Tiede & tekniikka

Arvotutkimus paljasti: Viljelijät eivät ole ”perinteisesti ajatteleva” väestönosa eikä kaikkia viljelijöitä yhdistäviä arvoja ole edes olemassa

Yhteiskunnallista vakautta viljelijät arvostavat yleisesti, mutta saman arvon jakavat myös muut suomalaiset.
Viljelijät ovat heterogeeninen ryhmä – myös arvoiltaan.

Yleisen käsityksen mukaan viljelijät ovat arvoiltaan traditionaalinen eli ”perinteisesti ajatteleva” väestönosa. Perinteisistä arvoista puhuttaessakin viitataan usein juuri talonpoikaisiin arvoihin.

Käsitys perinteisistä viljelijöistä istuu kansassa niin syvällä, että se hiipii tämän tästä kyseenalaistamattomaksi taustaoletukseksi vaikkapa lehtijuttuihin.

Ihan tuulesta temmattu ajatus ei sinänsä ole ollut. Useissa menneiden vuosikymmenten aikana tehdyissä tutkimuksissa viljelijöiden on todettu olevan konservatiivisempia ja vähemmän avoimia muutoksille kuin väestö keskimäärin.

Tuore, arvovaltaisessa sosiaalipsykologian alan julkaisussa Journal of Community and Applied Social Psychologyssa heinäkuussa julkaistu suomalaistutkimus kuitenkin osoittaa, että nykyviljelijöiden osalta käsitys on korkea aika päivittää.

Luonnonvarakeskus Luken tutkijan Jaana Sorvalin tutkimuksen perusteella voidaan jopa todeta, että – ehkä jopa hieman yllättäen – kaikkia suomalaisviljelijöitä yhdistävää arvoperustaa ei oikeastaan edes ole.

”Vaikka viljelijäväestön keskuudesta onkin toki löydettävissä paljon yhtäläisyyksiä, viljelijöiden arvoissa on samanlaista vaihtelua kuin suomalaisten keskuudessa ylipäätään”, tutkija korostaa.

Sorvalin tutkimus on laajin koskaan toteutettu tutkimus suomalaisviljelijöiden arvoista.

Tutkimuksen teoriapohjana on sosiaalipsykologi Shalom H. Schwartzin kehittämä arvoteoria, jossa ihmistoiminnan taustalla vaikuttavat arvot jaotellaan 19 perusarvoon.

Schwartzin teoria on Sorvalin mukaan ”todella jykevä tieteellinen työkalu”, jota on kehitetty vuosikymmeniä ja hyödynnetty valtavassa määrässä tutkimuksia ympäri maailmaa. Vaikka dataa onkin vuosikymmenten varrella kertynyt lukemattomista ihmisryhmistä, samassa mitassa viljelijöitä ei ole sen avulla ennen tutkittu, ei Suomessa eikä maailmallakaan.

”Sveitsissä viljelijöitä on tutkittu saman teorian aiemman, yksinkertaisemman version pohjalta, ja otoskin on ollut pienempi kuin nyt.”

Yksi Schwartzin teorian 19 perusarvosta on yhteiskunnallinen vakaus. Se on harvoja niistä arvoista, jotka Sorvalin tutkimuksen perusteella ovat tyypillisiä valtaosalle suomalaisviljelijöistä.

Miksi juuri yhteiskunnallinen vakaus ja turvallisuus nousee valtaosaa yhdistäväksi arvoksi?

”Se ei yhdistä vain viljelijöitä vaan suomalaisia ylipäätään. Se on noussut esiin aiemmissakin tutkimuksissa”, Sorvali perustelee.

Suomalaisten kollektiivista turvallisuuden kaipuuta on aiemmissa tutkimuksissa selitetty esimerkiksi Suomen lyhyellä historialla itsenäisenä kansakuntana ja uhkaavaksi koetulla naapurimaalla.

Yhteiskunnallisen vakauden jälkeen seuraavaksi yleisimpiä arvoja viljelijöiden keskuudessa ovat hyväntahtoisuus-luotettavuus ja itseohjautuva toiminta.

Merkillepantavaa Sorvalin mukaan on myös kahden yksilön itseohjautuvuuteen liittyvän arvon – toiminnan ohella itseohjautuva ajattelu – korostuminen. Tämä merkitsee, että yrittäjähenkisyys on viljelijöiden keskuudessa hyvin tärkeä arvo.

Toisaalta niin ikään yrittäjähenkisyydestä viestiviä arvoja, suoriutuminen ja virikkeellisyys, esiintyy viljelijöiden keskuudessa hieman vähemmän.

Sorvali tarkasteli tutkimuksessaan myös sitä, millaisia eroja viljelijöiden arvoissa oli heidän muiden ominaisuuksiensa perusteella.

Tulokset osoittavat, että erot liittyivät sosio-demografisiin ominaisuuksiin. Sosio-demografisia ominaisuuksia ovat sellaiset väestöryhmiin liittyvät ominaisuudet kuten sukupuoli, ikä, koulutustaso, ammatti ja tulotaso.

Tutkimuksen perusteella erot esimerkiksi nais- ja miesviljelijöiden välillä olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä eli ne eivät johdu sattumasta.

Samoin eroja on – odotusten mukaisesti – ikäluokkien välillä.

”Naisten osalta korostuivat universalismi-arvot, kun taas miehillä korostuivat sille vastakkaisina pidetyt itsensä korostamista koskevat arvot. Nuorten kohdalla korostuu mielihyvän tavoittelu, kun taas vanhimmassa ikäryhmässä korostuivat perinteet ja universalismi.”

Korkeakoulututkinnon suorittaneet viljelijät taas arvostavat itsensä korostamista enemmän kuin viljelijät, joilla on ainoastaan perustason koulutus.

Sen sijaan tuotantosuunta ei ollut Sorvalin tutkimuksen perusteella arvoja selittävä tekijä. Arvot eivät siis riippuneet siitä, mitä tuotantosuuntaa viljelijä edustaa. Myöskään tilan maantieteellisellä sijainnilla ei ollut juurikaan vaikutusta viljelijöiden arvoihin.

Koulutuksen ja iän suhteen on Sorvalin mukaan otettava huomioon, että ikä vaikuttaa sekä viljelijöiden koulutustasoon että tuloihin. Kahdessa nuorimmassa ikäryhmässä vastaajien koulutustaso oli korkeampi kuin kahdessa vanhimmassa ikäryhmässä, ja osaltaan tämä heijastui myös viljelijöiden tuloihin: korkea koulutus nostaa myös tuloja.

”Ei siis ole mahdollista määrittää tarkasti, mikä on ensisijainen syy eri ryhmien arvoeroihin.”

Mitä merkitystä arvoilla sitten on? Miksi viljelijäväestön arvoja kannattaa tutkia?

Sorvali korostaa arvojen vaikuttavan kaikkeen toimintaamme, sekä tietoisesti että tiedostamattamme. Arvoilla on samaan tapaan vaikutusta omiin tulkintoihimme kuin vaikkapa henkilökohtaisella historiallamme, kokemuksillamme ja meitä ympäröivällä kulttuurilla.

”Ihmiset havaitsevat ja tulkitsevat aivan saman tapahtuman tai asian hyvinkin eri tavoin juuri siitä riippuen, millaiset heidän arvonsa ovat.”

”Arvojen kautta voimme ymmärtää sitä, miksi joku meidän mielestämme järkevältä tuntuva ihminen ajattelee meidän omasta näkökulmastamme hämmentävällä tavalla.”

Sorvali kuitenkin muistuttaa, että arvoja ei voi panna paremmuusjärjestykseen ja luokitella oikeiksi tai vääriksi, sen paremmin kuin ihmisiäkään heidän omien arvojensa perusteella.

”Arvot ovat myös varsin pysyviä eli ne eivät helposti muutu. Kaikkein vähiten ne muuttuvat käskemällä.”

Sorvali keräsi suomalaisviljelijöiden arvoja koskevan tutkimusaineistonsa vuonna 2018 osana laajempaa kyselyä, joka koski viljelijöiden näkemyksiä viljelykäytännöistä, ilmastonmuutoksesta ja maatalouden tulevaisuudesta Suomessa. Kyselyyn vastasi 4 401 viljelijää.

Koska arvotutkimus toteutettiin osana viljelijöiden ilmastoasenteita kartoittanutta kyselyä, sen yhteydessä oli luontevaa myös arvioida erilaisten arvojen merkitystä viljelijöiden ilmastonmuutosta ja siihen varautumista tai sen torjumista koskevien asenteiden näkökulmasta.

Sorvalin mukaan kytkös ilmastoa koskevan huolen ja viljelijöiden ilmaisemien arvojen välillä oli löydettävissä. Näin siitäkin huolimatta, että viljelijöiden keskuudessa oli hajontaa suhteessa universalismi-arvoihin, joihin ympäristöhuolet tyypillisesti liittyvät.

”Toisaalta on todettu, että myös universalismille vastakkaiseen arvoon eli mielihyvän tavoitteluun voi liittyä halu suojella ympäristöä. Tällöin sen perusteena on ennen muuta suojella ympäristöä yksilön itsensä takia”, Sorvali kuvailee.

”Ilmastonmuutos ei kuitenkaan vielä näy niin konkreettisesti ihmisten elämässä ja arjessa, että se tällä tavalla nousisi ohjaamaan hedonististen ihmisten toimintaa.”

Jotta viljelytapoihin ja maataloustuotannon muutoksiin vaikuttavaa politiikkaa kyettäisiin paremmin edistämään, arvojen, ympäristönäkökohtien ja viljelykäytäntöjen välistä yhteyttä tulisi tutkia lisää ja nykyistä tarkemmin, Sorvali linjaa.

Lue lisää

Kysymys ilmastonmuutoksesta kääntyy päälaelleen poliittisessa ilmastossa, varoittaa vihreiden entinen puheenjohtaja: "Ei ole pilkuntarkkaa, millä perustein kriisiä lähdetään torjumaan"

Poliittisen ilmaston on muututtava

Viljelijät epäilevät hieman aiempaa useammin tieteellistä tietoa ilmastonmuutoksesta – puolet katsoo muutoksen olevan ainakin osittain luonnollista vaihtelua

MT-kysely: Kuusi kymmenestä suomalaisesta pitää kotia, uskontoa ja isänmaata hyvänä pohjana elämälle — nuoristakin puolet jakaa perinteiset arvot