Talous

Etätöitä paiskitaan enemmän kaupungeissa kuin maalla – jatkuvaan etätyöhön liittyy paljon ongelmia

Etätyö on yleisintä asiantuntijatöissä, jotka keskittyvät kaupunkeihin. Pohjoisessa pitkät välimatkat lisäävät etätöitä.
Jukka Pasonen
Vuonna 2016 32 prosenttia suomalaisista teki etätyötä ainakin satunnaisesti.

Etätöistä on povattu helpotusta haja-­asutusalueille, mutta etätöitä tehdään edelleen eniten pääkaupunkiseudulla, kertoo erityisasiantuntija Erno Mähönen työ- ja elinkeinoministeriöstä. Myös pohjoisessa tehdään paljon etätöitä.

”Luultavasti nämä ovat aika erityyppisiä tapauksia. Pohjoisessa pitkien etäisyyksien takia etätyö on käytännöllinen ratkaisu. Asiantuntijatyö taas on niin keskittynyttä pääkaupunkiseudulle, joten se näkyy väkisin myös etätyön tekemisessä”, Mähönen sanoo.

Etätöitä tehdään ylivoimaisesti eniten asiantuntijatyössä, minkä vuoksi etätyöt ylipäänsä ovat yleisimpiä kaupungeissa kuin kunnissa.

Vuonna 2016 suomalaisista 32 prosenttia teki etätyötä ainakin satunnaisesti. Edellisvuoteen verrattuna määrä kasvoi 6,7 prosenttiyksikköä, mikä on merkittävän paljon edellisiin vuosiin nähden.

Tilastopiikki selittynee valtiosektorilla, jonka etätyökäytäntöjä yhtenäistettiin pari vuotta sitten. Yleisintä etätyö onkin valtiolla ja yksityisellä palvelusektorilla. Ylemmistä toimihenkilöistä etätöitä teki lähes kaksi kolmesta, kun taas työntekijöillä se on varsin harvinaista.

Päivittäin etätöitä tekee vain kolme prosenttia suomalaisista.

”Nämä ovat aika poikkeustapauksia. Ihmisillä saattaa olla esimerkiksi terveydellisiä syitä, vaikka katkennut jalka, jonka vuoksi he tekevät päivittäin etätöitä.”

Mähönen huomauttaa, että päivittäinen etätyö ei ole monellakaan alalla tavoite. Siihen liittyy paljon ongelmia.

”Jos istuu kotona päivittäin tietokoneella keittiönpöydän ääressä, se ei välttämättä ole työergonomian kannalta kovin hyvä.”

Myös tiedonkulku saattaa olla haastavaa, jos kollegat näkevät vain harvoin kasvokkain. Mähösen mukaan yleisintä onkin pitää etäpäivä kerran viikossa tai kahdessa viikossa.

”Etätyö tuo työntekijälle autonomiaa, mutta myöskään liika etätyö ei ole hyvä asia. Suomessa tästä ei vielä keskustella, mutta Ruotsissa jo pohditaan, onko etätyötä jopa liikaa.”

Työnteon tapojen muutoksen rinnalla muuttuu myös Suomen elinkeinorakenne. Tilastokeskuksen mukaan 2000-luvulla työpaikat ovat vähentyneet muun muassa maa-, metsä- ja kalataloudessa, kaivostoiminnassa sekä teollisuudessa.

Lisää työllisiä on tullut puolestaan esimerkiksi terveys- ja sosiaalipalveluihin, liike-elämän palveluihin, informaatioon ja viestintään sekä taiteeseen ja virkistykseen.

Tulevaisuudentutkija Aleksi Neuvonen Demos Helsingistä näkee, että työelämän muutos jatkuu vielä pitkään.

”Keskeinen suunta on se, että pysyviä ammattikuvia on entistä vähemmän. Työnkuvan jatkuva muokkautuminen on enemmän normi kuin aikaisemmin”, Neuvonen sanoo.

Hänen mielestään on vaikeaa lähteä neuvomaan niin sanottua varmaa työllistäjää perinteisten koulutusalojen joukosta, sillä tiettyä alaa tärkeämpiä ovat taidot, joita voi hyödyntää monenlaisissa töissä. Tällaisia kehitettäviä vahvuuksia ovat esimerkiksi yhteistyötaidot sekä uteliaisuus uutta kohtaan.

Neuvosen mukaan monet rutiininomaiset työtehtävät tullaan jatkossa automatisoimaan, aivan kuten on käynyt jo teollisuudessa.

”Varmimpia ratkaisuja ovat työtehtävät, jotka perustuvat vuorovaikutuksen kehittymiseen, ihmisten väliseen selittämiseen, organisaation kehittämiseen sekä luovuuteen. Työt ovat hyvin käsi­työmäisiä, ja yhteiskuntatieteelliset sekä humanistiset alat tulevat olemaan tärkeitä.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ministeriö arvioi: Suomen talouskasvu hidastuu ja investoinnit uhkaavat lykkääntyä

Miljoona virkaa: Kompetenssin kirous

Tulevaisuuden työelämän keskiössä on luottamus