Tiede & tekniikka

Verenluovutus on elintärkeää toimintaa

Tiede & tekniikka 07.08.2018

Verta tarvitaan Suomessa päivittäin, minkä vuoksi luovutettu veri on korvaamattoman tärkeää.


Rami Marjamäki
Elina Honkonen (oik.) sanoo, että verenluovutuksessa ei tarvitse pelätä pistämistä. Sairaanhoitaja Sirkka Sum otti verta vastaan.

Suomalaiset ovat tässä suhteessa erittäin auttamishaluisia, sillä viime vuonna kokoverta luovutettiin hieman yli 200 000 pussia. Veripalvelun erikoislääkäri Susanne Ekblom-Kullbergin mukaan luovutetusta verestä erotellaan erilaiset osat niitä tarvitseville.

"Suomessa ei ole enää vuosiin käytetty verensiirtoihin kokoverta, eli eri osien erottelu on välttämätön osa prosessia. Luovutettu kokoveri jaetaan luovutuksen jälkeen punasoluiksi, verihiutaleiksi ja plasmaksi."

Veripalvelun perusvalmisteita ovat valkosoluttomat punasolu- ja verihiutalevalmisteet. Punasoluvalmisteen kelpoisuusaika on viisi viikkoa ja verihiutaleiden viisi vuorokautta.

"Veripalvelu tekee myös erikoisvalmisteita sairaaloiden tilausten mukaisesti esimerkiksi lapsipotilaille, ja toimittaa verestä erotellun plasman plasmalääkkeiden valmistukseen."

Suomessa ollaan veren suhteen omavaraisia, sitä annetaan vuosittain noin 50 000 potilaalle.

"Joudumme tilaamaan ulkomailta ainoastaan pari kertaa vuodessa harvinaisen verivalmisteen. Tällainen on esimerkiksi Vel-negatiivinen veriryhmä, joka esiintyy alle 0,1 prosentilla suomalaisista, ja sopivia verenluovuttajia on maassamme vain muutamia."

Eri väestöissä esiintyy myös harvinaisia veriryhmiä tai veriryhmäyhdistelmiä, joita ei löydy lainkaan muilta.

"Silloin potilaalle tarvitaan verta samaan etniseen ryhmään kuuluvalta luovuttajalta, jolla on sama harvinaisuus."

"Esimerkiksi U-negatiivinen veriryhmä on afrikkalaissyntyisillä esiintyvä harvinainen veriryhmä. Yhtään tällaista verenluovuttajaa ei vielä ole löytynyt Suomesta", Ekblom-Kullberg kertoo.

Veriryhmät ovat veren punasolujen ominaisuuksiin ja plasman vasta-aineisiin perustuvia verityyppien ryhmittelyjä. Veriryhmätekijät ovat punasolujen pinnalla esiintyviä rakenteita, ja monella niistä on erilaisia tehtäviä punasolun toiminnassa.

Ihmisiltä löytyy neljä eri veriryhmää: A, B, O tai AB. Lisäksi jokainen neljästä veriryhmästä jaetaan reesustekijän mukaan Rh D -positiiviseen ja Rh D -negatiiviseen. Perusveriryhmiä on siis kahdeksan: A+, A-, O-, O+, AB+, AB-, B- ja B+.

Suomalaisten yleisimmät veriryhmät ovat A+ ja O+, vähiten suomalaisia kuuluu ryhmään AB-.

Erityisen tärkeä veriryhmä on O Rh -negatiivinen, eli hätäveri. O-verta tarvitaan esimerkiksi onnettomuusuhrien hoidossa silloin kun ei ole aikaa selvittää potilaan veriryhmää. Kyseistä verta voidaankin antaa kaikkien muiden veriryhmien potilaille.

Mikäli potilas saa hänelle veriryhmän suhteen sopimatonta verta, voi se johtaa vakaviin kuume- ja hengenahdistusoireisiin, munuaisvaurioon tai vaikeimmissa reaktioissa jopa kuolemaan.

"Tämä johtuu siitä, että potilaaseen siirretyn veriryhmän punasolut hajoavat verenkierrossa, kun hänen omassa veressään on vasta-aineita tätä veriryhmää kohtaan."

Verta ei voi kuitenkaan aina luovuttaa, luovutuseste voi olla tilapäinen tai pysyvä. Luovutusesteet johtuvat joko verensaajalle mahdollisesti aiheutuvasta riskistä tai luovuttajan omalle terveydelle haitallisesta asiasta.

"Esteistä on säädetty erillisessä direktiivissä ja Fimean määräyksessä. Pysyviä esteitä ovat esimerkiksi sairastettu syöpä, pistettävien huumausaineiden käyttö, valtimosairaudet sekä aivoverenkiertohäiriöt."

Tyypillisiä tilapäisiä esteitä ovat matkailusta aiheutuvat karenssit, esimerkiksi matkasta Euroopan unionin ja EFTA-maiden ulkopuolelle seuraa aina vähintään 28 vuorokauden verenluovutusrajoitus.

"Muita syitä ovat alhainen hemoglobiini, kesken oleva sairauden selvittäminen, tuore tähystys, tatuointi, lävistys tai uusi seksikumppani."

"Myös hyvin voimakkaiden, useamman päivän antihistamiinihoitoa tai kortisonia sisäisesti vaatineiden hyönteispistosten on hyvä rauhoittua ennen veren luovutusta", Ekblom-Kullberg muistuttaa.