Tiede & tekniikka

Lohi palaa purkamalla patoja

Suomessa voitaisiin ottaa mallia kansalaiset ja yritykset osallistaneesta patojenpurkuhankkeesta Yhdysvalloissa.

Viime aikoina on käyty paljon keskustelua sekä vanhoista vesivoimaloista että uusista padoista. Suomessa jokia on valjastettu laajamittaisesti energiantuotannon vuoksi. Perusteluina on ollut myös tulvaturvallisuus. 2000-luvulla useammat hallituksemme riippumatta poliittisesta suunnastaan ovat nimenneet kärkikohteikseen vaelluskalojen tilan kohentamisen. Nousuesteiden purkutoiveita, kalateitä ja jopa ensimmäisiä patojenpurkuhankkeita on vireillä Inarista Etelä- ja Pohjois-Karjalaan ja Uudellemaalle.

Mitä kuitenkaan tiedämme patojen purkamisesta ja niiden vaikutuksista? Tieteellistä tietoa patojen purkamisen vaikutuksista on kertynyt jo vuosikymmenen ajan.

Olen viimeisten neljän vuoden ajan työskennellyt kollegani Jeff Dudan kanssa aiheen parissa. Hän on ollut mukana maailman suurimpiin kuuluvassa patopurkuoperaatiossa Elwha-joella Washingtonin osavaltiossa 2011–2014.

Elwha oli ennen patoaikaa kuuluisa jopa 50-kiloisista tyynenmerenlohistaan, joita Lower Elwha -alkuperäiskansa oli erikoistunut pyytämään.

72 kilometriä pitkällä Elwha-joella padot estivät vaelluskalojen nousun 80 vuoden ajan. Petojen purun mahdollisti vihdoin patojenpurkulaki, jolloin valtio osti padot ja läheiselle sahalle järjestettiin korvaavia energianlähteitä. Paikallista yrittäjyyttä tuettiin siirtymävaiheessa. Valtio käytti rahaa ainakin 300 miljoonaa dollaria.

Läheisen Port Angelesin kaupungin asukkaat vastustivat aluksi padon purkua, mutta tupailtojen ja kunnalliskeskustelun kautta asukkaat ymmärsivät kasvavan turismin ja luonnon painoarvon suhteessa sähköntuotantoon.

Patojen purkupäätöstä voidaan siis pitää ison kansalaiskeskustelun tuloksena, jossa valtion rahoitusosuudella oli merkittävä osansa.

Mikä oli vaikeinta? Teknisesti tekoaltaiden taakse kertynyt valtava sedimenttimäärä ja sen jaksottainen ohjaaminen alavirtaan oli huikea kokonaisuus. Suistoon kuuluva lajisto palautui noin kolmen vuoden kuluessa. Entisten tekoaltaiden keskelle virtasi nopeasti luonnon oma uoma.

Entäs lohet? Tavoitetila on, että Elwhaan palaa aikanaan 400 000 lohta kutemaan. Ne palauttavat samalla luoteisrannikon lauhkeiden sademetsien ravintoketjun ja typen kierron.

Amerikankoskikara, karhut, valkopäämerikotkat ja muut lohesta riippuvaiset lajit ovat runsastuneet ylävirralla purkamisen jälkeen. Ensimmäisten viiden vuoden aikana eri lohilajeista useimmat ovat palanneet.

Elwhan kokemukset ovat tärkeitä, kun pohditaan, mitä padoille voidaan tehdä isossa mittakaavassa ja miten jokia ennallistetaan.

Tero Mustonen on kalastaja, dosentti ja yksi IPCC:n ilmastoraportin pääkirjoittajista.

Patojen purkupäätöstä voidaan pitää ison kansalaiskeskustelun tuloksena.

Lue lisää

Tenojoella jälleen heikko lohivuosi – alamäen syystä ei olla varmoja, mutta ongelma saattaa olla merialueilla

Uhanalainen taimen kutee ja lisääntyy WWF:n ja K-ryhmän kunnostamissa virtavesissä

Kurkista kalakameralla harvinaista näkyä – WWF asensi vedenalaiskameran kuvaamaan äärimmäisen uhanalaisten järvilohien kutupuuhia Hiitolanjoella

Kausittainen asuminen maaseudulla edellyttää aluepolitiikan vahvistumista