Lämpeneviin kasvukausiin pitää sopeutua ripeästi - Tiede & tekniikka - Maaseudun Tulevaisuus
Tiesitkö? Voit lukea viikossa 3 artikkelia ilman tilausta - hanki rajaton lukuoikeus nyt 9,90€/kk
Tiede & tekniikka

Lämpeneviin kasvukausiin pitää sopeutua ripeästi

Lämpösummat ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet Suomessa merkittävästi.
Markku Pulkkinen
Härkäpapua viljeltiin ennen 2000-lukua vain hyvin pieniä määriä.

Kasvukauden lämpösummakertymien kasvu paljastui, kun Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Lauri Jauhiainen vertasi osittain päällekkäisiä seurantajaksoja, vuosia 1970‒2000 ja vuosia 1985‒2015 toisiinsa.

Esimerkiksi Uudellamaalla todennäköisyys sille, että lämpösummaa kertyy syyskuun loppuun mennessä 1 300 astetta, on nyt lähes 80 prosenttia. Edellisellä jaksolla se oli runsaat 30 prosenttia.

Itä-Suomessa, Maaningalla todennäköisyys vähintään 1 200 asteen kertymiseen on kasvanut noin 20 prosentista lähes 60 prosenttiin.

Pohjois-Pohjanmaalla, Haapavedellä 1 100 asteen lämpösummakertymä oli ennen varsin harvinainen, mutta toteutuu nyt jo yli 60 prosentin todennäköisyydellä.

"Yksittäiset vuodet ovat aika erilaisia, mutta iso kuva on, että lämpösummissa on tapahtunut aika systemaattinen muutos. Esimerkiksi Maaningalla nykyisin tyypilliset kasvukaudet ovat sellaisia, jotka olivat tyypillisiä Etelä-Suomessa muutamia kymmeniä vuosia sitten", sanoo Jauhiainen.

"Sellaisia huonoja ja hankalia vuosia, kuin oli 1970-luvulla, on nykyisin harvemmin."

Jauhiaisen mukaan 1960–1970-luvulta lähtien suurimmat muutokset lämpötiloissa näyttävät tapahtuneen alkutalvesta eli joulu-, tammi- ja helmikuussa. Myös syksyt ovat lämmenneet.

"Etelä-Suomessa lumipeitteen todennäköisyys pienenee rajusti. Talven leutous voi olla ongelma, jos ei ole lunta kasvustojen suojana", Jauhiainen sanoo.

Ilmaston lämpeneminen ja kasvukauden piteneminen tuovat suomalaiselle maataloudelle uusia mahdollisuuksia. Se kuitenkin edellyttää sopeutumista uudenlaisiin olosuhteisiin.

"Viljelijät ovat jo sopeutuneet muutokseen siinä mielessä, että kylvöt ovat aikaistuneet", sanoo tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainio Lukesta.

"Viljelijät ovat myös ottaneet viljelyyn lajeja ja lajikkeita, joita ei aiemmin viljelty."

"Esimerkiksi vehnän viljely on laajentunut yhä pohjoisemmaksi. Vastaavasti härkäpapu oli tuotantoepävarma ennen 2000-lukua, aiemmin sitä viljeltiin hyvin pieniä määriä ja aina sekakasvustossa. Myös rypsin ja rapsin viljely ovat laajentuneet, ja rapsia viljellään suunnilleen siellä, missä rypsiäkin", Peltonen-Sainio mainitsee.

Viljelyyn saattaa myös tulla lämpösummarajoitteisia erikoiskasveja.

"Rehumaissia saattaa olla jopa 10 prosenttia peltoalasta vuosisadan puoliväliin mennessä", Peltonen-Sainio ennakoi.

Myös kasvinjalostuksella vastataan olosuhteiden muutokseen.

"Kasveista on valittu genotyyppejä, jotka ovat pärjänneet paremmin lämpimämmissä olosuhteissa", Peltonen-Sainio sanoo.

Johtava tutkija Taru Palosuo Lukesta on mallintanut muualla jalostettuja kevätvehnälajikkeita.

Mallinnukset paljastavat, että ilmaston lämmetessä muualla jalostettujen, myöhäisimpienkin kevätvehnälajikkeiden tuleentuminen tapahtuu jo alkusyksyyn mennessä. Tämä johtuu sekä kylvöjen aikaistumisesta että nopeammasta lämpösumman kertymisestä.

"On eittämättä niin, että tulevaisuudessa kasvukauden aikana kertyvät lämpösummat ovat suurempia ja kasvukausi pitenee, varsinkin jos kylvöjä saadaan keväällä hivutettua aikaisemmaksi", Palosuo sanoo.

Sekä Palosuo että Peltonen-Sainio pitävät pidemmän kasvuajan vaativien lajikkeiden ottamista mukaan viljelykiertoon varteenotettavana keinona uusiin ilmasto-olosuhteisiin sopeuduttaessa.

"Viljelijöiden täytyy tehdä ratkaisuja, mutta maltillisesti", he korostavat.

Mitä pidemmän kasvuajan tietty lajike vaatii ja mitä epätodennäköisempää on, että kyseinen lämpösumma kertyy alueella, sitä pienempi viljelyala sille kannattaa varata suhteessa aikaisempaan lajikkeeseen.

Kasvukausien sääolot vaihtelevat tulevaisuudessakin, ja ääri-ilmiöt saattavat jopa yleistyä. Satotappioita voivat aiempaa todennäköisemmin aiheuttaa kuivuus, korkeat lämpötilat, rankemmat sateet ja kasvintuhoojat.

"Ilmastokestävyyden kannalta tärkeintä on viljelyn monipuolistaminen. Jos aikainen ohra kärsii, rypsi ja rapsi tai härkäpapu ei kärsikään. Tästä saadaan tilatason puskurointikykyä", Peltonen-Sainio sanoo.

Jos kylvöt aikaistuvat ja myös sato kypsyy entistä aiemmin, pelloille on kasvukauden loppupuolella jäämässä pitkä paljas kausi.

"Silloin on hyvä mahdollisuus joko syyskylvöisille kasveille tai myös erilaisille kerääjäkasveille. Samalla torjutaan huuhtouma- ja eroosioriskiä ja voidaan tuottaa biomassaa ja hiiltä", Peltonen-Sainio pohtii.

"Tärkeätä on, että löydetään ratkaisuja, joilla pystytään hyödyntämään kasvukautta."

Sateet eivät Peltonen-Sainion mukaan jatkossa jakaudu samalla tavalla suhteessa kasvukauteen kuin tähän asti.

"Runsastuvat syyssateet ovat valtavan haasteellisia maan rakenteelle", hän muistuttaa.

"Jos vettä tulee kasvukaudella sama määrä kuin ennenkin, se ei välttämättä riitä kasvien tarpeisiin, sillä isommat biomassat kuluttavat enemmän vettä ja korkeat lämpötilat kiihdyttävät entisestään haihduntaa. Tarvitaan kastelua, ja siinä lähdetään peltoviljelyssä tekniikan kannalta aika nollapisteestä. Veden kanssa tulee olemaan tulevaisuudessa ympärivuotisia haasteita", Peltonen-Sainio miettii.

Yksi keskeinen lämpötilan noususta seuraava haaste tulevina vuosikymmeninä on lisääntyvien kasvitautien ja -tuholaisten torjunta.

"Samaan aikaan kun torjunnan tarve lisääntyy, EU:kin tiukentaa linjaansa torjunta-aineisiin, ja tavallaan mahdollisuudet kemialliseen torjuntaan saattavat rajaantua", Peltonen-Sainio sanoo.

"Tähän kaipaan systeemitason ratkaisuja: viljelyn monimuotoistamista ja nykyistä paljon parempia viljelykiertoja, jotta tautien ja tuholaisten leviämistä voidaan rajoittaa."

Peltonen-Sainio uskoo, että viljelijät pystyvät sopeutumaan muutoksiin ketterästi jatkossakin.

"Jos sopeudutaan viisaasti, meidän tuotantokyky ja kilpailukyky kasvavat. Jos ollaan leväperäisiä, ei voida odottaa myönteistä kehitystä."

Lue lisää

Ydinkokeet katkaisivat aikakauden, joka olisi voinut jatkua vielä 50 000 vuotta – maapallolla eletään nyt ihmisen ehdoilla ja se vaikuttaa koko planeettaan

Kuivuus vaihtui sadekauteen Keuruulla

Evan kysely: Talouskriisi nousi suomalaisten suurimmaksi huolenaiheeksi, pandemiat jäivät toiseksi

Luopumisen tuskaa turvetuotannossa