Tiede & tekniikka

Hyönteisiltä löytyy ratkaisuja jäteongelmiin – jauhomadot syövät muovia ja mustasotilaskärpäsen toukat homemyrkkyjä sekä lääkejäämiä

Ruotsalaisessa jätteenkäsittelylaitoksessa tonni lietettä muuttuu kahdessa viikossa 200 kiloksi kompostia ja toiseksi mokomaksi mustasotilaskärpäsen toukkia.
Jukka Pasonen
Mustasotilaskärpänen on subtrooppinen laji. Se tarvitsee lämpimät kasvuolosuhteet.

Biologit ympäri maailman jakavat huolen maapallon ekosysteemien köyhtymisestä. Mitä harvalajisemmiksi ekosysteemimme muuttuvat, sitä epävakaampia ja haavoittuvaisempia niistä tulee.

Eliölajien rikkaudessa näyttäytyy myös käytännöllinen puoli. Eläin- ja kasvilajeilla on mitä ihmeellisimpiä ominaisuuksia vain odottamassa löytäjäänsä.

Nouseva ympäristötietoisuus on saanut aikaan myös hyönteisten hyötykäytön tutkimusbuumin. Euroopassa, esimerkiksi Ruotsissa ja Italiassa, ollaan jo pitkällä muun muassa jätteenkäsittelyhyönteisten saralla.

Ruotsin Eskilstunassa sijaitsevassa laitoksessa tonnista lietettä tulee kahdessa viikossa 200 kiloa kompostia ja 200 kiloa mustasotilaskärpäsen toukkia.

Vaikka jätettä käsitelleet toukat eivät kelpaa ruuaksi tai rehuksi, ravinteet palaavat peltoon. Mustasotilaskärpäsen toukan lanta sopii hyvin kasviravinteeksi.

Itse toukista voidaan erottaa rasvaa vaikka biodieselin valmistukseen. Myös proteiini voidaan erottaa teollista käyttöä varten.

Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa käyttävät hyönteisiä ravinnokseen. Meillä siihen ei ole vielä totuttu. Elintarvikekäytön kannalta hyönteisissä on se etu suurempiin eläimiin verrattuna, että lyhyestä elinajasta johtuen niihin ei ehdi kertyä paljon kemiallisia saasteita eikä raskasmetalleja.

Suomessa hyönteisten käyttöä sivuvirtojen käsittelijöinä tutkitaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) hyönteislaboratoriossa Jokioisilla.

Mustasotilaskärpäsen ja jauho­pukin kykyä hävittää jätteitä on maailmalla tutkittu monessa yrityksessä, tutkimuslaitoksessa ja yliopistossa.

Ihmiset ovat hyödyntäneet hyönteisiä monella tapaa kautta historian. Muun muassa kokenillikirvasta on Etelä-Amerikassa uutettu väriainetta jo 2 400 vuoden ajan.

Mustasotilaskärpänen (Hermetia illucens) on tropiikin ja sub­tropiikin kärpäslaji, jota esiintyy muun muassa Etelä-Euroopassa. Se on sikäli mukava kaveri, ettei se hakeudu asuntoihin, levitä tauteja eikä ole tuholainen.

Vaikka aikuinen kärpänen ei lyhyen elämänsä aikana syö lainkaan, toukilla on havaittu erinomainen kyky hyödyntää erilaisia biomassoja. Luonnon­oloissa toukat kasvavat muun muassa pilaantuneissa hedelmissä sekä maatilojen lanta­kasoissa.

Mustasotilaskärpäsen toukan ehkä arvokkain ominaisuus on sen kyky hävittää ongelmajätteitä, kuten homemyrkkyjä ja lääkeaineita. Toukkiin ei edes keräy­dy raskasmetalleja, sillä niiden sisällä oleva bioreaktori on luotu haitallisten aineiden käsittelyä varten.

Saarijärven Tarvaalassa mustasotilaskärpäsiä ja niiden toukkia kasvatetaan kiertotalouden tarpeisiin. Jyväskylän ammatti­korkeakoulun (JAMK) Bio­talousinstituutti toimii Teknologian tutkimuskeskuksen (VTT) hallinnoiman VinsectS-hankkeen tutkimuskumppanina.

Hanke tiedottaa hyönteista­lou­den olevan nouseva trendi, jolla tähdätään proteiiniomavaraisuuteen, ruuantuotannon kestävään kehitykseen ja resurssien tehokkaaseen käyttöön.

Mustasotilaskärpäset valikoituivat Tarvaalan hyönteiskasvatuskontin asukkaiksi kestävyytensä ja monipuolisen ruokavalionsa ansiosta.

”Tutkimme toukkien hajotuskykyä, loppukäyttöä sekä pilotoimme kasvatusta kylmemmissä oloissa. Maailmalla rehukäyttöä on jo tutkittu. Toukkia on syötetty tuotantoeläimille, ja tulokset ovat olleet rohkaisevia, mutta meillä lainsäädäntö rajoittaa niiden käyttöä rehuna erityisesti toukkien ravinnon osalta”, selittää hankkeen projektipäällikkö Matti Tähtinen.

Nopeakasvuinen musta­sotilaskärpäsen toukka sisältää huimat 45 prosenttia proteiinia ja 44 prosenttia rasvaa sekä kaikki tarvittavat aminohapot ja runsaasti kalsiumia.

Jauhopukki (Tenebrio molitor) on ympäri maailmaa tunnettu yleinen kovakuoriainen, joka selviää myös Suomen ilmastossa. Se asustelee kuivissa paikoissa, kuten linnunpesissä, lahopuussa ja ihmisasunnoissa.

Riesaa jauhopukista koituu, kun se valonarkana hyönteisenä hakeutuu jauho- tai jyväpussiin munimaan ja ruokailemaan. Se saa jauhon paakkuuntumaan ja haisemaan homeelle.

Jauhopukista on silti enemmän hyötyä kuin haittaa. Sen toukka eli jauhomato on varsin ravinteikas herkkupala ja sellaisenaan yleisin matelijoiden ja häkkilintujen ruokahyönteinen sekä tuttu kalansyötti.

Jauhomadon ällistyttävin ominaisuus on sen kyky hajottaa jopa styroksia ja muovia. Sen elimistö pystyy hajottamaan myös hyvin haitallisia mikromuoveja, joiden nanopartikkelit voivat päätyä ihmisen verenkiertoon ja soluihin asti.

”Tutkimuksessa kävi ilmi, että muovi soveltuu matojen rehuksi. Ne syövät muovia, vaikka muuta rehua olisi tarjolla. Ne saavat muovista energiaa mutta eivät kaikkia tarvitsemiaan aminohappoja. Tehokkainta muovin syönti oli muun rehun ohella”, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Miika Tapio.

Niin vastenmieliseltä kuin se kuulostaakin, jauhopukin syödessä omaa ulostettaan muovi hajoaa yhä pienempiin osiin. Eläinmaailman erikoisilla tavoilla on yllättäviä hyötyjä.

Kokenillikirva (Dactylopius coccus) on Meksikosta ja Etelä-­Amerikasta kotoisin oleva pieni punainen kirvalaji, josta tehtyä väriainetta meistä jokainen on joskus pannut suuhunsa.

Kirvanaaraista uutettua E120-väriainetta löytyy muun muassa monista punasävyisistä karkeista. Ruokaviraston mukaan sitä saa käyttää myös monissa muissa elintarvikkeissa, kuten hilloissa, makkaroissa sekä savustetussa kalassa.

Kaktuksia ravinnokseen käyttävä kokenillikirva tuottaa karmiininpunaista happoa häätääkseen saalistavat muurahaiset kimpustaan. Etelä-Amerikassa ainetta on osattu käyttää kankaiden värjäykseen jo ennen ajanlaskumme alkua.

Meksikon laajat väriopuntia-kaktusviljelmät tekivät espanjalaisiin valloittajiin aikanaan suuren vaikutuksen, minkä myötä kuivattuja kirvoja ja väriainetta alettiin kuljettaa Eurooppaan.

Vaikka karmiininpunainen väri tekstiiliteollisuuden tarpeisiin tuotetaan nykyisin synteettisesti, käytetään ruuan, juoman ja kosmetiikan värjäämiseen edelleen kokenilliviljelmiltä saatua väriainetta.

Kokenillikirvoja kasvatetaan Meksikossa, Perussa, Chilessä, Kanariansaarilla sekä useissa Afrikan maissa.

New Agriculturalist -lehden mukaan maailman suurimmassa kokenillin tuottajamaassa Perussa merkittävä osa kirvoista kerätään edelleen villikaktuksista. Kirvasta saa elantonsa 400 000 perhettä Perun maaseudulla.

Kokenilliväriä sisältävä hyönteisuute voi aiheuttaa joillekin ihmisille allergia-oireita.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Hevoset kannattaa pukea seeproiksi - tutkimus: Hyönteiset eivät kiusaa entiseen malliin

Haluaisitko seurata rehuksi soveltuvien kärpäsentoukkien elämää? Nyt se on mahdollista jopa livenä

Vaaleanpunaista väriä ahmitaan tänään – mutta tiesitkö, että se tehdään ötököistä?