien käyttämät vastaavanlaiset aseet. Samoihin aikoihin yhtiö ryhtyi valmistamaan myös patruunoita.

Euroopan 1930-luvun loppupuolella kiristynyt poliittinen tilanne sai Suomen hallituksen käynnistämään laajan varustautumisohjelman. Mittavien pistoolinpatruunatilausten ansiosta Sakon taloustilanne vakiintui ja tehdasta voitiin laajentaa.

Sakosta tuli talvisodan, välirauhan ja jatkosodan aikana maan suurin pistoolinpatruunoiden valmistaja, sillä käytännössä kaikki Suomi-konepistooleilla ammutut patruunat tehtiin Sakossa.

Myös uusimman kiväärimallin m/39:n tilaukset paisuivat ennennäkemättömän suuriksi. Tehtaalla työskenteli jopa 800 työntekijää, joista sota-aikana huomattava osa oli naisia. Riihimäkeä pommitettiin sotien aikana, mutta Sakon tehdasalue säästyi vakavammilta tuhoilta.

Sotien jälkeen SPR:n omistukseen – uusia myyntiartikkeleita

Sodan päättyminen merkitsi Sakolle uhkaavaa käännettä. Suojeluskunnat, joiden omistuksessa Sako oli, päätyivät marraskuussa 1944 valvontakomission kiellettyjen järjestöjen listalle.

Suojeluskunta-järjestön johdossa oli kuitenkin jo valmistauduttu omaisuuden turvaamiseen, minkä seurauksena Sakon osakkeet siirrettiin marsalkka Mannerheimin johtaman Suomen Punaisen Ristin omistukseen. SPR:stä tuli näin epäilemättä maailman ainoa järjestönsä kansallinen osasto, joka harjoitti aseteollisuutta.

Sodan jälkeen Sakon piti keksiä uusia myyntiartikkeleita, koska aseille oli vähemmän kysyntää. Patruunaosastolla valmistettiin työkaluja ja pienmetallituotteita, kuten huulipunapuikkoja, ja konepajaosasto korjasi aseita. Vuonna 1947 Sakossa alettiin tuottamaan tekstiilikoneita, joita myytiin pääasiassa suomalaisille tekstiilitehtaille.

Laatu ja luotettavuus ovat olleet Sakon valtteja ihan alusta asti.

Paluu aseiden valmistajaksi ja Amerikan valloitus

Vuonna 1946 Sakon toimitusjohtajana aloitti jääkärieversti Elias Hydén jonka mielestä yhtiön oli palattava aseiden valmistamiseen. Tuotantoon otettiin jo sodan aikana hahmoteltu metsästysluodikko L46, joka kävi mukavasti kaupaksi Suomessa sekä myös Pohjoismaissa ja Länsi-Euroopassa.

Merkittävin läpimurto, ja samalla eversti Hydénin suuri ansio, oli Sakon pääsy Yhdysvaltain markkinoille. Amerikkalainen Firearms Internationalin asiamies Jan Winter oli saanut käsiinsä yhden Sakon L46:n ja oli valmis myymään sitä USA:ssa. Vauraassa vahvan asekulttuurin maassa mahdollisuudet olivat huimat, mutta myös kilpailu oli kovaa. Laadukkaan luodikon suosio kuitenkin yllätti kaikki, ja Sakon Yhdysvaltain-vienti kasvoi 1950-luvun kuluessa vuosi vuodelta.

Vuonna 1952 Yhdysvallat oli jo Sakon suurin vientimaa, ja vuonna 1953 tulos ohitti jopa myynnin kotimaassa. Onnistuminen Amerikan-markkinoilla oli suomalaisille kulutustuotteille siihen aikaan – ja yhä edelleen – aivan poikkeuksellinen saavutus, ja se oli myös ratkaiseva edistysaskel Sakon kehityksessä eteenpäin.

Yhä edelleen Sako on suurin eurooppalainen luodikoiden myyjä Pohjois-Amerikassa.

– Suomalaisuus on kova valtti Yhdysvalloissa sekä Kanadassa mutta myös EU:n alueella. Suomalaisuuteen liitetään laatu ja luotettavauus, Karjalainen perustelee.

Vuonna 1962 Suomen Kaapelitehdas Oy osti kasvavan yhtiön osakekannan SPR:ltä, ja vuosikymmenen lopulla Kaapelitehdas sekä Sako siirtyivät kehittyvän monialayhtiö Nokian omistukseen.

Sakolle 1960-luku oli kasvun vuosikymmen. Metsästysaseiden ja patruunoiden ohella yhtiö palasi sotilasaseiden pariin saatuaan puolustusvoimilta rynnäkkökivääritilauksen.

Sako Hunter 75 -kivääri oli Sakon ensimmäinen alusta asti suunnittelema ase, joka käänsi Sakon kurssin vahvaan nousuun ja avasi tien perinteikkään Berettan omistukseen.

Sako 75 -tuotesarja käänsi uudelleen kurssin nousuun

Vuonna 1986 Nokia sopi yhdessä valtio-omisteisen Valmetin kanssa yhtiöiden aseliiketoimintojen yhdistämisestä. Kolme asetehdasta – Riihimäen, Jyväskylän Tourulan ja Tikkakosken – käsittänyt Sako-Valmet Oy aloitti toimintansa vuoden 1987 alussa.

Uuden yhtiön oli kannattavuuden saavuttamiseksi karsittava vuosien ajan sekä toimintoja että työvoimaa. Sako Oy:ksi nimensä muuttaneessa yhtiössä oli 1990-luvun puolivälissä jäljellä enää metsästysaseiden ja patruunoiden tuotanto Riihimäen tehtailla.

Vuonna 1996 julkistettiin Sako 75 -tuotesarja, jolla oli asetehtaan tulevaisuudelle käänteentekevä vaikutus. Se oli Sakon ensimmäinen alusta alkaen suunnittelema ase, jonka menestys käänsi yhtiön kurssin vankkaan nousuun.

Tuotekehitysjohtaja Kari Kuparinen ja toimitusjohtaja Raimo Karjalainen todistavat hienoa hetkeä Sakon tehtaan ja Tikka-kivääreiden historiassa: Tikka T3 -kiväärin miljoonas kappale myytiin viime vuonna.

Berettan omistuksessa uudelle vuosisadalle – Tikkaa T3:a myyty yli miljoona kappaletta

Sako 75 -tuotesarja auttoi myös seuraavan merkittävän siirron tekemisessä, sillä vuosituhannen lopussa italialainen suuryhtiö Beretta kiinnostui Sakosta ja hankki sen osakkeet omistukseensa.

Suuri asealaan vihkiytynyt Beretta on siitä lähtien, eli viimeisen 21 vuoden ajan, tukenut Sakoa kehityksessä ja volyymin kasvattamisessa.

Suuri myyntimenestys on ollut Tikka T3, jonka miljoonannen kappaleen Sako myi viime vuonna. Harvaa luodikkoa on maailmassa myyty vastaavia määriä.

Sako lupaa tuoda markkinoille yhä kyvykkäämpiä kivääreitä.

Tätä on lupa odottaa: monikäyttöisyyttä & kyvykkyyttä

Viime vuonna yhtiö toi markkinoille uudistetun Sako S20 Hunter -luodikon. Teknisesti kehittyneen aseen lanseeraus osui sattuvasti samaan aikaan pitkän aikavälin tuotantoennätyksen kanssa.

– Vaikka Sako on globaali yritys, suomalaiset asiakkaat ovat todella lähellä sydäntämme. Meillä Sakossakin on paljon urheiluampujia ja metsästäjiä, joten yrityksen sisälläkin on paljon intohimoa tuotekehitykseen, kertoo tuotekehityspäällikkö Miikka Tamminen.

Tänä vuonna Sakon tuotannossa keskitytään erityisesti metsästystuotteisiin. Ihan vielä ei voi paljastaa, millaisia uutuuksia Sakolta on tulossa, mutta yksi varma trendi on monikäyttöisyys.

– Yksi ase voi soveltua erilaisiin harrastuksiin, ja samaan aseeseen voi esimerkiksi valita erilaisia kaliibereita. Tuotteen arvo kasvaa, kun samaa asetta voi käyttää moniin eri tarkoituksiin, Tamminen kertoo.

Myös uudenlaisia pinnoitteitta ja mekaanisia ratkaisuita on luvassa.

– Sako on perinteikäs pulttilukkokiväärivalmistaja, mutta lähivuosina markkinoille tulee uudenlaisiakin tuotteita sekä metsästäjille että urheiluampujille. Kiväärien lisäksi kehitämme laadukkaita oheistuotteita, Tamminen lupaa.

Sako-tuotteiden kyvykkyyttä hiotaan koko ajan kohti täydellisyyttä. Se tarkoittaa, että luodikoiden kanssa voi toimia yhä vaikeammissa ympäristöissä entistä helpommin ja ergonomisemmin.

– Tuotekehityksemme tavoite on, että parempaa ei ole olemassa kuin meidän kiväärimme, Tamminen kiteyttää.

Metsästäjät, urheiluampujat ja puolustusvoimat luottivat jo sata vuotta sitten Sakon kivääreihin, ja vuosikymmenten saatossa luottamus on ansaittu yhä uudelleen niin kotimaassa kuin muuallakin maailmassa. Myös Suomen presidenteillä on omat lukunsa Sakon kiinnostavassa ja vaiheikkaassa historiassa.