Talous

Yrittäjä: Kuititon kauppa rehottaa maalla – kaupunkilaiset teettävät "hommia" eikä oikeita töitä

Talous 08.12.2018

”Karhinen saisi helposti kasaan 250 miljoonaa ja maatilat lisää toimeentuloa, jos työt tehtäisiin rehellisesti.”


Jukka Pasonen
Mäki-Hakolan mukaan on selvää, että jos kyseessä on liiketoiminta, työstä annetaan kuitti ja maksetaan verot.

Maaseudun Tulevaisuuden toimitukseen soitti yrittäjä, jolla olisi ratkaisu ruokaketjun reiluutta selvittävälle Reijo ­Karhiselle. Karhinenhan koettaa saada 500 miljoonaa euroa lisää maatalouden yrittäjätuloon.

Yrittäjän, joka esiintyy tässä jutussa poikkeuksellisesti nimettömänä, ratkaisu on tämä: lopetetaan maaseudun kuititon kauppa, aletaan ottaa töistä oikea hinta ja toimia samoilla peli­säännöillä kuin kaupungissa.

Yrittäjä on laskenut, että jos maatiloja on 50 000, niistä noin 15 000–20 000 on riittävän isoja tuomaan elannon perusmaataloudesta ja tuotannossaan erikoistumalla, 10 000 käy tilan ulkopuolella töissä, mutta loput ovat niin pieniä, että lisätuloja tarvitaan.

”Jos nämä 25 000 tilaa saisivat kymppitonninkin vuodessa lisää tuloa, siinä se olisi, 250 miljoonaa euroa. Mutta ne eivät saa, kun täällä maalla tehdään pimeää työtä. Sirkkelit soivat ja klapikoneet jyskyttävät, kun minäkin lähden muualle töihin ja oma kalusto seisoo liikaa toimettomana.”

Kalusto seisoo, koska työtä kyllä tehdään, mutta kuititta. Yrittäjän mukaan eläkkeellä, työttömyyskorvauksilla tai perustoimeentulolla elävät ihmiset urakoivat itselleen käteis­kaupalla lisätienestejä, joita teettää kaupunkilainen. Tämä maksukykyinen mökkiläinen haluaa työn halvalla ja kuvittelee tekevänsä palveluksen.

”Ajatellaan, että käteiskauppa on win-win. Mutta eihän se ole! Jos kylällä parikin maanviljelijää saisi tehdä omalla kylällään mökkiremontit, laiturit, kunnossapidot ja konetyöt, pimeää työtä ei olisi ja maatalousyrittäjät saisivat lisää toimeentuloa maatalouden ulkopuolelta. Tilojen kokonaisuutta ei pelasta se, mitä lihasta tai maidosta maksetaan, koska volyymi on liian pieni toimeentulolle.”

Lisätyötä olisi erityisesti Järvi-­Suomessa Lahdesta Ouluun, jossa mökkejä on paljon ja asialla yksityiset ihmiset. Pienet maatilat nousisivat lisätulojen turvin plussalle ja voisivat alkaa kehittää toimintaansa.

Niin kauan kuin elämä on selviytymiskamppailua, kehittämiseen ei ole resursseja, yrittäjä sanoo.

”Mutta kun markkina ei ole terve, maalla itketään huonoa kannattavuutta ja työttömyyttä. Pimeä markkina ei ole kehittyvä eikä kestävä.”

Yrittäjä on kysellyt asiaa ministereiltä ja ely-keskukselta, ja vastaus on ollut lähinnä ”sellaista maalla on” -hymistelyä. Aihe on poliittisesti epäsuosittu: poliitikot eivät uskalla puuttua eivätkä poliitikoiden rahanjaosta riippuvaiset virkamiehet.

Yrittäjä on itse kyllästynyt tarjoamaan palveluksiaan, kun niitä pyydetään aina käteisellä. Hän työskenteleekin mieluummin ulkopuolisella työnantajalla ja tekee pyynnöstä kotikulmillaan ne työt, jotka verollisella hinnalla saa. Hänen etuinaan ovat paikallisuus, joustavuus ja sopiva kalusto.

”Sanon kysyjille aina, että teen työt, mutta lasku tulee perässä. Minulle vastataan, että älähän nyt, tämä on niin pieni homma, ei nyt sotketa tähän verottajaa”, hän kuvaa käytyjä keskusteluja.

”Kysyn ihmisiltä, että luuletteko, että ylitätte jonkun rajan, kun tulette tänne maalle. Sanon, että tämä ei ole mikään intiaanireservaatti, vaan täällä on ihan samat säännöt kuin kaupungissakin. Tässä on periaatteellinen asenneongelma, sillä työ maalla on aivan yhtä arvokasta kuin kaupungissa.”

Yrittäjää ihmetyttää, että harmaasta taloudesta puhuttaessa rötöstelijänä pidetään työn tekijää eikä teettäjää, joina on hänen tietojensa mukaan niin poliisia kuin professoriakin. Hän tietää, ettei verottaja ryhdy toimiin, jos käytössä on vain työn teettäjän mutta ei tekijöiden nimet.

Ongelma ei ole ihan pieni, sillä maaseudulla yli puolessa työtapahtumista työantajana on yksityishenkilö, yrittäjä huomauttaa. Hän hämmästelee samalla sitä, että verottajan mielestä kotitalousvähennys hoitaa pimeän työn.

Kun maan tapa on tämä, mitkään aktiivimallitkaan eivät pure.

”Ei sanktioista kannata välittää, kun saa muualta satasia tai tonneja käteen.”

Räikeimpänä käteiskauppa rehottaa yrittäjän mukaan polttopuukaupassa.

”Kolme neljästä myydystä klapista on tässä maassa pimeitä. Klapikaupan ongelman on myöntänyt minulle useampi ministeri turuilla ja toreilla.”

Yrittäjä arvelee, että Lapissa touhu on rehellisempää, koska polttopuita ja palveluita ostavat yritykset.

Myös tienhoitokunnat ovat yrittäjän mukaan teettäneet töitä kuittaamalla osakkaan maksuvelvollisuutta tiekunnalle tehdyillä töillä.

”Aina kysytään, että onko työnantaja ”sellainen työnantaja”, että työnantajamaksu pitää maksaa. Mikä on ”sellainen työnantaja”? Ainoat talkoot ovat sellaiset, joissa raha ei liiku”, yrittäjä sanoo ja toivoo uuden palkkarekisterin selkeyttävän tilannetta.

”Perusvelvollisuudet eivät silti muutu. Jos ei halua olla työnantaja, voi olla asiakas ja maksaa laskun ilman työnantajavelvoitteita.”

Verojen rajana on 1 500 euroa

Kotitalous voi teettää töitä palkkaamalla henkilön, yrityksen tai yrittäjän, jolloin koti­taloudesta tulee työnantaja erilaisine velvollisuuksineen.

Jos palkkaa maksetaan yhdelle tai useammalle henkilölle yhteensä alle 1 200 euroa vuodessa, palkasta pidätetään työntekijän työttömyysvakuutusmaksu ja tehdään vuosi-­ilmoitus verottajalle.

Jos summa on yli 1 200 euroa vuodessa, työnantajan pitää ottaa tapaturmavakuutus ja maksaa työttömyysvakuutusmaksut.

Jos palkkaa maksetaan yhdelle henkilölle enintään 1 500 euroa vuodessa, palkasta peritään työntekijän osuus työttömyysvakuutusmaksusta ja työeläkemaksusta ja tehdään vuosi-­ilmoitus. Veroja ei ole pakko periä eikä maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Jos palkkaa maksetaan yhdelle henkilölle enemmän kuin 1 500 euroa vuodessa, palkasta pitää periä myös verot ja maksaa työeläke­maksut ja sairausvakuutusmaksu sekä työntekijän ja -antajan työttömyysvakuutusmaksut, ottaa työtapaturma- ja ammatti­tautivakuutus sekä tehdä kausivero- ja vuosi-ilmoitus.

Kotitalousvähennystä voi saada yrityksen tekemän työn osuudesta enimmillään 2 400 euroa vuodessa. Vähennys on henkilökohtainen.

Verottajan verkkosivuilta löytyvät tarkat ohjeet maksuista ja useista palveluista laskurit palkan ja sivukulujen laskentaan.

Lue myös (MT Plus): Viranomaiset: Maaseudun harmaasta työstä ei ole näyttöä

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT