Talous

Purettavien sähkölinjojen alta vapautuu 100 000 hehtaaria metsää

Talous 27.11.2017

Sähköyhtiöt purkavat vuodessa ilmajohtoja 10 000 kilometriä ja peltopylväitä 150 000 kappaletta kymmenen vuoden ajan. Työaikaa poisto säästää pelloilla 150 työvuoden verran.


Kimmo Haimi
Jani Renkonen Turusta työskenteli viime viikolla Carunan kaapelinvetotyömaalla Vihdissä varsin märissä oloissa.
Jani Renkonen Turusta työskenteli viime viikolla Carunan kaapelinvetotyömaalla Vihdissä varsin märissä oloissa.
Kimmo Haimi
Caruna vetää kaapelia yli tuhat kilometriä vuodessa.
Caruna vetää kaapelia yli tuhat kilometriä vuodessa.

Sähkölinjojen alta vapautuu metsää Suomessa jopa 10 000 hehtaaria vuosittain kymmenen vuoden ajan, kun metsien läpi kulkevia ilmajohtoja uusitaan maakaapeleiksi tai siirretään teiden varsille.

Vuoteen 2028 mennessä metsää päästään kasvattamaan yli sadalla tuhannella hehtaarilla nykyistä enemmän, asiantuntija Esa Niemelä Energiateollisuudesta arvioi.

Jos puuston arvioidaan kasvavan viisi kuutiota hehtaarilla, metsien kasvu lisääntyy Suomessa puoli miljoonaa kuutiota vuodessa eli suurehkon sahan käyttömäärän verran. Metsien kokonaiskasvu Suomessa on 110 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Pääosa linjoista kulkee yksityismailla.

Metsäalan lisäksi peltotyöt helpottuvat, kun pelloilta poistetaan jopa 150 000 tolppaa vuosittain kymmenen vuoden ajan eli yhtensä 1,5 miljoonaa tolppaa.

Tolpat ovat vieneet viljelyalaa, ja niiden kiertäminen on aiheuttanut ajanhukkaa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus sekä Työtehoseura tutkivat asiaa 15 vuotta sitten. Niiden mukaan yksittäinen tolppa aiheuttaa viljanviljelyssä vähintään kymmenen minuuttia ajanhukkaa vuodessa.

Siten 1,5 miljoonan tolpan poisto säästäisi viljelijöiltä aikaa 250 000 tuntia vuodessa eli 150 työvuotta.

Peltopinta-alaa tolpista kertyy lisää parituhatta hehtaaria, jos yhden tolpan viemäksi pinta-alaksi lasketaan runsas kymmenen neliömetriä.

Niemelän mukaan kaapelia vedetään noin 10 000 kilometriä vuodessa, josta suurin osa kaivetaan maahan ja osa siirretään myrskytuhoilta parempaan turvaan teiden varsille. Sama määrä vanhoja ilmajohtoja puretaan metsistä ja pelloilta.

Kaapelointityöt ovat nyt kovassa vauhdissa, kun sähkö­yhtiöt varautuvat lain mukaisiin vaatimuksiin. Yhtiöt joutuvat jo nyt maksamaan korvauksia asiakkaille sähkökatkoista ja ehdot tiukentuvat vuoteen 2028 asti.

Kokonaisinvestoinnit kaapelointiin, muuntajiin ja muuhun linjojen rakentamiseen ovat 8,6 miljardia euroa vuoteen 2028 mennessä. Yhtiöt uusivat sekä 20 000 voltin keskijännite­linjoja että 400 voltin pienjännite­linjoja.

Eniten kaapeleita rakentaa Suomessa Caruna eli entinen Fortum Sähkönsiirto, jolla on noin viidennes Suomen sähkö­verkosta. Elenia eli entinen Vattenfall omistaa 15 prosenttia verkostosta.

”Yhden keskijänniteavo­johtolinjan leveys on noin 20 metriä. Keskimäärin vapautuvan alan leveydeksi voidaan laskea vähintään 10 metriä”, verkkopäällikkö Henrik Suomi Carunasta kertoo.

”Siten yhden kilometrin linjan purku vapauttaa vähintään yhden hehtaarin metsää kasvuun, todellisuudessa vähän enemmän”, Suomi arvioi.

Pienjännitelinjojen leveys on enintään viisi metriä, kun ne kulkevat yleensä metsän sisällä.

Carunalta linjoja vapautuu metsä- ja peltokäyttöön 1 000–1 500 hehtaaria vuodessa. Yhtiö toimii 86 kunnan alueella Uudellamaalla, Lounais-Suomessa, Pohjanmaalla ja Koillis-­Suomessa.

Suomi arvioi, että yksi peltotolppa on vienyt peltoalaa 10–20 neliömetriä riippuen siitä, onko siinä harus ja kuinka lähellä piennarta tolppa on ollut.

Pienjännitelinjat ovat olleet myös niin matalalla, että se on haitannut korkeimpien koneiden käyttöä.

”Pylväiden poistaminen pelloilta helpottaa viljelyä ja hukka­kauran leviäminen vähenee, kun linjoilla ei istu lintuja. Metsissä hakkuu helpottuu ja sähkön toimitusvarmuus paranee”, MTK:n asiantuntija Airi Kulmala sanoo.

Kulmalan mukaan kaapeloinnissa syntyy kuitenkin toisinaan haittoja maanomistajille huolimattoman työn ja esimerkiksi salaojituksen rikkoutumisen vuoksi.

”Salaojia ja niihin liittyviä rakenteita ei korjata kunnolla, ojarumpujen päät jäävät tukkoon, tielle jäävät painumat, kaapeli ei ole aina sovitussa syvyydessä. Ja korvauksista on usein erilaisia näkemyksiä”, Kulmala luettelee.

Tilanne on kuitenkin paranemassa, koska osa yhtiöistä, esimerkiksi Caruna, järjestää koulutusta linjojen suunnittelijoille ja urakoitsijoille. Suurin ongelma on Kullmalan mukaan, ettei tieto kulje yhtiöltä kaivinkoneenkuljettajalle, joka työn tekee.

”Kaapeloinnista sopimisen tulee olla avointa ja selkeää, ei sanelua”, Kulmala painottaa.