Maaseudun Tulevaisuus

Suomi tekee sen ihan itse

"Yhteiset säännöt ovat varsin venyvä käsite."

Suomalaiset poliitikot ja virkamiehet selittävät vaikeaselkoista ja käytännölle vierasta lainsäädäntöä usein Euroopan unionin syyksi.

On totta, että merkittävä osa meitä koskevasta lainsäädännöstä tulee EU:sta ja suomalaisten lainsäätäjien tehtävänä on kirjata ne omaan lainsäädäntöömme. Virkamiesten tehtävä on valvoa, että säädettyjä normeja myös noudatetaan.

Yhteisillä markkinoilla pitää olla yhteiset säännöt. Näyttää kuitenkin siltä, että näitä sääntöjä tulkitaan käytännössä hyvin eri tavalla.

Suomea pidetään EU:n mallioppilaana, koska meillä on tapana noudattaa sääntöjä ja normeja tarkasti. Jopa tarkemmin kuin alunperin on tarkoitettu. Tämä on liiankin tuttua sekä kotieläin- että kasvintuotantotiloilla.

Myös teurastamoiden lihantarkastuksessa näyttävät yhteiset säännöt olevan varsin venyvä käsite. Suomessa teurastamot voivat suurimmillaan joutua maksamaan moninkertaisia lihantarkastusmaksuja muihin EU-maihin verrattuna. Hintaerot ovat suuria myös Suomen sisällä.

Esimerkiksi himankalaiselle Pöntiön Lihatuotteelle tarkastaminen maksaa noin seitsemän euroa ruhoa kohden. Atrialle yhden sian tarkastaminen maksaa noin 2,2 euroa ja naudan tarkastaminen maksaa noin kahdeksan euroa.

Maksut eivät ole ainoa ongelma. Pöntiön Lihatuotteen toimitusjohtajan Markku Pöntiön mukaan paperien täyttäminen on mennyt Suomessa mahdottomaksi. (MT 16.2.)

Yksikönjohtaja Eeva-Riitta Wirta Evirasta muistutti Maaseudun Tulevaisuudessa EU-asetuksen edellyttävän, että lihantarkastus on maksullista ja laskun on katettava kaikki tarkastuksesta aiheutuneet kulut. Evira laskuttaa teurastamoja Suomessa tarkastushenkilökunnan palkat kerrottuna 1,95:llä. (MT 12.1.)

Kustannusten täysimääräinen perintä ei kuitenkaan ole EU:n vaatimus, vaan kustannusvastaavuudesta säädetään valtion maksuperustelaissa sekä maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa.

EU:n määrittämä tarkastusten minimitaksa on sianruhossa euro ja naudan osalta viisi euroa.

Esimerkiksi Ranskassa ovat käytössä minimitaksat. Ruotsissa pieniltä teurastamoilta peritään EU:n asettama minimitaksa ja isoimmilta 1,2 kertaa EU:n säästämä minimitaksa. Vaikka Tanskassa peritään teurastamoilta kaikki kustannukset, niin maksut jäävät neljänneksen alle Suomessa maksujen.

Saksassa kunnat päättävät tarkastusmaksuista osavaltioiden asettamien rajojen sisällä, mutta maksut ovat suurimmissa eläintuotanto-osavaltioissa EU:n minimitasolla. Puolassa maksut voivat jäädä alle EU:n määräämien minimirajojen.

Vapailla markkinoilla viranomaisten erilaiset määräykset ja niistä johtuvat kustannukset ovat todellinen ongelma.

Atrian teollisten prosessien johtajan Markku Hirvijärven mukaan erot tarkastusmaksuissa saattavat merkitä esimerkiksi sianlihassa 5–6 sentin hintaeroa Tanskaan ja Ruotsiin verrattuna. Pienten teurastamoiden kohdalla kustannusrasite on vielä moninkertainen.

Kotimainen maatalous ja elintarviketeollisuus joutuvat kilpailemaan avoimilla markkinoilla muiden EU-maiden kanssa ja kauppa käyttää kilpailutilannetta hyväkseen. Tietääkö kukaan EU:n ulkopuolelta tulevien tuotteiden tuotantotavat ja tarkastukset?

Kuinka on mahdollista, että kotimaiset lainsäätäjät haluaa omaehtoisesti vaikeuttaa tässäkin asiassa kotimaisten tuotteiden kilpailukykyä?

Eviran Wirtakin myöntää, että Suomen korkeammat maksut tuovat kilpailuetua muiden EU-maiden teurastamoille, mutta nykyisen lainsäädännön puitteissa tilannetta on kuitenkin vaikea muuttaa.

Näyttää siltä, etteivät lainsäätäjät ole olleet tehtäviensä tasalla. Toivottavasta tuleva eduskunta tietää mitä tekee.

 

 

Lue lisää

"Harvinainen tapaus", sanoo poliisi – Oulun seudun susikanta pieneni yhdellä yksilöllä lauantaiyönä

Aina ei saa sitä, mitä tilaa

Kiinan vientilupiin tuli ruuhkaa – lupaprosessit kestäneet vuosia

Suomalaiset ruokayhtiöt pelkäävät istua yhteiseen vientipöytään – "Mieluummin ei puhuta mitään eikä sovita mistään"