Talous

Nöyryyttäminen heikentää työkykyä - taustalla arvottomuuden tunne

Talous 06.05.2017

Kun työnteko tuntuu lannistavalta puurtamiselta, taustalla on usein tiedostamaton kokemus oman arvon menetyksestä.


Työssä voi kokea nöyryytystä kahdella eri tavalla: joko ihmisten välisissä suhteissa tai itse työssä.

Motivaation häviäminen, voimattomuus ja epämääräinen tylsistyminen ovat tuttuja tunteita monelle työntekijälle. Sen sijaan niiden taustalla olevat syvemmät syyt jäävät usein huomaamatta.

Psykiatri Juhani Mattilan mukaan kyse on lähes aina siitä, että työntekijä kokee itsensä arvottomaksi.

Mattila on juuri julkaissut kirjan nöyryyttämisestä. Aiheesta hän kiinnostui pitkän psykiatrin uransa aikana tehtyjen havaintojen perusteella. Potilastyössään hän on huomannut, että nöyryytetyksi tuleminen on hyvin tavallista työpaikoilla, mutta vain harvoin ihminen itse tiedostaa sitä.

”Oman arvon menettäminen voi hävettää niin, ettei ihminen mielellään ajattele sitä. Lisäksi töissä saattaa olla niin kiire, ettei ole aikaa pysähtyä miettimään, miltä jonkun toisen ikävä sutkaus itsestä tuntui.”

Yhdestä asiasta Mattila on kuitenkin varma: nöyryyttävät kokemukset täytyy käsitellä, jotta ne eivät jäisi alitajuntaan vaikuttamaan.

”Jos vihan vain tukahduttaa sisälle, se vie elämänilon ja motivaation.”

Mattilan mukaan työssä voi kokea nöyryytystä kahdella eri tavalla: joko ihmisten välisissä suhteissa tai itse työssä. Ihmisten välisissä nöyryytyksissä esimies tai työkaveri sanoo jotain halveksivaa, mikä vie työntekijältä kokemuksen omasta arvokkuudesta ja osaamisesta. Sen seurauksena hän kokee olevansa huonompi kuin muut.

Nöyryytykset voivat olla hyvin eritasoisia. Loukkaantumista voi aiheuttaa esimerkiksi työkaverin tai esimiehen syytös siitä, että jonkin työn alla olevan tehtävän olisi pitänyt olla valmis jo aikoja sitten.

”Syö työmotivaatiota, jos on yrittänyt parhaansa, mutta joku toinen tulee vinoilemaan siitä huolimatta. Pienistäkään huomautteluista ei aina pääse nopeasti yli.”

Pahimmillaan työpaikalla tapahtuva nöyryytys voi olla pitkäkestoista työpaikkakiusaamista, joka yleensä tarkoittaa sitä, että jotakuta työntekijää ei huomioida ollenkaan. Muut voivat käyttäytyä kuin häntä ei olisi olemassakaan.

”Syrjitylle ei esimerkiksi kerrota kaikkia työpaikan asioita tai hänen mielipiteitään ei kuunnella. Häntä ei myöskään kutsuta mukaan, kun muut lähtevät työpäivän jälkeen viinilasilliselle.”

Jos voi työssään huonosti, Mattila suosittelee pysähtymään miettimään, mistä on kysymys. Mikä työpaikalla on tuntunut pahalta? Kuka tai mikä kivun on aiheuttanut?

”Jos jokin asia on jäänyt jäytämään, siitä kannattaisi puhua rohkeasti työkavereiden tai esimiehen kanssa.”

Mattila kannustaa näyttämään oman suuttumuksensa ja haavoittuvuutensa avoimesti.

Liiallinen kiltteys ja vihan tukahduttaminen johtavat vain trauman pitkittymiseen ja ennen pitkää uupumiseen.

”On hyvä myöntää loukanneelle ihmiselle, että hänen sanansa tai käytöksensä satuttivat. Samalla hän saa mahdollisuuden pyytää anteeksi. Vilpitön anteeksipyyntö voi korjata koko tilanteen.”

Usein nöyryyttävää kokemusta ei kuitenkaan tiedosteta ja oteta todesta. Esimies tai työkaveri saattaa selittää tilanteen pois esimerkiksi sanomalla, että toinen otti tilanteen liian herkkänahkaisesti.

”Kipu on aina merkki siitä, että jotain on pielessä. Se kannattaa ottaa todesta.”

Kipu voi tuntua vielä entistä pahemmalta, jos on samankaltaisessa tilanteessa haavoittunut aiemminkin. Silloin ihminen voi alkaa pelätä uusia vastaavia tilanteita. Esimerkiksi esiintyminen tai jo töihin meneminen saattavat alkaa pelottaa.

Jos nöyryyttävä tilanne jatkuu pitkään eikä esimiehen kanssa keskustelu auta, Mattila suosittelee hakemaan apua työterveyshuollosta tai työpaikan luottamusmieheltä.

Myös keskustelu luotettavan ystävän kanssa voi auttaa.

”Yksin asiaa ei kannata jäädä hautomaan.”

Suurin vastuu työpaikalla tapahtuvien nöyryytysten torjunnasta on Mattilan mukaan esimiehillä.

”Työnantajan kannattaa huolehtia työntekijöiden viihtyvyydestä. Jos työnantaja suhtautuu kunnioittavasti työntekijöihinsä, eikä töissä ole pelkoa nöyryyttämisestä, työntekijät antavat yleensä parastaan.”

Monella työpaikalla Mattilan mukaan kuitenkin suositaan äänekkäitä ja ulospäin suuntautuneita työntekijöitä. Silloin hiljaiset, tarkat ja vastuulliset työntekijät jäävät usein vaille ansaitsemaansa kiitosta.

”Valitettavasti hiljaiset jäävät helposti äänekkäämpien varjoon. Pitemmän päälle se voi olla hyvin turhauttavaa, sillä jokainen kaipaa kiitosta omasta työstään.”

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT