Tiede & tekniikka

Dinosaurusten jäljillä: Raptorit voisivat olla meille yhtä vaarallisia kuin sudet, kasvinsyöjä maistuisi ehkä pihkaiselta – ratkaisiko kolme sekuntia massasukupuuton?

Suomessakin käyskenteli tyrannosaureja. Lähimmät dinosaurusten fossiilit on löydetty Etelä-Ruotsista, Pohjois-Norjasta ja Puolasta.
Jukka Pasonen
Tyrannosaurus rex eli pienellä alueella Pohjois-Amerikassa. Tyrannosaureja sen sijaan eli ympäri maailmaa. Suomen alueella eläneet tyrannosaurit olivat Tyrannosaurus rexiä pienempiä eli 7–10 metriä kuonosta hännänpäähän. Ne painoivat suurimmillaan kolme tonnia.

230 miljoonaa vuotta on niin pitkä aika, että sitä on liki mahdotonta käsittää. Silloin Suomi ei ollut vielä kulkeutunut mannerlaattojen mukana kylmään Pohjolaan, vaan sijaitsi Kravun kääntöpiirin tienoilla. Ilmasto oli kuiva ja kuuma. Maisemaa värittivät vain ankariin olosuhteisiin tottuneet kasvit kuten varhaiset havupuut.

Tuohon aikaan nykyisen Suomen alueella luultavasti kuljeskeli nisäkäsliskoja ja suuria määriä valtiasmatelijoita. Jälkimmäiseen ryhmään kuului muun muassa dinosauruksia.

Nuo historian ensimmäiset dinosaurukset eivät olleet erityisen hurjia tapauksia. Ne olivat enimmillään metrin mittaisia, kahdella jalalla kulkevia petoeläimiä, joiden häntä käsitti puolet niiden kokonaispituudesta. Kevytrakenteiset dinosaurukset söivät itseään pienempiä matelijoita sekä sammakkoeläimiä, ja päätyivät välillä isompien eläinten ruuaksi.

Dinosaurukset eriytyivät nopeasti monenlaisiksi lajeiksi. Jo triaskauden lopulla eli 200 miljoonaa vuotta sitten maankamaralla tallustivat ensimmäiset pitkäkaulaiset kasvinsyöjät, jotka kohosivat parhaimmillaan kuuden metrin korkeuteen ja painoivat 1 500 kiloa.

Jurakauden alussa eli noin 200 miljoonaa vuotta sitten dinosaurusten lisäksi maata hallitsivat krokotiilit.

"Krokotiilieläimet elivät hyvin erilaisissa ympäristöissä kuin nykyään. Ne olivat pieniä, nopealiikkeisiä maapetoja, jotka näyttivät suunnilleen krokotiilin ja vinttikoiran yhdistelmältä", paleontologi Mikko Haaramo Helsingin yliopistosta kertoo.

Meitä lähimmät dinosaurusten fossiilit on löydetty Etelä-Ruotsista ja Pohjois-Norjasta. Myös esimerkiksi Puolasta on löytynyt jälkiä dinosauruksista.

Suomesta dinosaurusten fossiileja ei ole koskaan löytynyt eikä niitä Haaramon arvion mukaan todennäköisesti tulla tulevaisuudessakaan löytämään. Kallioperämme on ollut satoja miljoonia vuosia merenpinnan yläpuolella eli mahdolliset jäljet dinosauruksista ovat ajan saatossa kuluneet pois.

"Se olisi mahdollista vain, jos jossain nykyisessä järvialtaassa olisi sopivan ikäistä sedimenttiä pohjassa uudempien kerrosten alla. Silloinkin pitäisi olla taloudelliset syyt, joiden vuoksi lähdettäisiin kairaamaan. Suuri osa fossiileista löytyy taloudellisten toimien sivutuotteina."

Vaikka emme pääsekään ihailemaan suomalaisia fossiileja, voi alueemme jura- ja liitukautisesta eläimistöstä päätellä paljon lähialueilta tehtyjen löytöjen perusteella.

Miten sitten voidaan tutkia muinaisia eläimiä, jotka voimme havaita enää kivettyneinä kallioperän uumenissa?

Yksi tapa on tarkkailla nykyeläimiä ja pohdiskella, mitä yhteistä niillä on dinosaurusten kanssa.

Kun Haaramo pääsi vastaamaan lasten tiedekysymykseen dinosaurusten lihan mausta, hän pohdiskeli metsoja. Koska monet kasvinsyöjädinosaurukset söivät lähes yksinomaan havupuiden antimia, voi niiden lihan olettaa haisseen ellei jopa maistuneen pihkaiselta. Näin käy nimittäin metsoille, jotka talviaikaan syövät runsaasti männynneulasia.

Joillain pienehköillä dinosauruksilla puolestaan oli jopa huvittavan pitkä häntä. Siitä oli luultavasti apua korkeiden saniaisten keskellä kulkiessa, kun lajitoverin hännän saattoi nähdä aluskasvillisuuden keskellä. Samalla tavalla heiluva häntä paljastaa nykyään saniaisten keskellä hajuja metsästävän koiran tai Kalaharin aavikolla surikatin laumalleen.

Kaikista eniten muinaisista dinosauruksista kertovat kuitenkin fossiilit. Niiden löytäminen ei ole kovin helppoa. Sopivan ikäistä kallioperää on paljastunut vain harvoissa paikoissa tai sitten jäljet miljoonia vuosia sitten eläneistä dinosauruksista ovat hautautuneet kilometrien syvyyksiin.

Kallioihin tehtävät kairaukset ovat niin kalliita, että paleontologit saavat vain harvoin rahoitusta niihin. Sen sijaan tutkijat seuraavat mielenkiinnolla öljy-yhtiöiden toimintaa.

Mustaa kultaa etsiessä tehdään lukuisia koekairauksia. Öljylähteiden ohessa saattaa paljastua myös tieteen kannalta merkittäviä löytöjä. Näin kävi esimerkiksi 1990-luvun lopulla Norjassa.

"Etsintäkairauksissa saadaan kivinäyte, joka on halkaisijaltaan noin 10–12 senttimetriä. Yhdessä näytteessä oli mukana dinosauruksen sormiluu. Pora oli mennyt suoraan Plateosaurus-fossiilin läpi."

Loput kasvinsyöjädinosauruksesta jäi 2 256 metriä Pohjanmeren pohjan alle.

Jurassic Park ja monet muut viihdeteollisuuden tuotteet ovat näyttäneet meille, että ihmisten ja dinosaurusten yhteiselo ei olisi kovin seesteistä. Haaramolla on asiasta oma näkemyksensä.

"Se riippuu aivan dinosauruksista. Esimerkiksi Jurassic Parkissa Velociraptorien kokoa ja älykkyyttä oli liioiteltu. Ne olivat 2,5 metriä pitkiä, mutta eivät painaneet enempää kuin kalkkuna."

Hänen arvionsa mukaan raptorit olisivat ihmisille suunnilleen yhtä vaarallisia kuin sudet.

"Megapedoista esimerkiksi Tyrannosaurus rex olisi ollut vaarallinen, mutta niin ovat leijonat ja tiikeritkin. Ihmiset osaisivat todennäköisesti varoa ja välttää niitä. Myös dinosaurukset oppisivat, missä niiden ei kannattaisi liikkua."

Toisaalta taas ei ole todennäköistä, että nykyisenkaltaisia ihmisiä olisi olemassa, jos dinosaurukset olisivat välttyneet massasukupuutolta. Ensimmäiset kädelliset ilmestyivät kolme miljoonaa vuotta dinosaurusten häviämisen jälkeen.

"Jos dinosaurukset tappanut meteoriitti olisi iskeytynyt maahan kolme sekuntia aikaisemmin tai myöhemmin, se olisi törmännyt syvään mereen. Todennäköisesti se olisi näkynyt sukupuuttona, mutta olisiko se tuhonnut kaikki dinosaurukset? Todennäköisesti ei. Dinosauruksilla oli vain huono tuuri."

Lue lisää:

Suomalainen paleontologi tekee tutkimuksen ohella töitä yliopiston lähituessa, koska virkoja on vain vähän – "Meidän on hyvin vaikea perustella olemassaoloamme"

Jukka Pasonen
Lue lisää