Tiede & tekniikka

Kaurahiutaleen ja pihvin ravinnejalanjäljissä on valtavan suuret erot – kuluttajalla on iso vastuu rehevöitymisestä ja kuormituksesta

Tiede & tekniikka 05.07.2018

Jokainen kotiin hankittu ruokakilo päätyy joko syötäväksi tai hävikkiin.


Kari Salonen
Ravinteiden kierrätyksessä ruokakulttuurilla on iso rooli.

Hävikkiin eli seka- tai biojätteeksi tai jätevesiin päätyy sekä syömäkelpoista että syömäkelvotonta ruokaa.

Hävikkiruuassa on runsaasti ravinteita, kuten typpeä ja fosforia. Paras tapa saada ravinnevirrat talteen olisi pelastaa hävikkiuhan alla oleva syömäkelpoinen ruoka osaksi seuraavaa ruoka-annosta ja ohjata syömäkelvottomat osat orgaanisen hävikin kompostointiin, tuottamaan uutta satoa.

Ravinteiden joutuminen ruokajärjestelmän ulkopuolelle rasittaa ympäristöä. Osa typestä päätyy ilmakehään haitallisina kasvihuonekaasuina, osa fosforin tapaan veden mukana vesistöihin.

Parhaillaan ravinnekierrätystä tehdään kuluttajille tutuksi 26 organisaation yhteisellä Kiertääkö hyvä kauttasi -kampanjalla.

"Luulen, että ruuan kautta on helppo lähestyä kuluttajia, koska ruoka herättää intohimoa ja kiinnostusta. On vähän niinkin, että kaikki kuluttajat eivät ole kovin tarkkaan hahmottaneet, miten ruoka tuotetaan ja miten ravinteet siihen liittyvät, ja mikä ero on kierrätysravinteilla ja mineraalilannoitteilla", pohtii tutkimusjohtaja Kati Berninger Tyrsky-Konsultoinnista.

Berninger on kirjoittanut ravinteiden kierrätyksestä kaikille avoimen tietoteoksen Ravinteiden kierrätys Suomessa – Koskeeko asia minua?

Hän sanoo, että koko ajan tarvitaan neuvontaa ja aktivointia.

"Ihmiset saattavat hetkellisesti innostua ja sitten taas väsähtää. Jos olisi valtakunnallinen hyvin resurssoitu neuvontajärjestelmä, uskon, että se voisi purra hyvin biojätteen kierrätykseen", Berninger sanoo.

Hän myös uskoo nuorisoon. "Jollakin tavalla heidän ymmärryksensä kautta maailma voisi muuttua."

Ravinnekierrätys ja ruokahävikki ovat Berningerin mielestä asioita, joita pitäisi lähestyä syömis- ja ruokakulttuurin kautta.

"Aina puhutaan, että ruoka on kallista. Jotenkin me emme arvosta ruokaa riittävästi, kun sitä joutuu niin paljon hävikkiin."

Ruokajärjestelmän ravinnetehokkuutta on selvitetty ravinnejalanjäljen (käyttöön otettu ravinnemäärä/tuotemäärä) ja pää- ja sivuvirrat huomioivan käyttötehokkuuden avulla.

"Kaurahiutaleiden tuotannossa typen ravinnejalanjälki on noin 40 kiloa tuotetonnissa ja fosforin 7 kiloa tuotetonnissa. Käyttötehokkuus vaihtelee typen 70 prosentista fosforin reilusti yli 80 prosenttiin", sanoo tutkimusprofessori Sirpa Kurppa Luonnonvarakeskuksesta.

"Pihvin tuotannossa ravinnejalanjälki kasvaa typen osalta noin 40- ja fosforin noin 30-kertaiseksi. Käyttötehokkuus putoaa typellä alle 50 prosenttiin ja fosforilla reiluun 70 prosenttiin. Teurastettaessa naudan ruhon typestä jää lihaan 50 prosenttia, mutta fosforista vain 4 prosenttia. Sivuvirtojen hyödyntämisen kautta 80 prosenttia ruhon typestä ja 60 prosenttia fosforista voi päätyä vielä ruokajärjestelmän käyttöön, mutta fosforista 40 prosenttia joutuu kierron ulkopuolelle", Kurppa havainnollistaa.

"Maailmassa ruuan proteiinista keskimäärin 70 prosenttia tulee kasvituotannosta, kun länsimaissa ja Suomessa 70 prosenttia proteiinista tulee eläinperäisestä ruuasta. Globaalisti ei ole mahdollista, että ruuan proteiinista 70 prosenttia olisi eläinperäistä", Kurppa huomauttaa.

Hänen mukaansa ratkaisuja on löydettävissä viljelykasvivalikoiman monipuolistamisesta, kasvi- ja eläinperäisen proteiinin kulutuksen tasapainottamisesta ja proteiinitalouden ravinnekierrätyksen tehostamisesta.

"Tuotantojärjestelmä pitää katsoa kokonaisuutena. Entistä suurempi paino on sillä, missä kunnossa maa on, sen veden varastointikyky ja biologinen toimivuus. Maarakenteen dynamiikka pystyy hallitsemaan erilaiset vesiolosuhteet."

Kurppa toteaa, että tähtäin pitää olla vähintään 5–10 vuoden jaksoissa. "Meidän pitää pystyä yhdistelemään tehokkaasti kasvin- ja kotieläintuotantoa rinnakkain."

Vaikka nyt keskiössä on ravinteiden kestävä käyttö, Kurppa ennakoi, että seuraavien 20 vuoden kuluessa kärkeen nousee riittävyys. "Millä taataan riittävyys ja mikä on riittävä."

Typpeä ja fosforia

Käyttöön otetusta typestä noin 80 prosenttia ja fosforista noin 25–75 prosenttia menetetään ravinnepäästöinä, hukkavirtoina tai energiakäyttönä.

Noin kaksi prosenttia maa­ilman energiankulutuksesta käytetään typpilannoitteiden valmistukseen.

Raakafosfaattia tuotetaan EU:n alueella vain Suomessa. EU:n riippuvuus tuonti- fosforista on 92 prosenttia.

Itämeren ravinnepäästöistä noin 25 prosenttia aiheutuu jätevesistä ja noin 75 prosenttia ruuantuotannosta.

Noin kymmenen prosenttia Itämeren koko typen ja fosforin kuormituksesta tulee Suomesta. Yksi kilo fosforia voi tuottaa jopa kymmenen kuutiometrin suuruisen levämassan.

Suomessa väkilannoitteiden mukana peltoon levitettiin 11 000 tonnia fosforia vuonna 2015.

Suomessa muodostuu vuosittain noin 21 100 000 tonnia ravinnepitoisia biomassoja. Määrä vastaa painoltaan 780 risteilyalusta. Suurin osa on lantaa. Biojätteen osuus on noin 800 000 tonnia.

Arvion mukaan jokaista suomalaista kohti syntyy vuodessa 80 kiloa ruokahävikkiä. Hävikistä 20–25 kiloa syntyy kotitalouksissa, 15 kiloa ravintoloissa, kaupoissa 13 kiloa, teollisuudessa 17 kiloa ja maataloudessa 10 kiloa.

Lähde: Kiertääkö hyvä kauttasi -kampanjasivut