Tiede & tekniikka

Aarre: Sorvaaminen on ikivanha taito: ”Alkuun pääseminen ei ole vaikeaa”

Sorvauskurssi kokosi Kauhavalle hallillisen sorvikärpäsen puraisemia. Moni sorvaajista on ollut kurssilla yli 15 kertaa.
Mikko Lehtimäki
Jori Stubb sorvaa kookasta salaattikulhoa. Kotimaisista puumateriaaleista syntyy näyttävää pintaa.

Sorvaaja laittaa puunpalan pyörimään ja muokkaa sitä taltallaan. Siinä koko juttu. Pinnan alla piilee kuitenkin enemmän kuin luulisi. Paljon enemmän.

”Sorvi on niin mielenkiintoinen ja monipuolinen väline, että siitä oppii jatkuvasti uutta. Sen avulla voi tehdä asioita, joka eivät onnistu millään muulla tekniikalla”, kertoo Maria Lehtimäki.

Lehtimäki opettaa teknistä työtä Lapuan kansalaisopistossa: entistämistä, puutöitä, nukkekoteja ja sen sellaista. Sorvileirin kolmantena päivänä hän on jo vakuuttunut siitä, että opistolle täytyy hankkia pari sorvia. Asiassa on vain yksi ongelma.

”Sorvaaminen koukuttaa helposti, ja ongelma on se, että olen jäänyt jo koukkuun. Alkuun pääseminen ei ole vaikeaa. Osaaminen vaatii sitten muutaman kymmenen tuhatta tuntia harjoittelua”, miettii Lehtimäki.

Käynnissä on Puuseppämestarit ry:n viisipäiväinen sorvauskurssi numero 25. Se pidetään tällä kertaa Kauhavalla. Suurin osa paristakymmenestä leiriläisestä tulee Pohjanmaata edempää, ympäri maata. Leiriläisissä on sekä pitkän linjan sorvaajia että lähes vasta-alkajia. Taidot ja tiedot siirtyvät sujuvasti eteenpäin mallia katsellen ja kaverilta kysellen.

Sorvaus on kansainvälinen ilmiö, jonka kehitysaskeleet ja trendit kulkevat maasta toiseen. Paikallisia erikoisuuksia syntyy. Suomessa esimerkiksi Lappeenrannan suunnalla on syvennytty erityisesti segmenttisorvaukseen.

Puukukan sorvaaminen kehitettiin Yhdysvalloissa. Norjalaiset hoksasivat kääntää taltan terän toisin päin. Suomessa keksittiin tehdä kukan aihiot tuoreesta raitapajusta tai haavasta, joilla on pitkäkuituinen rakenne.

”Leikkasin tämän pajun eilen. Kolmen päivän ikäinen paju on jo kovettunut liikaa, eikä pakastaminen sovi sille. Sitten vain veistetään aihio auki vuosirengas kerrallaan”, kertoo Martti Koivumäki, yksi kurssin järjestäjistä

Esitys loksauttaa suun auki. Pajun pätkästä avautuu muutamassa sekunnissa kehäkukan näköinen luomus.

Kun tekniikkaan yhdistetään maalaus, on lopputulos häkellyttävä.

Tiedätkö, mitkä kotimaiset puulajit ovat sorvaajien herkkua? Entä mikä on kori-illuusiotekniikka? Lue koko juttu Aarteen sivuilta.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Lakkautetun lentosotakoulun alue kehittyy Kauhavalla – kesällä 2023 lakeuden laidalla nähdään kolmen viikon välein Jukolan viesti ja Suviseurat

Aarre: Pihlajanmarjoissa on rutkasti C-vitamiinia – lehdistä voi tehdä teetä

Katso videolta, miten onnistuu ensikertalaiselta lasinpuhallus – Tällä kertaa pingviini ei näyttänyt vasarahailta